Ihanaa, ensimmäinen lapsenlapsi! Isovanhempi, hurahda rauhassa mutta älä tee näitä 4 virhettä

Kun isovanhemmat saavat ensimmäisen lapsenlapsen, seurauksena on usein hurahtaminen. Toisinaan se menee kuitenkin liiallisuuksiin ja alkaa nakertaa perheen välejä.

Teksti Satu Lithovius
Kuvat iStock

Suvun ensimmäinen lapsenlapsi laittaa roolit uusiksi. Kun oma lapsi saa ensimmäisen lapsensa, ja itsestä tulee isovanhempi, muuttaa koko uusi tilanne koko perheen dynamiikkaa. Palikat järjestäytyvät uudestaan, ja kaikille rakentuu uudenlaiset roolit.

– Muutosta tapahtuu usein esimerkiksi perheenjäsenten saaman huomion määrässä, joka joko kasvaa tai vähenee. On luonnollista, että ensi kertaa isovanhemmiksi tulevat vanhemmat vähän hurahtavat ensimmäiseen lapsenlapseensa, sanoo Väestöliiton vastuuasiantuntija Minna Oulasmaa.

Hurahtaminen on luonnollista ja ihanaa, mutta toisinaan se on liiallista ja jopa haitallista.

Lue myös: Ei meitä kuitenkaan haluta! Isän puolen isovanhemmat jäävät usein etäisiksi lapsenlapselle – näin vältät katkeruuden kierteen

1. Liiallinen huoli voi johtaa välien viilenemiseen

Aikuista lasta ja hänen vanhempiaan lapsen syntyminen yleensä lähentää. Joskus kuitenkin tilanne voi olla päinvastainen, ja seurauksena onkin välien jäähtyminen. Näin voi käydä, jos tuoreilla isovanhemmilla on esimerkiksi huolta aikuisen lapsensa pärjäämisestä.

– Lapsella tai tämän puolisolla voi olla esimerkiksi päihdeongelmaa tai pitkäaikaissairautta tai opinnot voivat olla pahasti kesken. Tällöin voi herätä pelkoja, että lapsi ei pärjää, ja lapsenlapsesta tuleekin suuri huolenaihe isovanhemmille, kuvailee Oulasmaa.

Jatkuvat yhteydenotot, kysymykset ja jo odotusaikana tehdyt hankinnat voivat tuntua aikuisesta lapsesta tukahduttavalta, vaikka isovanhemmat tarkoittaisivatkin hyvää.

Etenkin isoäideille on tyypillistä olla jatkuvasti huolissaan lapsenlapsestaan, ja tämä tuntuu perheistä usein raskaalta.

2. Superinnokkuus tukahduttaa

Isovanhempien liiallinen innokkuus voi ajaa vauvaperheen etäämmälle.

– Monet isovanhemmat alkavat suunnitella muuttoa lähelle lapsensa perhettä. Jos isovanhempi muuttaa vieraalle paikkakunnalle, jossa ei ole hänelle mitään muuta kuin lapsen perhe, suhde voi liiallisen omistautumisen myötä muodostua taakaksi lapsiperheelle. Asiasta kannattaa käydä avointa keskustelua ennen muuttoaikeita, Oulasmaa neuvoo.

3. Maailmankatsomuksen tuputtaminen ärsyttää

Välien viilenemistä ja jopa välirikkoja voivat aiheuttaa myös erilaiset maailmankatsomukset. Isovanhemman tai sisaruksen vahvat ideologiat, uskonnolliset vakaumukset tai vaikkapa usko vaihtoehtohoitoihin voi karkottaa lapsiperheen – etenkin, jos tämä tuputtaa näkemyksiään perheelle.

Törmäyskurssilla voidaan olla myös lapsiperheen hankintojen suhteen, jos toinen suosii esimerkiksi kierrätystä, ja toinen osapuoli haluaa taas ostaa kaiken uutena tiettyjä merkkejä valikoiden.

– Isovanhemman kannattaa kunnioittaa lapsiperheen vanhempien toiveita hankintojen suhteen, Oulasmaa sanoo.

Lue myös: Lapsenlapsiin kuluttaminen luo muistoja ja voi olla myös itsekästä – se saa isovanhemmat tuntemaan itsensä tärkeäksi

4. Jos lapsettomat aikuiset sisarukset jäävät vaille huomiota, seurauksena voi olla kateutta

Kovin intensiivinen hurahdus ensimmäiseen lapsenlapseen voi johtaa siihen, että muut, vielä lapsettomat lapset alkavat jäädä sivuun. Se puolestaan voi tuoda uudelleen esiin lapsuuden aikaiset sisarkateudet ja vaikuttaa etäännyttävästi perheen ihmissuhteisiin.

Vauvahuumansa keskellä niin tuoreiden isovanhempien kuin vanhempienkin olisi hyvä muistaa vaalia suhdetta myös lapsettomiin sisaruksiin.

– Kannattaa vaalia tietoista kiinnostusta myös lapsettomia sisaruksia ja heille tärkeitä asioita kohtaan ja puhua myös aikuisten juttuja, ei pelkkiä lapsiin liittyviä, Oulasmaa neuvoo.

Toisaalta myös lapsettomilla sisaruksilla on roolinsa sivuun jäämisen välttämisessä. Tärkeää on, ettei itse jättäydy ulkopuolelle vain siksi, ettei elä samaa vaihetta lapsen saaneen siskon tai veljen kanssa – tai koska kuvittelee, etteivät omat asiat enää kiinnosta lapsuudenperhettä sisaruksen perheenlisäyksen myötä.

Hyvä on myös olla ymmärtäväinen vauvan aiheuttaman innokkuuden edessä.

– Oma aktiivisuus on tärkeää. Lapseton sisarus voi luoda todella läheiset ja ihanat suhteet sisaruksen lapsiin ja olla heille todella tärkeä henkilö, vaikkei välttämättä edes haluaisi omia lapsia. Toki tämä edellyttää, että lasten vanhemmat antavat sisarukselle tähän tilaa ja mahdollisuuden, Oulasmaa tuumaa.

Näin selviät: Kommunikoi, keskustele, kysy

Ensimmäinen lapsenlapsi siis sekoittaa pakan, mutta yleensä tilanne tasapainottuu ajan myötä – etenkin, jos muutkin sisarukset saavat lapsia.

Jotta mahdollinen etääntyminen ei jäisi pysyväksi, kannattaa noudattaa kolmen K:n sääntöä: kommunikaatio, keskustelu, kysyminen. Asioista on hyvä keskustella avoimesti, olla olettamatta liikoja ja kysyä, jos jokin perhesuhteissa mietityttää.

– Lapsuudenperheen kannattaa olla avoimia sille, että ensimmäisen vauvan syntymä muuttaa perheen dynamiikkaa ja sen jäsenten rooleja. Saamasi huomion määrä lisääntyy tai vähenee, ja se on luonnollista. Perheet, joissa on joustavuutta ja avoin keskustelukulttuuri, selviävät parhaiten muutoksesta, tuumaa Oulasmaa.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä