Huikaisevan hauska Paula Noronen: Äidinkään ei tarvitse olla aina rohkea
Paula Noroselle oli kova paikka nousta muskarissa ylös ja alkaa laulaa ja tanssia muiden vanhempien kanssa. Koska hän haluaa kasvattaa lapsistaan rohkeita, hän kertoo heille peloistaan. Eivätkä pelot äitiyden myötä lopu lyhyeen.
Kaikki muut nousevat ylös reippaasti, kun musiikki lähtee soimaan. Kirjailija Paula Noronen, 44, tuntee olonsa jännittyneeksi. Pitääkö minunkin? Muut vauvamuskarin osallistujat muistavat Saku Sammakon sanat ulkoa, mutta Paulasta tuntuu, ettei hän muista säettäkään. Hän alkaa kartoittaa pakomahdollisuuksia ja pohtii, kehtaisiko esittää huonovointista ja rynnätä paikalta.
Vaikka Paula on kirjoittanut rohkeudesta, hänelle itselleen uskaltaminen ei ole silti koskaan ollut itsestäänselvää. Siksi 5-vuotiaan tytön ja 7-vuotiaan pojan äidille esimerkiksi muskarin tanssihetket ovat olleet yllättävän kovia paikkoja.
– Oli henkilökohtainen rohkeuden osoitus, kun lopulta uskalsin yhtyä lauluun ja tanssiin, Paula muistelee vuosien takaista tapahtumaa.
Rohkeudesta tuli lopulta yksi Paulan lempiteemoista, ja hän on käsitellyt sitä suosittujen Supermarsu-lastenkirjojen kautta. Kirjan sankari ei olekaan se kaikkein perinteisin. Supermarsu on sankari, jota pelottaa samalla tavalla kuin kaikkia muitakin. Paula on halunnut kirjojensa inhimillisen sankarin avulla näyttää, että uskaltaminen on kaikille mahdollista. Paulan kirjoittama Supermarsun rohkeuskirja ilmestyi alkuvuodesta.
– Rohkeus on lopulta hyvin arkinen ja helppo asia. Siihen ei vaadita kuin, että uskaltaa astua uusiin tilanteisiin. Niihin ei ole silti pakko astua, jos ei halua. Kenenkään ei tarvitse olla jatkuvasti rohkea.
Kyllä tässä saa vanhempana olla ihan hermona, vaikka yrittää ottaa rauhallisesti, tuumii Paula Noronen.
Paula Noronen: Vanhemmuus on loputonta hermoilua
Muskarin lauluhetket olivat alkusoittoa, lasten kasvaessa Paulalta on kysytty uskallusta muissakin tilanteissa. Häntä on pelottanut erityisesti silloin, kun lapset ovat sairastuneet.
– Kun lapsi on kipeänä, vanhemman pitäisi osata olla rohkea. Varmasti jokaisen vanhemman pahin pelko on se, että omalle lapselle sattuisi jotain ikävää, Paula pohtii.
– Perheemme on onneksi välttynyt pahimmilta sairastumisilta, mutta siitä huolimatta lapsen sairastuminen pelottaa ja mietityttää minua.
Myös lapsen uimaharjoittelu sai kesällä Paulan sykkeen kohoamaan monta kertaa.
– Tasapainoilimme koko kesän sen välillä, että lapselle pitäisi antaa mahdollisuus mennä ja harjoitella, mutta toisaalta on vedettävä rajoja, jotta uimaan oppiminen olisi turvallista. Kerrankin lapsi lähti liian kauas uimapatjalla, ja minä menin kiireesti hakemaan häntä lähemmäs rantaa. Yritin pysyä rauhallisena, jotta lapsi ei alkaisi panikoida. Kyllä tässä saa vanhempana olla ihan hermona.
Lasten kasvaessa oma aika lisääntyy. – Meillä tapahtui äskettäin suuri, helpottava käänne, kun lapset oppivat nukahtamaan itsekseen. Saimme tunnin lisäaikaa iltoihin, Paula Noronen kertoo.
Kerron, kun pelottaa
Paula Noronen ei ole koskaan yrittänytkään salata omia pelkoja lapsiltaan. Hänen mielestään olisi täysin luonnotonta esittää pelotonta heidän edessään.
– Silloin heistäkin tuntuisi, että heidän pitäisi olla aina rohkeita ja pelottomia. Siksi olen halunnut näyttää lapsille epävarmuuteni. He ovat jo sen ikäisiäkin, että kysyvät kyllä heti, jos huomaavat, että jossakin tilanteessa on ongelmia.
Paula on kertonut lapsilleen avoimesti esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelostaan ja siitä, ettei äidinkään ole aina helppo mennä uusien ihmisten luokse.
– Jos olen jännittänyt jotain julkista esiintymistä, olen sanonut, että nyt äitiä pelottaa mennä tuonne, mutta aion silti mennä.
Esiintymisen jälkeen, Paula on kertonut lapsille, miltä hänestä tuntui, kun uskalsi mennä tilanteeseen.
– Olen halunnut omalla esimerkillä näyttää heille, ettei asioita kannata tai tarvitse jättää pelon vuoksi tekemättä. Tahdon, että he huomaavat, että mistä tahansa voi selviytyä ja mokaamista on ihan turha pelätä.
Parhaiten rohkeutta voi Paulan mielestä opettaa lapsille oman esimerkin lisäksi keskustelemalla heidän kanssaan uskallusta vaativissa tilanteissa. Hän jutteli peloista viimeksi keväällä, kun esikoulun kevätjuhlassa esiintyminen jännitti hänen lastaan kovasti.
– Sanoin, että kaikkia jännittää, mutta sitten, kun uskaltaa mennä, tulee hyvä fiilis. Rohkeus tarkoittaa eri ikäisille lapsille eri asioita. Viisivuotiaasta saattaa tuntua rohkealta käydä yksin ostamassa jäätelöä tai lähteä kaverin luokse kylään. Lapsi kuitenkin hiljalleen rohkaistuu huomatessaan, että jännittävät tilanteet sujuvatkin hyvin.
Kun Paula Noronen sai lapsia, hän yllättyi, miten ihania lapset ovat – niin omat kuin muidenkin lapset.
Ei haukuta lasten kuullen
Vaikka Paula Noronen ei vaadi lapsiaan olemaan rohkeita joka tilanteessa, hän toivoo, että lapset kuitenkin kasvaisivat siten, että uskaltaisivat sanoa oman mielipiteensä ja osaisivat valita ympärilleen hyviä ihmisiä.
– Vaatii uskallusta jättää inhottavat ihmiset oman piirin ulkopuolelle. Rohkeutta on myös pitää itseään tasavertaisena muiden kanssa ja tehdä omasta elämästä juuri sellaista kuin toivoo sen olevan. Tärkeintä on kuitenkin se, ettei antaisi kohdella itseään huonosti ja voisi elää tuntien jonkinlaista onnea.
Vaikka lapsi osaisi mennä yksin kauppaan, esiintyisi reippaasti kevätjuhlissa ja olisi ennakkoluuloton, hän voi olla pulassa, jos ei arvosta itseään. Senpä vuoksi Paula kiinnittää nykyään huomiota siihen, ettei vähättele itseään lastensa kuullen.
– Haluan opettaa, että kaikki ihmiset ovat keskenään tasa-arvoisia, eikä kukaan ole toista parempi tai huonompi. Siksi en halua koskaan puhua itsestäni rumasti lasteni kuullen. Olen joutunut kiinnittämään siihen paljon huomiota, koska sorrun helposti haukkumaan itseäni. Supermarsu-elokuvassakin Essi Hellénin esittämä äiti on aikeissa haukkua itseään, mutta hiljenee viime hetkellä, kun huomaa tyttärensä Emilian ilmeen.
Paula Noronen kertoo, että lapset ovat opettaneet hänelle ennakkoluulottomuutta ja heittäytymistä.
Komediamateriaalia
Siinä missä Paula on koulinut lapsistaan rohkeampia, lapset ovat opettaneet hänelle ennakkoluulottomampaa asennetta elämää kohtaan.
– On upeaa, miten luottavaisesti lapset katsovat uusia asioita. He ajattelevat lähtökohtaisesti kaikista ihmisistä hyvää. Aikuiset ovat usein varautuneempia ja maalailevat uhkakuvia. Toivon, että opin itsekin suhtautumaan luottavaisemmin elämään.
– Arvostan heitä, jotka uskaltavat avautua ja kertoa omasta elämästään. Se on minusta suuri rohkeudenosoitus ja siitä tulee heti tunne, että pääsen heidän lähelleen. En ole itse kovinkaan hyvä näissä asioissa.
Peloista ja epävarmuuksista huolimatta, lapsiperhe-elämä on ollut Paulasta ihanaa. Sateenkaariperheessä elävälle Paulalle perheen perustaminen ei ole milloinkaan ollut itsestään selvää.
Toive äitiydestä kypsyi pikkuhiljaa. Vanhemmuuden myötä yllätyksenä on tullut vain se, miten paljon hän on äitiydestä nauttinut.
– Olen nauttinut valtavasti siksikin, etten ole ollut varma, saanko omia lapsia. Elämä lasten kanssa on intensiivistä, eikä omaa aikaa ole ikinä tarpeeksi. Osasin kyllä varautua siihen. Suurempi yllätys on ollut se, miten kivaa äitiys on ja kuinka ihania lapset ovat.
Muiden vanhempien tapaan hänkin tosin havahtuu siihen, että voisi laittaa puhelimen sivuun ja keskittyä leikkimään lastensa kanssa.
– Kyllähän sitä joutuu välillä skarppaamaan. En koskaan yritä vetää mitään äidin roolia, vaan olen juuri sellainen kuin olen. Jos töiden kanssa on kiireistä ja olen stressaantunut, pinna kiristyy helposti kotonakin. Nykyään olen oppinut jo huomaamaan sen ja lähtemään lenkille.
Ja vaikka äitiys on tuonut eteen rohkaistumispaikkoja, on se myös tarjonnut tv-ohjelmien supliikille keskustelijalle ja kirjailijalle melkoisen materiaalilähteen. Paula poimii kokemuksistaan usein aiheita ohjelmiinsa.
– Neuvolat, vauvauinnit ja muskarit tarjoavat loputtomasti koomista materiaalia, Paula myöntää.
– Ensimmäinen muskarikerta huvittaa minua edelleen. Onneksi pokkani piti, ja minulla oli lopulta jopa ihan hauskaa.
Lue myös: Tv-kasvo Paula Noronen: Nämä 12 asiaa lapsen kannattaisi oppia
Jaa oma kokemuksesi