Lapseni tuntuu rakastavan isää ja inhoavan minua – mistä se johtuu ja mitä voin tehdä?

Perhedynamiikka saattaa muuttua, jos vanhempien roolit perheessä eivät ole täysin tasa-arvoiset esimerkiksi toisen vanhemman työn vuoksi. Se, joka pyörittää arkea enemmän, herättää lapsen aikaisin päiväkotiin ja pakottaa kurahaalareihin, saattaa näyttäytyä tyhmänä komentelijana ja vaatijana. Kiireisempi vanhempi, jota lapsi näkee enemmän vain vilaukselta, muuttuu helposti supersankariksi – eihän hän pyöritä niitä tylsiä, jokapäiväisiä rutiineja, vaan osallistuu enemmän pelkästään iltoihin ja kivoihin viikonloppumenoihin.

Jos lapsi jankuttaa esimerkiksi ”tyhmää äitiä” ja ”ihanaa isää” tai toisin päin, tilanne voi tuntua kurjalta molemmista vanhemmista.

Mutta missä vaiheessa siihen pitäisi puuttua? Vahvistaako puuttuminen lapsen sanallista jankuttamista vai vahvistaako sekin, jos asiaan ei puutu?

– Olennaista on ymmärtää, mikä lapsen käytöksen takana on, psykologi, lasten psykoterapeutti Lotta Weckström-Lehto sanoo.

Lapsi kokee ulkopuolisuutta ja ikävää

– Pikkulapsivaiheessa, noin 3–6 ikävuoden tienoilla, lapsi ymmärtää, että hän on ulkopuolinen vanhempiensa liitossa. Se johtaa helposti perinteiseen kolmiodraamaan, jossa lapsi yrittää liittoutua toisen vanhemman kanssa ja omia hänet.

– Se on vain vaihe, joka menee ohi. Toisaalta kolmiodraamahan on tilanne, joita tapahtuu läpi elämän. Sitä tulee vastaan esimerkiksi myöhemmissä ystävyyssuhteissa.

Weckström-Lehto huomauttaa, että kyse voi olla myös puhtaasti ikävästä. Lapsi osoittaa sen ylitsevuotavilla rakkaudenosoituksilla.

Opeta lapsi tunnistamaan tunteita

Joskus ikävä voi näyttäytyä myös juuri päinvastoin: enemmän poissaoleva vanhempi onkin tyhmä ja arjessa olevampi ihana. Se tuntuu vanhemmista yhtä kurjalta.

– Rumasta puheesta voi sanoa ja ojentaa, mutta lapsi ei lähtökohtaisesti sano rumasti vaan kertoo tunteistaan. 4-vuotias ei voi kantaa vastuuta vanhemman pahasta mielestä.

– Nimenomaan vanhempien tehtävä on kestää lapsen ja omat tunteet ja ymmärtää vaiheen ohimenevyys. Empatian osoittaminen lähtee siitä, että vanhempi osoittaa sitä lapselle, joka on tunnekuohussa, sanoittaa sitä tai jättää huomiotta.

Weckström-Lehdon mukaan tärkeintä kummassakin tilanteessa on, että vanhempien liittouma kestää ja että molemmilla on samat säännöt. Esimerkiksi se, joka on enemmän pois, tekee karhunpalveluksen koko perheelle, jos hän vie vapaalla lasta Linnanmäelle ja ostaa My Little Ponyja. On tärkeää, että hän tekee myös niitä lapsen mielestä ”kurjia” juttuja.

Rajat ovat tässäkin rakkautta

Yhtä tärkeää on ymmärtää, että lapsi myös testaa sanomisellaan ja teoillaan rajoja. Hän voi vaatia esimerkiksi suosikkiaan aina nukuttamaan, koska isi on ihanampi.

– Tämän ikävaiheen tärkeä anti kehitykselle on juuri erilaisten tunteiden tunnistaminen ja integrointi osaksi omaa itseä. Saadessaan riittävästi tilaa näille kiihkeillekin tunteilleen toista vanhempaa kohtaan lapsi alkaa sietää ulkopuolisuuttaan paremmin ja voi sitten vapaasti tehdä sen ratkaisun, että haluaa kasvaa isoksi ja omaksi itsekseen ilman ”omimista”.