Kolmilapsisen perheen muusikkoisä Mikael Saari: ”Töistä on vaikea kieltäytyä”

”Olen ollut mukana kolme vuotta Uuden Iloisen Teatterin eli UIT:n esityksissä Linnanmäellä. Päädyin mukaan ”keittiön kautta”. Tunsin koreografi Reija Wäreen Uuden Musiikin Kilpailusta. Reija ohjasi myös UIT:n esityksiä ja pyysi minut mukaan.

UIT:n tekeminen on kauhean hauskaa. Esityksessä kaikki tekevät kaikkea: myös tanssijat laulavat ja näyttelevät, ja näyttelijät puolestaan myös laulavat ja tanssivat. Porukassa on hyvä yhteishenki, esiintyjät auttavat ja kannustavat toisiaan. Vaikka tanssin Suomen parhaiden tanssijoiden kanssa, minulta ei odotettu, että olisin yhtä taitava kuin he. Harjoituksissa sain olla rauhassa huono, ja kokemukseni mukaan se laskee jännittämisen määrää.

UIT:ssä on aivan erityinen fiilis, sillä esitys pusketaan läpi lyhyessä ajassa. Tuhansien ämpäreiden maa -revyyn harjoitukset kestivät vain kuusi viikkoa. Silloin olin paljon poissa kotoa, sillä asumme Lahdessa.”

Nyt tärkeintä on olla kotona

”Harjoitusten aikana vastuu kodista ja lapsista kaatui puolisolleni Lauralle. Vanhin lapsi Telma on 7-vuotias, Oiva on 2,5 vuotta ja Otso kolme kuukautta.

Tällä hetkellä tärkein asia on olla kotona, ja kesällä minulla onkin ollut vain yksittäisiä keikkoja. Viimeisen vuoden aikana minulla on ollut 280 keikkaa.

Televisio on taikalaatikko. Kun joku on ollut siellä esillä 15 minuuttia, hänet halutaan kaikkialle.

Tähdet tähdet -ohjelman jälkeen hommat alkoivat kasautua. Ensin lupauduin yhteen paikkaan, sitten sain toisen kiinnostavan tarjouksen, josta en halua kieltäytyä, ja sen jälkeen minulla olikin jo kiire. Töistä on vaikea kieltäytyä. Jos sanon ei, jään miettimään, tuleeko seuraavaa tarjousta lainkaan.

Töiden lisäksi olen remontoinut vanhaa omakotitaloamme. Tykkään todella paljon kunnostaa sitä, mutta nyt sekin saa jäädä vähemmälle.

Onneksi lapset eivät osoita mieltään, vaikka olenkin ollut paljon poissa. Se, että olen kotona, on heille ennemminkin ylimääräinen plussa.”

Oma piha ja pyörä riittävät lapsille

”Nyt kun lapsia on kolme, toivoisin, että käsien ja ajan määrä kasvaisi samassa suhteessa. On hieman hankalaa, kun pitäisi huomioida ja kuunnella jokaista erikseen – ja samaan aikaan. Ja ennen kuin ehdin pukea Otson, isommat lapset ovat jo kadonneet näkyvistäni pihalle.

Touhuamme ulkona, välillä Telma fillaroi omia reittejään ja Oiva menee potkupyörällä naapuriin katsomaan koiraa. Lapset eivät kaipaa muuta ohjelmaa kuin pyörän ja pihan.

Syksyllä en lähde kovin pitkälle Lahdesta. Olin koko kevään Turun Kaupunginteatterissa. Se oli upea työpaikka, ja siellä oli ihanat työkaverit, mutta siitä huolimatta minulla oli koko ajan ikävä kotiin. Järjellä ajatellen tiedän, että minun on tehtävä töitä ja ansaittava rahaa, mutta silti lähteminen on aina vaikeaa.”