Kuukauden isä Harri Hertell: ”Pelkäsin, etten osaisi olla isä”

”Olen kirjoittanut runoja isäksi tulemisesta ja vanhemmuudesta kauan ennen kuin minusta tuli isä. Pohdin jo ensimmäisessä runokokoelmassani Kunnes oppii kävelemään, millaista olisi olla isä ja miten mahtaisin selviytyä siitä.

Tyttäreni Iris on nyt 3-vuotias. Isäksi tuleminen pelotti minua, vaikka toivoin sitä. Pelkäsin synnytystä ja valtavaa vastuuta lapsesta. Äitini kasvatti minut ja kaksi veljeäni yksin vanhempieni avioeron jälkeen, joten minulla ei ole ollut aina oikeaa isän mallia. Pelkäsin, etten osaisi olla isä.

Kaikki pelot pyyhkiytyivät kuitenkin pois sillä hetkellä, kun Iris syntyi. Euforian tunne jatkui pitkään, enkä ollut koskaan aiemmin tuntenut mitään vastaavaa. Isyys oli minussa kuin sisäänrakennettuna, ja vauvan hoitaminen tuntui luontevalta.

Vapauden menettäminen on ollut oikeastaan helpottavaa. Kun joutuu asettamaan toisen ihmisen tarpeet omiensa edelle, turha jahkailu ja omaan napaan tuijottaminen jäävät. Varmasti kaikki vanhemmat kaipaavat omaakin aikaa. Vapaa-ajasta saa yllättävän paljon irti silloin, kun se on harvinaisempaa herkkua.”

Parisuhde vaatii huoltoa

”Isyys on loputon onnen arkku, josta ammennan runoihini. Se on niin olennainen osa elämääni, että se puskee runoihin kuin huomaamatta. Yhtäkkiä melkein jokaisessa runossani onkin lapsia. Minulle on avautunut osa maailmasta, jota en ennen lasta ymmärtänyt. Katson maailmaa oman lapsen myötä eri vinkkelistä kuin aiemmin.

Olen ylihuolehtiva isä. Yritän opetella rentoutumaan, jotta en omilla peloillani rajoittaisi lapseni elämää. Haluaisin oppia luottamaan siihen, ettei lapsi säry, vaikka ottaisin vähän rennommin.

Haastavinta vanhemmuudessa on parisuhteesta huolehtiminen. Miten suhteelle riittää aikaa, kun haluaa hoitaa hyvin myös työn ja vanhemmuuden? Tingimme vaimoni Saran kanssa liian usein yhteisestä ajastamme. Väsymys aiheuttaa helposti riitoja.

Vietämme vapaa-aikamme leikkipuistoissa, luemme ja juttelemme. Teemme arkisista touhuista leikkiä, jonka avulla otamme Iriksen mukaan ruuanlaittoon ja imurointiin. Lapsista on kivaa, kun he saavat osallistua.”

Läsnäolo on tärkeintä

”Vanhemmuuden ja runoilijan työn yhdistäminen on helppoa, koska voin kirjoittaa missä vain. Ennen kirjoitin runoja iltaisin ja öisin, mutta nyt kirjoitan jo aamulla, kun olen ensin vienyt lapsen päiväkotiin.

Järjestän runotapahtumia ympäri Suomea. Tapahtumien vuoksi joudun olemaan usein poissa iltaisin ja välillä pidempiä aikoja keikkareissuilla. Lähteminen on aina yhtä vaikeaa. Kun palaan kotiin, joudun ottamaan isää ikävöineen tyttäreni kiukuttelun vastaan.

Työni ansiosta pystyn olemaan paikalla päivisin. Minulle on tärkeää olla läsnä silloin, kun olen paikalla. Oma isäni ei aina osannut olla läsnä.

Minua on kotona kannustettu ja rohkaistu kaikessa, mitä olen tehnyt. Siksi olen uskaltanut lähteä runoilijan tielle. Haluan rohkaista tytärtäni, jotta hänkin oppisi uskomaan itseensä.”