Vanhemmuus 06.10.2022

”Erityispiirteistä on vanhemmuudessa valtavasti hyötyä”, sanoo psykoterapeutti jonka mukaan erityisyydestä vaietaan turhaan

Vanhemman erityispiirteet voivat aiheuttaa haasteita perhe-elämään, mutta niistä on myös paljon hyötyä, väittää kokenut psykoterapeutti Kaisa Humaljoki.

Teksti
Mervi Juusola
Kuvat
iStock

Jos vanhemmalla on erityispiirteitä, kuten ADHD- tai autismin kirjon piirteitä, hänen on monesti helposti helpompaa ymmärtää lapsen maailmaa, sanoo psykoterapeutti Kaisa Humaljoki.

Erityispiirteinen aikuinen ymmärtää usein helpommin lasta, jolla voi olla samoja piirteitä.

– Jos lapsen käytöksessä on samaa, mitä itse tunnistaa omasta lapsuudestaan, voi tuttuuden tunne helpottaa lapsen kasvattamista, Humaljoki toteaa.

Lue myös: Kun Netasta tuli äiti, hänen ADHD:nsa muuttui täysin: ”En haluaisi luopua näistä piirteistä”

Erityispiirteinen vanhempi ymmärtää, miltä lapsesta tuntuu, jos kuulo on herkkä, vaatteet kutittavat ja pesulaput raapivat niskaa.

Erityispiirteisiin liittyy usein syvää uppoutumista omiin mielenkiinnon kohteisiin. Jos vanhemman ja lapsen mielenkiinnon kohteet ovat samanlaiset, siitä voi seurata huikeita hetkiä. Lapsi ja vanhempi voivat sukeltaa yhdessä esimerkiksi autojen, ritariajan tai dinosaurusten maailmaan.

– Erityispiirteiden kanssa eläminen on isosti elämistä, Kaisa Humaljoki sanoo.

– Monet ADHD-piirteiset kokevat, että he ovat hyvin herkkiä aistimaan ihmisten tunteita ja olotiloja. Tästä on etua vanhemmuudessa. Vanhempi ymmärtää, jos lasta pelottaa tai harmittaa.

Erityispiirteet muuttavat muotoa aikuisiässä

ADHD:n kolme pääpiirrettä ovat tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus. Näiden piirteiden ilmenemistavat voivat muuttua iän myötä. Synnynnäiset piirteet eivät kuitenkaan yleensä katoa täysin aikuisiässä, vaan useimmiten ne ovat jollain tavalla osa elämää.

Harvat aikuiset kuitenkaan puhuvat avoimesti erityispiirteistään.

Kaikki eivät välttämättä edes tiedosta, että heillä on erityispiirteitä. Vain pieni osa ADHD- ja autismikirjon ihmisistä on aikuisiässä hoidon ja tuen piirissä.

Jotkut ajattelevat, että ”erityisyys” oli osa lapsuutta ja nuoruutta – ja sinne se saa jäädä. Enää he eivät suostu olemaan erityistapauksia.

Kaisa Humaljoen mielestä omat erityispiirteet olisi kuitenkin hyvä tunnistaa ja hyväksyä. On tärkeä tiedostaa, että synnynnäisiin erityispiirteisiin liittyy usein tunteiden säätelyn vaikeutta.

– Vanhemmuussuhde on isosti tunnesuhde. Jos erityispiirteinen vanhempi ei tiedosta tunteiden säätelyn haasteitaan, hän voi joskus ilmaista raivoa – ja se ei ole lapsen näkökulmasta hyvä asia. Kiukkuinen ja vihainen saa olla, mutta sen pitää olla hallittua. Tilanteet eivät saa olla lapselle pelottavia.

Autismikirjon aikuisilla on puolestaan vaikeuksia tunnistaa tunteita ja ilmaista tunteitaan sosiaalisesti sopivalla tavalla. Silloin vanhemman saattaa olla vaikea hahmottaa, mitä lapsi todella tuntee ja tarvitsee, Humaljoki toteaa.

– Myöskään hyvin rutiininomainen, hyvin kaavamainen arki ei ole lapsen parhaaksi. Lapset tarvitsevat rutiineja, mutta myös vanhemman joustavuutta. Suunnitelmat saattavat välillä muuttua ja se tuottaa autismikirjon ihmiselle usein haastetta.

Vanhemmuus voi aktivoida lapsuuden traumat

Lapsuuden muistot voivat nousta pintaan, kun perheeseen syntyy lapsi. Oman lapsen saaminen voi olla myös korjaava kokemus, jos oman lapsen kanssa pystyykin toimimaan toisella tavalla kuin mihin itse lapsena tottui, ja pystyy antamaan lapselleen jotain sellaista, mitä olisi itse lapsena tarvinnut, mutta syystä tai toisesta ei sitä saanut.

Lapsuuden kovat muistot joskus muuttua vahvuuksiksi: Piirteiksi ja kokemuksiksi, joista olet ylpeä itsessäsi.

– Nykyvanhemmat pystyvät tukemaan lastaan paremmin. Yhteiskunta on erilainen ja palvelujärjestelmä on toisenlainen. Se, mitä itselle tapahtui lapsuudessa, ei toistu oman lapsen elämässä, sillä aika on toinen ja lapsi on oma persoonansa, Humaljoki sanoo.

Kaisa Humaljoen mielestä hyvä, turvallinen lapsuus muodostuu neljästä peruselementistä:

  • Rakastetuksi tulemisen kokemus. ”Lapsella tulisi olla luja kokemus siitä, että häntä rakastetaan ja arvostetaan juuri sellaisena kuin hän on, hankalina ja helppoina hetkinä.”
  • Jos pitää pelätä, on vaikea olla iloinen. ”Arki ei saa olla lapselle arvaamatonta. Lapsen tarvitsee kuulla vanhemmalta, mitä seuraavaksi tapahtuu.”
  • Lapsen tarpeiden kuuleminen. ”Lapsi voi hyvin, kun hänen kaikki perustarpeensa huomataan ja ravitaan.”
  • Vanhemman sopeutuminen lapsen tarpeisiin. ”Lapsen tarpeet painavat vaa’assa enemmän kuin vanhemman tarpeet. Aikuinen voi odottaa perustarpeidensa täyttymistä pidempään, lapsi ei. Lapsi saattaa olla impulsiivinen, mutta aikuisten tulisi hillitä impulssejaan.”

Nepsy-asioista kannattaa keskustella perheessä

Omista erityispiirteistä kannattaa puhua perheen kesken. Lapselle on tärkeää kertoa, että äidillä tai isällä on tällaista vaikeutta: ”Joskus en muista, mutta yritän parhaani”.

– Omien piirteiden kanssa elämisestä ja itsensä hoitamisesta pitää myös kantaa vastuuta, Humaljoki painottaa.

– Kun perheeseen syntyy lapsi, arkinen työmäärä ja vastuunkanto lisääntyvät. Jos perheessä on kaksi vanhempaa, työnjaon suunnittelu on tärkeää. Tehtävät kannattaa jakaa sen mukaan, missä kumpikin on vahvimmillaan. Vaipanvaihto voi oikeasti olla ylivoimaista, jos on hajuyliherkkyyttä. Työnjaosta pitäisi syntyä molemmille tasapuolisuuden kokemus: Tunne siitä, että kumpikin tekee parhaansa ja hommat on jaettu oikeudenmukaisesti.

Muistiinpanoja, listoja ja kalenterimerkintöjä kannattaa tehdä. Kun lapsi kertoo, että kaverin synttärijuhla on viikon päästä, se pitää muistaa laittaa kalenteriin, jotta muistetaan hakea lahja ja viedä lapsi synttäreille.

– Jos lapsi tulee tärkeän asian kanssa, silloin kannattaa sulkea kaikki muut ärsykkeet pois. Jos telkkari pauhaa taustalla tai kännykkä on kädessä, laita ne pois, jotta pystyt paremmin keskittymään lapseen.

Humaljoen mielestä koko perheen olisi hyvä ymmärtää, mitä erityispiirteet tarkoittavat käytännössä.

– ADHD-piirteinen ei halua kettuilla, unohdella asioita tai jättää sovittuja tehtäviä tekemättä. Asiat eivät vain painu hänen työmuistiinsa tavanomaisesti. Hän ei aina huomaa, että pöytäkin pitää pyyhkiä. Kun nämä asiat otetaan perheessä haasteena ja vaikeutena, asenne muuttuu toisenlaiseksi. Sitten päästään yhdessä miettimään, mikä auttaa tähän vaikeuteen.

Erityispiirteisillä on vahva taipumus kasata arkeen valtavat määrät ohjelmaa ja projekteja. Humaljoki kehottaa pitämään mielessä hallinnan periaatteen.

– Arkeen kannattaa ladata sen verran ohjelmaa, että tilanteet pysyvät hallinnassa.

Lue myös: Katri Manninen: ”Lapsiperhearki oli kaaosta ennen ADHD-diagnoosiani”

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X