Avioeron jälkeen Tii Judén joutui asunnottomaksi vauva kainalossaan: ”Kun lapsi kävi unille, en pystynyt edes itkemään”

Tii Judénin vauva oli alle puolivuotias, kun perhe menetti kotinsa. Tii ei tiennyt, minne olisi lapsensa kanssa suunnannut. Lopulta kaksikko sai katon päänsä päälle, mutta ratkaisu oli vain väliaikainen.

Teksti Anniina Rintala
Kuvat iStock, kuvituskuva
Ilman asuntoa elämää on vaikeaa rakentaa lapselle sopivaksi. Kuvituskuva.

Syksyllä 2018 Tiin parisuhde oli koetuksella. Esikoinen oli vasta kolmen kuukauden ikäinen, ja Tii odotti silloisen miehensä kanssa jo toista lasta.

Perhe asui tuolloin yksiössä Helsingissä. Tii oli saanut vuosia jatkuneen päihdeongelmansa kuriin ennen edellistä raskautta. Hänellä oli menneisyydessä takanaan sekavia vuosia, asumista kadulla ja jopa vankeustuomio, mutta viimein asiat olivat kääntymässä parempaan.

Lue myös: 1 600 euron sähkölasku sai suurperheen äidin järkyttymään: ”Viikkorahaan ei ole varaa”

Liian pieni perhe

”Neljä huonetta, avokeittiö ja sijainti Munkkiniemessä”, Tii oli ihastellen huokaillut lukiessaan kuvausta perheen tulevasta asunnosta.

Tiille ja hänen perheelleen oli myönnetty säätiön kautta tilava perheasunto. Muuttopäivä lyötiin pian lukkoon. Se koittaisi heti vuodenvaihteessa, tammikuun ensimmäisenä päivänä.

Tii ei vielä tiennyt, että tulisi silloin olemaan asunnoton ja hengenvaarallisen epätoivoinen.

Kaikesta lupaavasta huolimatta parisuhde ei ottanut onnistuakseen. Juuri ennen joulua Tii ja mies päättivät lähteä elämässä eri suuntiin.

Eromyrskyn keskellä myös vaikea raskaus haastoi Tiin terveyttä. Lopulta hän päätti keskeyttää raskauden ensimmäisellä kolmanneksella.

Rankka ero ja raskaudenkeskeytys saivat Tiin tuntemaan syvää surua.

– Olin aina haaveillut suuresta perheestä. Nyt jäljellä olimme vain minä ja vauva.

Joulu lähestyi. Tiitä lohdutti tieto siitä, että pian hän ja vauva pääsisivät uuteen, avaraan kotiin. Tiillä olisi oma makuuhuone ja niin olisi lapsellakin.

Tovi ennen joulua Tiille kuitenkin ilmoitettiin: Koska perheessä ei ole enää kuin kaksi jäsentä, niin suurta asuntoa ei voida myöntää.

– Illalla halailimme, loruttelimme ja leikimme normaalisti. Mutta kun lapsi kävi unille, en pystynyt edes itkemään. Olin niin epätoivoinen ja järkyttynyt tilanteestamme, Tii kuvailee.

Tiin ei ollut helppoa saada muualta asuntoa, sillä päihdekierteessä ollessaan hän oli menettänyt luottotietonsa. Vuokrarästejä oli jäänyt maksamatta.

Tii ja hänen tukihenkilönsä Sininauhasäätiöstä yrittivät silti kuumeisesti löytää Tiille ja vauvalle asumusta.

– Puhelimessa minulle sanottiin, että kyllä paikka aina järjestyy. Tiesin, että sillä tarkoitetaan lasta. Pelkäsin aivan hirveästi, että minut ja vauva erotetaan, jos meille ei löytyisi asuntoa.

Synkimpinä hetkinä tuore äiti alkoi vakuuttua siitä, että vauvan olisi parempi ilman häntä.

Uudenvuodenaattona 2018 Tiin oli määrä poistua vanhasta asunnosta. Hän ei tiennyt, minne olisi vauvansa kanssa suunnannut. Ehkä perhetuttujen luokse?

Apu tuli aivan viime hetkillä, kun iltapäivällä sosiaalitoimesta yllättäen soitettiin: Tiille ja vauvalle oli järjestynyt turvakodista kaksio. Vielä samana iltana muuttoauto haki heidän tavaransa.

Suomessa oli viime vuoden lopulla lähes 200 asunnotonta lapsiperhettä.

Silti asunnoton

Turvakoti  tarjosi tukea avioeron käsittelyyn sekä katon pään päälle, mutta virallisesti Tii oli asunnoton.

Kuukauden turvakodissa asumisen jälkeen hän päätti hakea itselleen ja lapselleen asuntoa.

– Olimme turvakodissa asuessamme edelleen kodittomia, sillä turvakoti on aina vain väliaikainen ratkaisu.

Turvakoti oli ympäristönä useimmiten rauhallinen. Sinne kuitenkin saapuu asumaan paljon ihmisiä, jotka ovat kokeneet kotonaan väkivaltaa tai sen uhkaa.

– Välillä pihassa saattoi törmätä jonkun asukkaan exään, joka halusi kiihkeästi sisälle selvittämään välejä. Päätin, että minun ja vauvan on päästävä pian omaan asuntoon.

Puolitoista kuukautta turvakodissa asumisen jälkeen Tiille ja vauvalle tarjottiin 46 neliön kaksiota Itä-Helsingistä, jossa Tii oli viettänyt paljon aikaa päihdeongelman kanssa kamppaillessaan. Asunnon sijainti pelotti.

– Mitä jos en pystyisi pitämään itseäni ruodussa vanhassa nuoruuden ympäristössä.

Lopulta asuinalue osoittautui rauhalliseksi ja Tiin pelko aiheettomaksi. Hänellä ja lapsella oli viimein oma koti.

”Kun toinen väsähtää, toinen leikittää”

Tiin kanssa samassa talossa asuu toinenkin yksinhuoltajaäiti. Tii pitää naapurinsa kanssa tiiviisti yhtä.

– Olemme kuin perhettä. Silloin kuin toinen väsähtää, toinen leikittää lapsia.

Vaikka nykyinen asunto tuntuu Tiistä pienehköltä, on se tuonut mukanaan paljon hyvää. Yksi tärkeimmistä asioista on se, että Tii on voinut hakea lapselleen päivähoitopaikan.

– Asunnottomana päivähoitopaikan hakeminen on käytännössä mahdotonta, kun ei voi tietää, mille asuinalueelle on asettumassa.

Nykyään Tii työskentelee Vailla vakinaista asuntoa ry:llä vertaistukiohjaajana ja Kokema-tiimin kokemusmentorina kouluttauduttuaan Laurean ammattikorkeakoulussa tehtäväänsä. Lisäksi hän opiskelee päihde- ja mielenterveystyöntekijäksi.

Viikko sitten Tii on ollut Brysselissä kertomassa, millaista asunnottomuus on.

Arki pienen lapsen äitinä ja yksinhuoltajana on välillä väsymyksestä toiseen seilaamista, mutta etenkään lapsen vuoksi Tii ei vaihtaisi mitään pois.

– Haluan auttaa muita asunnottomuuden kokeneita, sillä ymmärrän heidän tilanteensa laidan niin hyvin.

Tällä hetkellä 36-vuotias Tii haaveilee asunnosta, jossa hänellä olisi oma makuuhuone ja suurempi keittiö.

Lapsensa kanssa Tii nauttii leipomisesta. Nykyisen asunnon keittokomero on siihen hieman ahdas.

Pieni pihakaan ei olisi pahitteeksi.

– Ensimmäisen kerroksen kerrostaloasuntokin riittäisi, jos siinä olisi pieni vihreä pläntti. Saisin kuopsuttaa kädet mullassa ja lapsi voisi kylpeä kesällä pihalla.


Kommentit

5 kommenttia
Avatar

Tiina. Hereillä olevan pahinta painajaista! Onpa kova kohtalo. Exäsi on täysin sairas mies.

Avatar

Kyllä pienten lasten äitejä yhteiskunta auttaa. Liikaakin häslää. Mutta kun kyseessä on vaikeasti vammainen niin yhteiskunta jättääkin kodittomaksi. Voiko hirveämpää tekoa enää edes olla. Heitteillejättö arkipäivää. Minkäänlaista apua eikä tukea ole. Ei tukihenkilöitä yms. Pienten lasten äidit vielä valittavat vaikka kaikki annetaan kuin manulle illallinen. Sietäisi hävetä valittamasta😡

Avatar

Minulla oli 4h+k velaton omistusasunto ja mies pahoinpiteli minut niin, että röntgen kuvia otettiin 5 eri kohdasta mm kaulatabgasta ja 2 raajaa vaati leikkauksen. Sain pitää 100% omistamani asunnon vain siksi, että ex oli minulta salaa muuttanut kirjansa pois yhteisestä asunnostamme yli 3kk aiemmin. Kuulin sen isännöitsijältä ja vaihdatin lukot ja sovimme isännöitsijän kanssa, että ex ei muuta takaisin. Ex teki useita muuttoilmoituksia ja yritti muuttaa takaisin. Ex muutti vuokralle alle 300m päähän ja alkoi tehdä minusta perättömiä rikosilmoituksia. Niiden perusteella hän haki minulle lähestymiskiellon Helsingin käräjäoikeudesta. Minä ja asianajajani emme saaneet kutsua käräjäoikeuteen, koska ex oli ilmoittanut sinne ja postiin minun osoitteekseni edellisen omistusasuntoni, josta olomme muuttaneet pois jo yli 4 vuotta aiemmin. Ex sai minulle laajennetun lähestymiskiellon niin, että en saanut edes liikkua kilometriä lähempänä hänen asuntoaan. Rikoin lähestymiskieltoa koko asunnossani jo silloin kun löysin päätöksen, johon asuntoni ostanut henkilö oli kääntänyt osoitteeni eteiseni lattialta. Poistuin asunnostani ja sain poliisilta tiukan määräyksen olla menemättä asuntooni. En voinut myöskään mennä monille ystävilleni työpaikaltani, koska en voinut käyttää metroa, Itäväylää enkä krhä 1 itä-päätä lähestymiskiellon takia. Ex oli jättänyt yhteisesti hoidettavat laskut koko alkuvuodelta maksamatta ja osa oli mennyt ulosottoon, joka myös lähetteli kirjeitä neljä vuotta vanhaan osoitteeseen sekä myöhemmin ex:n uuteen osoitteeseen, jonne hän ”muutti minut ja lapsetkin”. Menin tyhmänä kertomaan tilanteesta lastensuojeluun ja he tulivat oikeuteen kertomaan tilanteen ja menetin lapset ex:lle. Lapset otettiin kaksi kertaa häneltä huostaan ja huostaanottojen aikana sain tavata lapsia. Muuten en sitten lapsia nähnytkään ja lapset suuttuivat minulle, kun en soittanut oikeuden määrääminä aikoina, kun ex oli laittanut numeroni estetyksi ja sitten jos pääsin läpi pre-paid numerolla hän esti itseltään kaikki numerot. Koko prosessin läpi kävin töissä kuon zombi, mutta empä ymmärtänyt ennen kuin liian myöhään pyytää työnantajalta todistusta, että minulla ei kolmeen vuoteen ollut yhtään sairaslomapäivää. Ex:n asianajaja kertoi oikeudessa minun olevan mielisairas ja minun oleen pitkään Hesperiassa hoidettavana. Sain liian myöhään Hesperiasta todistuksen, etten ole edes käynyt siellä ja mi. Sossut keksivät vaatia psykiatrin lausuntoa saanko edes tavata lapsiani ja sen saaminen vei lähes vuoden. Sain lopulta lausunnon, että voin tavata lapsiani ja minulla on vain akuutti stressireaktio. Koko ajan työskentelin alaikäisten kanssa ja ex ja hänen asianajajansa ilmoittelivat esimiehelleni ja työtovereilleni kuinka vaarallinen olen. Ex tai hänen asianajajansa eivät ehtineet oikeudenkäynteihin. Lopulta sain vielä uuden lähestymiskiellon 150 metriä ex:n vuokra-asunnolta ja pääsin omaan omistusasuntooni. Lähestymidkiellossa luki, että se koskee myös lapsia, mutta se ei koske oikeuden määräämiä lasten tapaamisia. Ex kertoi sossuolle, että se kieltää täysin lasten tapaamiset ja sossut eivät saa lukea oikeuden päätöksiä! Minä maksoin yhteensä 286 000€ oikeuden käyntikuluja, että sain tavata lapsiani, jotka olivat ”vierasntuneet” minusta. Ex sai oikeudenkäyntikulut kotivakuutuksesta tai haki päätöksiä lasten nimissä. Minulta kotivakuutus oli lakannut olemsta voimassa samalla hetkellä, kun vakuutuksen ottaja ex oli mitään minulla eilmoittamtamatta muuttanut omistusasunnostani.

Avatar

Kuulostaa Tiina ihan järkyttävälle tämä tarinasi. Tuo kaikkinainen epäoikeudenmukaisuus ja se, miten viranomaistyö on mennyt noin pieleen. Valehtelijat ja psykopaatit valitettavasti vetävät usein pidemmän korren ja jäljelle jää tragedia. Toivon, että saat ammattiapua. Sekin valitettavasti yleensä maksaa, mikä voi sekin olla hankalaa tuon velkataakan kanssa.

Ihmettelen sitä, miten oikeudenkäynti voidaan toteuttaa ilman vastapuolen paikallaoloa? Mietin vielä, että jos ex-puolisosi on täyttänyt muuttoilmoituksesi, niin kuinka kauan posti säilyttää asiakirjaa. Sehän tulee allekirjoittaa ja väärennetty allekirjoitus olisi helppo todentaa. Skannaako posti muuttoilmoitukset? Jos ei, niin pitäisi, koska sehän on virallinen asiakirja. Tuohan on valtava vääryys, jos kuka tahansa voi tehtailla muuttoilmoituksia muiden kiusaksi. Eihän tuollainen tulisi millään tavalla olla edes mahdollista.

Avatar

Ei kai nyt kaksi henkilöä neliöön muuta, mitä tää ihminen oikein kuvitteli?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä