Lastensuojelu on auttava käsi tarpeen vaatiessa: ”Huostaanotto on lastensuojelun viimeinen keino”, muistuttaa asiantuntija
Lastensuojelulla on negatiivinen julkisuuskuva. Selvitimme, millaista lastensuojelun arki todellisuudessa on ja miksi apua ei kannata pelätä, saati hävetä.
Lastensuojelu herättää monelle vanhemmalle vilunväristyksiä, suoranaista pelkoakin.
Usein lastensuojelu nähdään tahona, jonka tehtävä on ottaa lapsi pois vanhemmiltaan, jotka eivät syystä tai toisesta kykene hänestä huolehtimaan.
Todellisuudessa lastensuojelun työnkuva on moninainen, ja sen toimintaa ohjaa lainsäädäntö sekä YK:n lasten oikeuksien sopimus.
Lastensuojelun keskeisenä tavoitteena on hyvän lapsuuden ja vanhemmuuden tukeminen.
Huostaanotto on viimeinen keino
Lastensuojelussa ymmärretään lapsuus ainutkertaisena elämänvaiheena ja halutaan taata, että jokaisella lapsella on oikeus hyvään lapsuuteen ja turvaan, kuvaa erityisasiantuntija Anna Tiili Lastensuojelun Keskusliitosta.
– Lasten arjessa näiden oikeuksien toteutumisen vastuu on ensisijaisesti vanhemmilla, mutta lastensuojelun tehtävä on tukea vanhempia lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa tarjoamalla erilaista tukea.
Vuonna 2020 huostaanotettuja lapsia oli THL:n tilastojen mukaan runsaat 11 000. Lastensuojelun avohuollon asiakkaina oli vuonna 2020 runsaat 48 000 lasta ja nuorta.
”Vielä ollaan kaukana siitä, että omia kokemuksia lastensuojelusta voitaisiin jakaa muiden vanhempien kanssa tuntematta häpeää.”
Suurin osa lastensuojelun asiakkaista on lastensuojelun avohuollon tukitoimien piirissä.
– Lastensuojelun avohuollon tukea ovat muun muassa keskustelut perheen kanssa, ohjaus esimerkiksi vuorovaikutusongelmissa, tukihenkilö- ja tukiperhetoiminta sekä perhetyö. Huostaanotto on lastensuojelun aivan viimeinen keino, Tiili muistuttaa.
Lastensuojelusta saa monipuolista apua niin käytännön tasolla kuin keskustelunkin kautta.
Lastensuojelu kärsii tahraisesta julkisuuskuvasta
Julkisuuteen on noussut usein hyvin surullisiakin tarinoita lastensuojelusta – sen tehottomuudesta tai sen negatiivisista vaikutuksista lapsiin ja nuoriin.
Anna Tiili muistuttaa, että usein uutiskynnyksen ylittävät vain ääritapaukset, eivät niinkään lastensuojelun onnistumiset, vaikka niitäkin ilman muuta tapahtuu.
– Epäkohdista on tärkeä keskustella ja niiden äärelle on hyvä pysähtyä, kun mietitään, miten palvelujärjestelmää voidaan kehittää ja parantaa.
Tiilin mukaan on kuitenkin hyvä tiedostaa, että moni kokemusasiantuntija on kertonut saaneensa avun lastensuojelusta ja sijaishuolto on antanut mahdollisuuden kääntää elämän suunnan parempaan päin.
Vielä ollaan kaukana siitä, että omia niin hyviä kuin huonojakin kokemuksia lastensuojelusta voitaisiin jakaa muiden vanhempien kanssa tuntematta häpeää.
”Usein uutiskynnyksen ylittävät vain ääritapaukset.”
– Monet nuoret, jotka ovat olleet lastensuojelun asiakkaina kertovat, että heidät on leimattu tietynlaisiksi ihmisiksi. Heitä on syrjitty, eikä esimerkiksi olla haluttu, että oma lapsi leikkii ”lastensuojelulapsen” kanssa. Tämä on äärimmäisen ikävää. Ei nähdä, että lastensuojelun asiakkaana olevalla lapsella on ihan samat mahdollisuudet pärjätä elämässä kuin muillakin, Tiili suree.
Lastensuojelu lisää avointa keskustelua puolin ja toisin
Lastensuojelun ympärillä leijuva ikävä stigma on saanut aikaan sen, ettei lastensuojelun moninaista tukea ymmärretä hyödyntää, sillä lastensuojelusta voi pyytää apua myös itse.
Mieluummin yritetään sinnitellä siihen asti, kun joku muu taho huolestuu perheestä. Tässä vaiheessa ongelmat ovat usein jo kasaantuneet.
Tietyillä ammattiryhmillä, esimerkiksi neuvolan työntekijöillä, on velvollisuus olla yhteydessä sosiaalihuoltoon tai lastensuojeluun, jos heillä herää huolta lapsen ja perheen tilanteesta, kertoo Tiili.
– Tämän ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa sitä, että toimitaan vanhemman selän takana, vaan aina on hyvä pyrkiä ratkaisemaan ongelmia yhdessä keskustelemalla.
Jos apua esimerkiksi uupumukseen ei uskalleta hakea, voi siitä seurata paljon isompia ongelmia.
Vanhemman on hyvä saada apua itselleen nopeasti, sillä hänen tilanteensa vaikuttaa väistämättä myös lapsiin.
On tärkeä muistaa, että on hyvin inhimillistä tarvita jossain kohtaa elämäänsä apua, Tiili muistutta.
– Joskus ihan pienikin tuki tai ulkopuolisen näkökulma voi auttaa ja estää, ettei tilanne eskaloidu liian mutkikkaaksi. Sosiaalihuollon palveluista ja lastensuojelusta on mahdollista saada hyvin monipuolista apua niin käytännön tasolla kuin keskustelunkin kautta. Se on hyvä tiedostaa – yksin ei tarvitse pärjätä.
Kommentit (3)
Lapsiani kiusattiin koulussa, oppilaat ja reksi. Koulu kieltäytyi selvittämässä kiusaamista. Lapset kieltäytyivät menemästä enää kouluun, joten otin heidät kotiopiskeluun. Tämä ei käynyt lastensuojelulle, joka alkoi valmistella huostaanottoa. Samalla koulu alkoi tehtailemaan lasu ilmoituksia.
Lasu teki yllättäen kiireellisen sijoituksen, syynä kodin likaisuus, kun sossu pari oli kulkenut kuraisilla kengillä asunnossa.
Huostan aikanakaan ei ole minkäänlaista apua tai tukea saanut. Lasta pidetään Sijoituksessa kaikella keksityllä syyllä.
Näitä lakiin perusteettomia huosta on tässä maassa paljon ja tälle asialle on oikeesti tehtävä jotain ja pian.
Minulle lastensuojelun sosiaalityöntekijä väärensi minulle siagnoosin, rikosrekisterin, valehteli minun pahoinpitelevän lastani, valehteli minulle avomiehen. Väärensi muiden viranomaidten lausuntoja.
Soitteli nauraen väsyttääkö, väsyttääkö, ilmoitti kaiken johtuvan siitä kun tein rikosilmoituksen lapsen pahoinpitelystä ja heitteillejätöstä esikoulussa.
Näillä väärennöksillä lapsihuostaanotettu ja tapaamiset valvottu. Sekä lapsella edunvalvoja. Vain koska sossu on päättänyt näin vihassaan minuun. Oikeus, poliisi eikä valtakunnansyyttäjä puutu tähän rikolliseen toimintaan
Huostaanotto on viimeinen keino.. Sallikaa minun nauraa! En ole vieläkään (olen kysellyt vuosikausia kun vielä Suomessa asuin)saanut vastausta:: Miksi huostataan lapsi ilman laillisia perusteita. Milloin asiakkaalle selitetään sana HUOLI? Mitä se pitää sisällään juuri tämän/tuon perheen kohdalla? Miksi lapsia ei kotiteta jos/KUN huostaanoton LAILLISET perusteet poistuu? Miksi EI avohuollon puolta hoideta kuntoon? Väitetään jotta on annettu ja myönnetty sitä sun tätä mutta oikeasti yhtäkään ei ole tarjottu ja myönnetty!