Anna: Vakava syömishäiriö piinasi Leena Lehtolaista vuosikymmenen: ”Vasta äitiys paransi minut”

Kirjailija Leena Lehtolainen sairastui syömishäiriöön 13-vuotiaana. Hän kertoo Anna-lehden haastattelussa toipuneensa sairaudesta kunnolla vasta äidiksi tultuaan.

Teksti Toimitus
Kuvat Liisa Valtonen
Leena Lehtolainen

Kirjailija Leena Lehtolainen kertoo Anna-lehden haastattelussa, ettei hänen kehosuhteensa ole koskaan ollut helppo. 13-vuotiaana hän sairastui anoreksiaan.

–  Lopetin syömisen lähes kokonaan ja juoksin kymmenen kilometrin lenkkejä lähes päivittäin. Valehtelin kotona ja koulussa, että olin syönyt toisaalla, Leena kertoo.

– Sairauden puhkeamiselle ei ollut mitään yksittäistä syytä. Siinä iässä olin fyysisesti ja älyllisesti ikäisiäni kehittyneempi, mutta tunne-elämältäni ihan ikäiseni. Se aiheutti ristiriitaisia tunteita.

70-luvun lopulla syömishäiriöiden hoito Suomessa oli kehittymätöntä, sillä sairaudesta ei vielä tiedetty paljoakaan. Lopulta Leena otti yliannostuksen vanhempiensa lääkkeitä. Silloin hänet toimitettiin sairaalaan.

– Tekoni oli hätähuuto. En todellakaan tahtonut kuolla vaan toivoin, että aikuiset lähelläni huomaisivat tilanteen vakavuuden.

Leena vietti sairaalan lastenosastolla seitsemän viikkoa. Terapiaa oli kerran viikossa, muuten hoito oli lähinnä painon kontrollointia. Terapiaa jatkettiin jonkin aikaa sairaalasta pääsyn jälkeen, mutta kun terapeutti muutti toiselle paikkakunnalle, ei uutta haluttu etsiä tilalle.

Puoli vuotta myöhemmin Leena todettiin terveeksi.

–  Todellisuudessa ajattelen, että toivuin syömishäiriöstä kunnolla vasta, kun minusta tuli äiti. Silloin ymmärsin, että kehoni täyttää tehtävänsä ja toimii. Olin synnyttänyt maailmaan ihmisen, kestänyt kivun ja pystyin imettämään lastani.

–  Sen jälkeen olen suhtautunut itseeni tasapainoisemmin. Toki olen sangen tietoinen kehoni muodoista. Joskus olen niihin tyytyväinen, joskus en. Tunnen itseni kauniiksi silloin, kun nauran tai tanssin ystävieni kanssa.

Leena Lehtolainen tuli äidiksi ensimmäisen kerran 27-vuotiaana, toisen kerran kolme vuotta myöhemmin.  Äitiys ja vanhemmuus toivat itseluottamusta ja herättivät Leenan pohtimaan, mitä hän haluaisi elämällään tehdä

– Uskalsin vihdoin ruveta suuntautumaan kirjailijan uralle. Ymmärsin, että minulla on vastuu lapsestani ja ollakseni hyvä äiti, minun täytyy ryhtyä tavoittelemaan omia unelmiani eikä elää vain lasta varten, Leena kertoo Anna-lehdessä.

Luit juuri katkelman Anna-lehden artikkelista. Lue koko juttu Annan numerosta 38/2022 tai verkosta anna.fi!

Lue myös: Raakel Lignell on omistautuva isoäiti: ”Laatuaika on peitenimi huonolle omalletunnolle”

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä