Esikoinen lakkasi hengittämästä, kuopus ei herännyt – Malla traumatisoitui lastensa hädästä ja toipuu siitä edelleen

Mallan perhettä koettelivat lasten sairastumiset. Kun kaikki oli viimein hyvin, Malla ei vieläkään uskaltanut nukkua.

Teksti Anniina Rintala
Kuvat iStock
Edelleenkin stressaavat tilanteet saattavat laukaista Mallan ahdistuksen.

On elokuu vuonna 2016. Malla kävelee auringonpaisteessa opinahjoonsa, josta hänen on pian tarkoitus valmistua merkonomiksi.

Kolme ja puolivuotias tytär on jäänyt hoitoon perhepäivähoitajalle. Illalla Malla, hänen miehensä ja esikoinen voisivat vielä suunnata uimarannalle.

Lue myös: Kun äiti vaipui koomaan, eikä toipumisesta ollut takeita, isä piti perheen yhdessä

Malla hymyilee suunnitelmalle ja silittää vatsaansa, joka on alkanut pyöristymään. Ensimmäinen raskauskolmannes on nyt takana.

Luennolla opiskelukaveri kertoo Mallalle, että hänen tyttärellään on todettu hinkuyskä.

– Muistan ihmetelleeni, että miten ihmeessä se on mahdollista. Lapsethan rokotetaan nykyaikana hinkuyskää vastaan.

Sen jälkeen naista ei näy luennoilla. Kuluu viikko ja Malla alkaa yskiä.

 Yskä yltyy

Yskä piti Mallaa otteessaan.

– Aina kun yskänpuuska tuli, se ei meinannut loppu millään. Yskä tuntui siltä kuin siihen tukehtuisi.

Pian myös Mallan mies yski. Yskä tarttui myös esikoiseen.

Lapsi tosin ei yskinyt öisin. Hengittäminen sen sijaan vaikeutui ja alkoi vinkua. Siihen Mallakin heräsi.

Lääkärissä ei uskottu taudin olevan hinkuyskää. Eihän Suomessa sellaista enää voinut tavata.

Esikoisen yskän syyksi epäiltiin keuhkoputkentulehdusta. Malla ravasi esikoisensa kanssa terveyskeskuksessa. Välillä oli soitettava päivystykseen, kun lapsen oli vaikea hengittää.

Öisin Malla valvoi lapsensa unta. Hän ei uskaltanut antaa itsensä nukahtaa uneen. Välillä Malla pyysi äitinsä valvomaan kanssaan. Yksi hereillä oleminen tuntui pimeimpinä hetkinä olevan liikaa.

Tuli jälleen yö, jolloin vanhempien väliin nukkumaan siirtynyt esikoinen nousi ylös ja yritti saada henkeä.

Malla kävi hädissään avaamassa ikkunan, jotta sisään virtaisi raikkaampaa ilmaa. Siitä ei ollut apua.

Esikoisen hengitys lamaantui ja Malla katsoi kauhuissaan sängyssä kaarelle jäykistynyttä lastaan tapaillessaan tutisevin sormin puhelimesta hätänumeroa.

Kun ambulanssi viimein saapui, esikoinen oli alkanut hengittää.

Luojan kiitos, Malla ajatteli. Mutta ensihoitajat totesivat tilanteen olevan taas kunnossa, eikä esikoista otettu kyytiin.

Malla kertoi epäilleensä jo tovin hinkuyskää. Ensihoitajat totesivat, että se ei ole mahdollista. Onhan lapsella jo yksi rokote hinkuyskää vastaan. Samat fraasit Malla sai kuulla jälleen seuraavana päivänä terveyskeskuksessa.

Esikoinen ei ollut kuitenkaan ehtinyt saada nelivuotiaana annettavaa rokotteen tehosteannosta.

Lopulta Malla suuntasi yksityiselle terveysasemalle. Laboratoriokokeet paljastivat hinkuyskän vielä saman päivän aikana koko perheellä. Lääkitys aloitettiin heti.

Vaikka tauti lopulta alkoi hellittää, Mallan oli edelleen käytävä öisin tarkistamassa, että esikoinen hengittää.

Lue myös: Joka neljännen alaikäisen perheessä mielenterveysongelmia – lapsiomaisella riski sairastua psyykkisesti

Koira vainusi kuopuksen hädän

Tammikuussa 2017 lumisena pakkaspäivänä saapui maailmaan Mallan kuopus, pirteä poikavauva. Täysimetys onnistui, kuten Malla oli toivonut.

Syksyn kauhut olivat takana päin, ja Malla nautti olostaan lastensa kanssa. Vaikka perheessä edelleen köhittiin, yskä ei enää häirinnyt kenenkään unta.

Pari viikkoa synnytyksestä esikoinen oli leikkinyt kampaajaa ja saksinut muutaman suortuvan päästään. Malla päätti lähteä esikoisensa kanssa piipahtamaan kampaamossa, jotta tukka saisi ammattimaisemman silauksen.

Miehelleen hän sanoi, että antaisi vauvalla pienen määrän korviketta, jos tämä kovasti kaipaisi maitoa.

Vauva saikin noin 10 – 20 millilitran verran korviketta.

Kun Malla palasi kotiin hän oli ihmeissään. Vauva vaikutti tavallista apaattisemmalta. Hän ei suostunut heräämään kunnolla yrityksistä huolimatta. Välillä vauva heräsi oksentamaan ja nukahti taas.

Silloin perheen koira leonberginkoira tuli yllättäen nuuhkimaan hoitopöydällä makaavaa vauvaa ja murisi. Sitten koiran juoksi ulko-ovelle ja taas vauvan luokse murisemaan uudelleen.

Malla hätkähti. Koira ei ollut ikinä murissut lapsille. Ei esikoisellekaan, vaikka tämä oli taaperona napannut koiran karvoista tukea opetellessaan seisomaan ja kävelemään.

Malla havahtui, että jotain oli pahasti pielessä. Tällä kertaa Mallan kuopusta lähdetiin kiidättämään ambulanssilla sairaalaan.

Matkalla sairaalaan vauva alkoi onneksi heräillä. Perillä syyksi selvisi vaikea allergia maitoproteiinille, FPIES-allergia, jonka korvikemaito oli laukaissut.

Lue myös: Miia syötti kaksosia upouudessa asunnossa, kun hänen miehensä kaksoiselämä paljastui: ”Lapseni antoivat syyn nousta aamuisin”

Pakko saada apua

Tapahtuneen jälkeen Malla ei uskaltanut nukkua. Hän kävi öisin tarkistamassa, että lapsilla oli kaikki hyvin.

Ahdistavat tapahtumat pyörivät mielessä yhä uudelleen ja uudelleen. Malla yritti keksiä itselleen mahdollisimman paljon tekemistä: hän siivosi, laittoi ruokaa ja puuhasteli koko ajan jotakin, jotta muistikuva siitä, kun esikoinen lakkasi hengittämästä, jättäisi hänet rauhaan.

– Kun pysähdyin tai yritin nukahtaa, filminauha lasteni kauhunhetkistä alkoi kulkea silmieni edestä. Oli pakko nukahtaa televisio päällä tai lukea niin pitkään kirjaa, että nukahdin se kädessä.

Neuvolassa Malla ei uskaltanut puhua ajatuksistaan. Hän pelkäsi, että lastensuojelu veisi lapset pois.

Lopulta ei ollut enää vaihtoehtoja.

– Sanoin puolisolle, että toivon jonkun tappavan minut, jotta pääsen tästä tuskasta.

Silloin Malla itsekin havahtui, että apua oli haettava.

Malla pääsi heti tapamaan neuvolapsykologia ja sai mielialalääkkeitä, joiden tarkoitus oli lievittää traumareaktiota.

Olo tasaantui kolmessa päivässä ja takaumat lakkasivat piinaamasta Mallaa. Hän aloitti käynnit psykoterapiassa, jossa Malla käsitteli terapeutin kanssa traumaattisia hetkiä.

Mallalla on lämpimät välit lapsiinsa. Välillä kuitenkin syyllisyys omasta sairastumisesta painaa lujaa. Kuvituskuva.

Neuvolasta järjestettiin kotiapua, joka kävi muutaman kerran viikossa auttamassa, jotta Malla sai levättyä. Myös Mallan sisko ja äiti kävivät lähes joka päivä auttamassa. Puoliso otti lapsista kopin iltaisin.

Lasten  pois viemisestä ei kukaan puhunut Mallan helpotukseksi. Lapsilla ei ollut hätää.

Lue myös: Kahden lapsen äiti Hanna Angelvuo, 31, pelkäsi olla yksin – anoppi vietti kuukauden perheen luona ja kuunteli Hannan huoliajatuksia

”Valitsisin aina lapseni”

Vaikea väsymys oli vaikeimpina aikoina koko ajan läsnä. Malla merkkasi itselleen lasten päivärytmin ylös, jotta muisti pitää siitä kiinni.

Kun väsymys oli pahimmillaan, he pelasivat lasten kanssa muistipeliä, piirsivät tai katsoivat elokuvaa sängyssä.

Välit puolisoon alkoivat viiletä. Mallasta tuntui, että hän ei ollut enää sama ihminen kuin ennen masentumista.

Lapset aistivat kireän tunnelman kotona, ja niin Malla ja hänen silloinen miehensä päättivät erota.

Nyt molemmilla on uudet puolisot. Malla ja ex-mies asuvat kuitenkin kahden kilometrin päästä toisistaan, joten lasten elinpiiri on pysynyt.

Malla käy töissä, ja lapset ovat hänen luonaan joka toinen viikko. Esikoinen on nyt 10-vuotias ja kuopus 5 ja puoli vuotta.

– Lasten kanssa jaksan, mutta kun he ovat poissa, ahdistus valtaa helposti mielen. Toisaalta on onni, että saan levättyä, kun he ovat isällään ja tiedän, että heidän on hyvä olla siellä.

Malla tarvitsee edelleen lääkitystä, jotta traumaattiset takaumat eivät palaa. Hän on huomannut, että varsinkin väsyneenä tai stressaavina hetkinä ne nostavat päätään ilman lääkitystä.

– Lapset veivät tavallaan mielenterveyteni, mutta valitsisin aina silti lapseni.

Ilonpilkahduksia elämään tuovat hetket, jolloin kuopus silittää Mallan poskea ja toteaa äidin olevan maailman ihanin. Tai ne hetket, kun Malla hassuttelee esikoisen kanssa.

Ne helpottavat raskasta syyllisyyttä, jota Mallan on kokenut masennuksestaan ja siitä, että väsyneenä ei jaksanut olla touhukkaampi äiti.

Mallalle siisti koti ei ole automaattisesti hyvä merkki.

– Muistutan itseäni, että tärkeintä on, että olen ollut lasteni lähellä myös vaikeina aikoina.

Nimi muutettu haastateltavan yksityisyyden suojelemiseksi.

Anna.fi: Maaret Kallio pelkää saavansa kuraa niskaan, koska puhuu parisuhteiden puolesta: ”Ikävienkin kokemusten jälkeen toivomme uutta läheistä suhdetta”

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä