Vanhemmuus 14.10.2018 Päivitetty 01.02.2022

Älä aikatauluta itseäsi uuvuuksiin ­– näin selätät kiireen

Vanhempainilta, työpalaveri, viikkosiivous, kauppareissu, jumppatunti… Lapsiperhearkea ei suotta nimitetä ruuhkavuosiksi: muistettavia asioita on loputtomasti. Hyvä uutinen on se, että pienillä muutoksilla arjesta saa hitusen kevyemmän.

Teksti
Oili Urmas
Kuvat
iStock

Hei, nyt vähän vauhtia! Me myöhästymme kohta! Näitä lauseita monet vanhemmat hokevat päivästä toiseen. Mutta miksi lapsiperheet ovat niin kiireisiä? Miten ne kuuluisat ruuhkavuodet syntyvät?

No ainakin niin, että arkea aikataulutetaan usein tiukasti. Päivät rytmittyvät viemisten ja hakemisten mukaan. Lapsi pitää kuskata päiväkotiin ennen kuin päiväkodin aamupalatarjoilu loppuu. Ja hänet on haettava kotiin ennen hoitopaikan ovien sulkemista. Siinä välissä pitäisi suoriutua päivän töistä.

Kotona lapsi täytyy ruokkia ennen harrastuksia, ja jossakin välissä pitäisi ehtiä myös itse treenata ja tehdä kotityöt. Ei ihme, jos hiki helmeilee otsalla ja syke on pilvissä.

– Monilla vanhemmilla on tavoitteet korkealla. Olisi edettävä työuralla, omasta kunnosta ja ulkonäöstä pitäisi huolehtia. Lisäksi vanhemmat halua­vat, että lapset harrastavat pienestä pitäen. Harrastamista pidetään kehittävänä, ja sen ajatellaan parantavan lapsen mahdollisuuksia menestyä elämässä, sanoo vanhempainpuhelimen päivystysohjaaja Laura Pilkama Mannerheimin Lastensuojeluliitosta.

– Kiire syntyy myös siitä, että kaikkia tekijöitä ei voi hallita. Elämää ei voi etukäteen käsikirjoittaa, sanoo Minna Oulasmaa, joka työskentelee perhesuhteiden asiantuntijana Väestöliitossa.

Stressi iskee

Kun kipeä lapsi valvottaa yöllä, alkaa vanhempaakin väsyttää. Varsinkin kun samaan aikaan pitäisi hoitaa työ ja kiriä aikatauluja kiinni. Paineet kasvavat ja stressi iskee.

Stressi ei sinänsä ole huono asia, koska se saa meidät toimimaan tehokkaasti. Mutta jos stressi on jatkuvaa, se on haitallista. Kun kiire ahdistaa koko ajan, arjen pienetkin vastoinkäymiset alkavat tuntua suurilta. Mutta milloin pitäisi olla huolissaan?

– Jos arki on robottimaista suorittamista, jossa ei ole ilon aiheita, se kertoo liiasta stressistä. Jos vanhempi tinkii omasta hyvinvoinnistaan, kuten unesta, omasta ajasta tai liikunnasta, silloin hän ylirasittuu, Minna Oulasmaa sanoo.

Ylirasitustila johtaa siihen, että vanhemman sietokyky on koetuksella. Oma kireys siirtyy myös lapsiin. Ja kun ärähtää lapselle, siitä seuraa usein syyllisyys ja katumus. Miksi en osannutkaan hillitä itseäni?

– Omat tunnetilat heijastuvat muihin. Jos oma turhautuminen purkautuu kiukkuna ja ärtymyksenä lapseen, silloin lapselle pitää selittää, että vika ei ole hänessä, vaan syynä on oma väsymys, Laura Pilkama sanoo.

Pieni askel, iso muutos

Kun arki on luiskahtanut kilpajuoksuksi kelloa vastaan, voiko tilannetta enää muuttaa? Voi.

– Ratkaisu voi olla jokin pienikin muutos. Mutta pulmana on usein se, että umpiväsyneenä ei välttämättä pysty näkemään omaa arkea eri tavalla, Laura Pilkama sanoo.

– Kannattaa kuitenkin yrittää miettiä, miten elämää voisi helpottaa. Voisiko iltamenoja vähentää tai työpäivää lyhentää? Entä voisiko välillä käyttää eineksiä sen sijaan, että tekee itse joka päivä ruuan, hän jatkaa.

Jos päivät ovat vain tarpomista loputtomalla kiireen suossa, kannattaa asiasta myös puhua jonkun kanssa. Jo hektisyydestä puhuminen, voi helpottaa oloa. Lisäksi toinen näkee tilanteen eri silmin ja voi auttaa.

– Ihanteellisinta on, jos voi puhua oman puolisonsa kanssa, Laura Pilkama sanoo.

Mutta kun aloittaa keskustelun kiireestä ja omista tunteista puolison kanssa, kannattaa pitää kieli keskellä suuta, vaikka se ei olisikaan helppoa. Katkera tillitys siitä, mistä kaikesta on vastuussa, saa toisen nopeasti puolustusasemiin.

Eli kun aamulla lapsi oksentaa ja vanhemmat alkavat miettiä sitä, miten päivä hoidetaan, puolisoa kannattaa tsempata syyllistämisen sijaa. Ei ole kenenkään edun mukaista, että vanhemmat rakentavat asetelmaa, jossa kinastellaan siitä, kumman työ on tärkeämpää.

–Valtataistelun sijaan pitäisi luoda tunne, että ollaan samalla puolella. Jos pystyt aloittamaan sillä, että hei hoidetaan tämä yhdessä, luot yhteishenkeä. Kun olet itse valmis joustamaan, toinen lähtee todennäköisesti mukaan, Minna Oulasmaa sanoo.

Jaa työt uudestaan

Kuitenkin arkea tuijotetaan usein vain omasta näkökulmasta: mistä kaikesta olen itse vastuussa. Niin kutsutut metatyöt ovat esimerkiksi asioita, jotka näyttävät hoituvan itsestään. Niihin kuuluvat niin hammaslääkärissä käyttäminen kuin synttärijuhlien järjestäminenkin.

Jos tuntuu siltä, että kaikki metatyötkin kaatuvat omaan niskaan, ne kannattaa tehdä näkyviksi. Puoliso ei välttämättä ole edes tajunnut, miten paljon aikaa sinulta kuluu niiden töiden parissa.

Myös puoliso voi listata omat vastuunsa. Sinultakin on saattanut jäädä huomaamatta, että hän leikkaa nurmikon yhtä automaattisesti kuin itse hoidat lapsen kasvatuskeskustelut päiväkodissa.

Jos vastuu arjen pyörittämisestä jakautuu epäoikeudenmukaisesti, tehtävät kannattaa jakaa uudestaan. Silloin toiselle on hyvä antaa jokin selkeä kokonaisuus.

– Esimerkiksi lasten neuvolakäynnit tai kodin imuroinnin voi antaa puolison vastuulle. Mutta silloin pitää olla valmis sietämään se, että kumppani unohtaa jotakin tai tekee asioita eri tavalla kuin tekisit itse, Laura Pilkama sanoo.

Eli ei kannata alkaa siivota puolison jälkeen, kun hänen siivousjälkensä ei tyydytä. Silloin kaivaa itselleen kuoppaa. Toinen ei välttämättä imuroi enää uudestaan.

– Usein naiset haluavat pitää kaikki langat käsissään. Kun tehtäviä jaetaan, pitää olla valmis kompromisseihin, Minna Oulasmaa sanoo.

Apua arjen helpottamiseen voi kysyä muilta samassa perhetilanteessa olevilta. Joskus se voi olla pienestäkin kiinni. Kimppakyyti harrastuksiin tai yhteiskuljetus synttäreille voi keventää aikatauluja.

Laiskottele sohvalla

Lasten harrastuksistakin voi tinkiä, mutta se ei välttämättä ole kovin helppoa. Usein vanhemmat vertaavat itseään muihin. Kun muut perheet harrastavat joka ilta, on vaikeaa valita toisin.

– Vaatii rohkeutta tehdä omanlainen valinta, joka toimii omassa perheessä, Laura Pilkama sanoo.

Omaa vaatimustasoa voi madaltaa myös kotona. Lapsiperheissä asunto on harvoin täydellisessä järjestyksessä. Ja jos perheenjäsenillä on erilaiset käsitykset siisteydestä, pitää jokaisen joustaa. Jos lastenhuoneen kaaos ahdistaa, voi oven laittaa välillä kiinni sen sijaan, että vaatii lapsia raivaamaan lattian.

– Kodin pitäisi olla paikka, jossa kaikilla on hyvä olla. Lapsilla voi olla kivempaa, jos leluja ei tarvitse joka ilta kerätä pois, vaan leikki voi jatkua aamulla siitä, mihin se illalla jäi, Laura Pilkama sanoo.

Kliseistä armollisuuttakaan ei kannata unohtaa. Välillä voi laiskotella sohvalla hyvällä omallatunnolla.

– Itselleen voi antaa luvan päästä vähän helpommalla. Omaa vaatimuslistaa voi helpottaa, aina ei tarvitse olla 10+, välillä riittää 7+, Minna Oulasmaa sanoo.

Arjen pyörittäminen on myös kevyempää, kun huolehtii omasta hyvinvoinnista: riittävästi unta, liikuntaa ja omaa aikaa. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei välttämättä ole aina helppoa toteuttaa.

– Monelle on kipeää se, että kukaan muu ei voi huolehtia sinun hyvinvoinnistasi. Vastuuta omasta jaksamisesta ei voi antaa puolisolle. Oman ajan ottaminen ei ole itsekästä. Akut ladattuna jaksaa ottaa myös lapsen kiukuttelun vastaan, Laura Pilkama sanoo.

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X