Kritisoidaanko prinsessaleikkejä aivan turhaan? Vahvistavat monia taitoja, sanoo tutkija

Olen prinsessa. Kaikki tytöt ovat, kirjoitti Frances Hodgson Burnett 1905 klassikkosadussaan Pikku prinsessa.

Viime vuosikymmenten ajan prinsessasatuja on kritisoitu ankarasti. Tutkijat ovat osoittaneet, että Disneyn prinsessasadut ja Barbie-nuket kasvattavat pieniä tyttöjä stereotyyppiseen naiseuteen.

Miksi prinsessat ovat niin vaarallisia?

Prinssit ja hirviöt pelastavat prinsessoja. Kaikesta selviää, kun pussaa rikasta miestä.

Prinsessat avioituvat aina hyvin lyhyen tuntemisen jälkeen, niin kuin Tuhkimo: yhden yön jutun jälkeen kaltoinkohtelevasta uusperhekuviosta avioon.

Prinsessat ja Barbiet ovat epärealistisen hoikkia ja kurvikkaita. Heillä on kaikilla samanlaiset paksut hiukset ja pitkät silmäripset. Myös pojat oppivat Disneyn elokuvista, että ”ihana tyttö” näyttää sadun prinsessalta.

Eräässä tutkimuksessa prinsessoiksi identifioituneet aikuiset naiset antoivat helpommin periksi haastavissa tehtävissä, haluavat tehdä vähemmän töitä ja keskittyvät pinnalliseen elämänlaatuun.

Prinsessaleikit: miksi niitä on vaikea välttää?

Prinsessavaihe on luonnollinen osa varhaislapsuutta. 3-6 vuoden iässä lasten leikit alkavat sukupuolittua. Vanhemmat voivat kannustaa poikia perinteisesti tyttömäisenä pidettyihin leikkeihin ja tyttöjä puuhiin, joita ennen pidettiin poikien juttuina.

Kaikesta ohjaamisesta ja kasvatuksesta huolimatta pienet tytöt tuntevat useimmiten vetoa pinkkeihin prinsessajuttuihin, ja prinsessaleikit ovat jossain vaiheessa monien tyttöjen lempileikkejä.

Prinsessavaihe ei välttämättä katso sukupuolta.

”Prinsessavaihe kuuluu naiseksi kasvamiseen”, sanovat monet psykodynaamisen koulukunnan psykoterapeutit. Jos tytöllä ei ole mahdollisuutta leikkiä prinsessaa, prinsessavaihe voi iskeä päälle aikuisiässä – esimerkiksi keski-iässä avioeron jälkeen.

Itsenäisestä aikuisesta naisesta saattaa yllättäen kuoriutua esiin huomionhakuinen ja ulkonäkökeskeinen persoonallisuuden puoli, joka janoaa miehiltä prinsessakohtelua. Se menee ohi, kuten myös pienten tyttöjen prinsessaleikki-vaiheen kuuluisi mennä.

Prinsessoista kannattaa keskustella

Professori Sarah M. Coyne teki muutama vuosi sitten tutkimusryhmänsä kanssa pitkittäistutkimuksen, jossa selvitettiin, miten Disneyn prisessasadut vaikuttavat lasten kehonkuvaan ja prososiaalisuuteen. Tutkimuksessa vanhempia kehotettiin pohtimaan, keneen Disney-hahmoon oma lapsi samastuu ja miksi.

Tutkimusraportista käy ilmi, että vanhempien osallistuminen lastenohjelmien ja -elokuvien katseluun vaikuttaa myönteisesti lapsen kehitykseen. Kun vanhemmat katsovat filmejä yhdessä lasten kanssa ja keskustelevat niiden sisällöstä, lapset omaksuvat ei-perinteisiä sukupuolirooleja, paremman itsetunnon ja myönteisemmän kehonkuvan.

Kovin prososiaalisia prinsessasadut eivät kuitenkaan tutkijoiden mukaan ole, eivätkä ne kehitä lapsen prososiaalisia taitoja, kuten auttavaisuutta ja rohkeutta puolustaa toisia.

Silti professori Sarah M. Coyne näkee tyttöjen prinsessaleikeissä paljon hyvää. Prinsessat opettavat, että kaikki tytöt ovat arvokkaita ja omalla tavallaan ihania. Mitä ikinä tapahtuu, prinsessa tietää olevansa arvokas.

Prinsessaleikit ovat roolileikkejä, Coyne muistuttaa. Roolileikeillä on myönteinen vaikutus lapsen tunnetaitojen kehitykseen.

Paljon roolileikkejä leikkivät lapset suhtautuvat myönteisemmin toisiin lapsiin. Heidän sosiaalinen ymmärryskykynsä oli hyvä vielä vuosi roolileikki-tutkimuksen jälkeenkin. Myös heidän tunteiden säätelykykynsä oli kehittynyt.

Prinsessat ovat usein myös hurjan rohkeita. He menevät metsään ja astuvat vieraista ovista, vaikka jännittää ja pelottaa. Prinsessat käyttävät hyväntahtoista vaikutusvaltaa. Kun tarinoita katsoo oikein tarkkaan, prinsessat eivät ratkaise kiperiä tilanteita ulkonäöllään, vaan kekseliäisyydellään.

Lue myös: Neljä tapaa kasvattaa tytöt ja pojat tietämättäsi epätasa-arvoisesti