Osa isistä ”kunnostautuu” eron jälkeen, koska pelkää lapsen menettämistä – suhde lapseen voi lujittua, osoittaa suomalaistutkimus

Tutkimus jakaa eronneet vanhemmat kuuteen eri yhteisvanhemmuustyyppiin. "Uhreja" löytyi vain isistä, "luovuttajia" vain äideistä.

Teksti Maria Mäkituomas
Kuvat iStock
Erotilanteessa isät pelkäävät ennen kaikkea lasten menettämistä.

Jyväskylän yliopiston tutkimus osoittaa, että isien rooli jakautuu eron jälkeen voimakkaasti kahteen eri suuntaan. Monet isät säilyttävät ja vahvistavat rooliaan lapsen elämässä, mutta toisten isien suhde lapseen hiipuu.

Lue myös: Vaiettu ilmiö: isät, jotka katuvat lastaan – ”Suostuin tekemään lapsen, koska vaimo niin halusi”

Tuoreessa tutkimustiedotteessa tuodaan esille, että monet isät pelkäävät menettävänsä lapsensa eron yhteydessä. Tästä syystä osa miehistä ikään kuin kunnostautuu isänä eron jälkeen, jolloin suhde lapsiin voi lujittua. Osa isistä kuitenkin liukuu lapsen elämässä marginaaliin.

Kuusi eri yhteisvanhemmuustyyppiä

Vanhemmuus eron jälkeen -hankkeessa tutkijat jakoivat eronneet isät ja äidit haastatteluaineiston perusteella kuuteen eri yhteisvanhemmuustyyppiin: yhteistyökumppanit, sopeutujat, taistelijat, uhrit, vastuunkantajat ja luovuttajat.

Jako tehtiin sen perusteella, miten erovanhemmat kertoivat vanhemmuudestaan.

Lue myös: Erota vai ei: Yksi kysymys yli muiden ratkaisee, milloin haluan erota oikeasti

Sekä äitejä että isiä yhdisti kaksi yhteisvanhemmuustyyppiä, jotka olivat yhteistyökumppanit ja sopeutujat. Sen sijaan taistelijoita ja uhreja löytyi vain isien joukosta, kun taas vastuunkantajia ja luovuttajia havaittiin vain äideissä.

  • Yhteistyökumppanit: molemminpuolisen luottamuksen, avoimuuden ja kunnioituksen korostaminen (sekä äidit että isät)
  • Sopeutujat: toisen hyväksymisen, joustamisen ja tilanteeseen sopeutumisen korostaminen (sekä äidit että isät)
  • Taistelijat: tilanne eron jälkeen on kriisiytynyt sotatilanteen kaltaiseksi (vain isät)
  • Uhrit: passiivisuus, tuen puute ja toivon menettäminen, eikä muutosta parempaan koeta mahdollisena (vain isät)
  • Vastuunkantajat: äidin päävastuu ei muuttunut eron jälkeen, mutta isä on edelleen mukana lasten arjessa aiempaakin pienemmässä roolissa (vain äidit)
  • Luovuttajat: toivo yhteistyön onnistumisesta on menetetty ja välit ex-kumppaniin ovat todella huonot, mutta suhde lapseen on hyvä ja toimiva (vain äidit)

Lue myös: Emman, 21, rankka arki pienten lasten kanssa – ”En nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin erota jo raskausaikana”

Tutkimukseen osallistui yhteensä 38 vanhempaa, joista 19 oli isejä ja 19 äitejä. Tutkimuksen aineisto kerätttiin yhteistyössä Ensi- ja turvakotiliiton kanssa.

Ero voi lujittaa isän ja lapsen suhdetta

Sekä äidit että isät vaalivat yhteisvanhemmuuden ideaalia. Haastatteluaineistosta ilmeni, että tähän ideaaliin kuuluvat lapsen edun ja hyvinvoinnin etusijalle asettaminen sekä yhteinen vastuunjako vanhempien kesken.

– Myös avoimuus, joustavuus ja yhteiset sopimukset nimettiin tärkeiksi yhteisvanhemmuuden elementeiksi, Jyväskylän yliopiston dosentti Johanna Terävä toteaa tutkimustiedotteessa.

Yhä useampi isä haluaa olla enemmän kuin ”kakkosvanhempi”.

Tiedotteessa todetaan, että isyydestä on tullut yhä isompi osa miesten identiteettiä ja elämää, joten monet isistä eivät enää suostu asettumaan kakkosvanhemman rooliin – joskin päävastuu vanhemmuudessa jää edelleen heitä useammin äidille.

Parhaimmillaan vanhempien ero voi kuitenkin avata tilaisuuden uudenlaisen isä–lapsi-suhteen rakentamiselle, mistä hyötyvät sekä isä että lapset, tiedotteessa huomautetaan.

– Useat isät joutuvat eron jälkeen muodostamaan kokonaan uudenlaisen, luottamukseen ja tunneyhteyteen pohjautuvan suhteen lapseen, Terävä sanoo.

Lisää tutkimuksesta: JYUnity

Lue myös: Kun Markus vei 1-vuotiaan neuvolaan, lääkäri kysyi, kertoiko äiti ohjeita lapsen hoitoon – isiin suhtaudutaan yhä eri tavoin kuin äiteihin

Kommentit

1 kommenttia
Avatar

Tekstissä todetaan isien vanhemmuudesta eron jälkeen, että ”päävastuu vanhemmuudessa jää edelleen heitä useammin äidille”. Tämä ei aina ole isän valinta. Suomen lainsäädäntö asettaa äidin vanhemmuuden etusijalle. Laki jakaa vanhemmat selkeästi ”lähivanhempiin” sekä ”etävanhempiin”. Lisäksi useat viranomaiset (lastenvalvojat ja neuvolat) asettavat äidin etusijalle.

Mm vieraannuttaminen toisesta vanhemmasta on valitettavan yleistä. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että viranomaisilta ei saanut pyydettäessä apua eikä tukea. Lasta käytetään koston välineenä ajattelematta lapsen etua. Useissa maissa on lainsäädäntö, joka estää tämän.

Toivon kovasti, että laki ja käytäntö päivitetään vastaamaan tämän päivän arvojen mukaisesti tukemaan tasapuolista vanhemmuutta. Kyseessä on lasten etu. Lapsilla on oikeus molempiin vanhempiin tasapuolisesti.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä