Miksi äitien ja lapsien samisteluvaatteista tuli hitti? Ulkonäkötutkija kertoo, mitä tietynlaisella pukeutumisella halutaan alitajuisesti viestiä
Samisteluvaatteet ovat luonnollinen tapa jatkaa itsensä esittämistä lapseen, joka on äidin ”laajennettu minä”, kertoo ulkonäkötutkija.
Vanhempien ja lasten samisteluvaatteet ovat nousseet viime vuosina hiteiksi. Suomalaisista vaatemerkeistä muun muassa Gugguu, Vimma, Kaiko ja Aarre valmistavat toisiinsa sointuvia lasten ja aikuisten vaatteita. Jotkut vaatemerkit puolestaan ovat tehneet aikuisten hittituotteista lastenversioita. Samujin chunky beanie -pipon voi nykyisin hankkia myös lapselle.
Ulkonäköön liittyviä sosiaalisia normeja tutkiva ja pian tohtoriksi väittelevä taloussosiologi Erica Åberg Turun yliopistosta tunnistaa samistelu-ilmiön. Yhteensopivan pukeutumisen taustalla on useita selityksiä.
– Rakkautta ja omistautumista lapseen halutaan osoittaa julkisesti. Lisäksi kulutusvalinnoilla osoitetaan ”hyvää” vanhemmuutta, Åberg kertoo.
Niin sanottu hyvä vanhemmuus näyttäytyy nykyaikana muun muassa tietynlaisena makuna vaatevalinnoissa. Hillityn ja kontrolloidun pukeutumisen nähdään signaloivan vanhempien arvoja, kuten sitä, että lapselle halutaan parasta mahdollista.
Vaikka samisteluvaatteet voivat tuottaa kotioloissakin iloa estetiikkaa arvostavalle vanhemmalle, vaatteiden esittely muille on tärkeässä roolissa. Pukeutumisen kautta osoitetaan kuuluvuutta tietynlaiseen vanhemmuuteen ja elämäntyyliin, jonka saman heimon jäsenet pystyvät tunnistamaan, Åberg analysoi.
– Merkityksellinen katse äitien välillä, jotka tunnistavat toistensa tai lastensa käyttämät vaatteet, saattaa olla siinä elämäntilanteessa todella arvokasta. Äiti voi saada kokemuksen siitä, että osaan, pystyn ja onnistun.
Vaatteet voivat olla näin myös tapa tutustua muihin samassa elämäntilanteessa oleviin ihmisiin.
Samisteluvaatteet liittyvät lastenvaatebuumiin, jolle on monta selitystä
Samisteluvaatteiden käyttö on osa laajempaa lastenvaateilmiötä. Monet vanhemmat, etenkin monissa perheissä lasten vaatetuksesta pääosin vastaavat äidit, metsästävät lapsillensa kirppareilta merkkivaatteita ja odottavat innokkaasti suosittujen merkkien droppeja eli uusia mallistoja.
Lastenvaatteisiin panostaminen liittyy siihen, että lasten merkitys lapsiluvun pienentymisen myötä on tässä ajassa korostunut. Lapsille on enemmän aikaa, ja heihin on monissa perheissä mahdollista panostaa myös rahallisesti enemmän kuin ennen.
– Ajatellaan, että lapsen tulevaisuuteen sijoitetaan jollakin tavalla, kun asiat tehdään ”oikein”. Vaikka vanhempi ymmärtäisi, että tietynlaisten vaatteiden metsästäminen on ehkä turhaa tai vähän hölmöäkin, hän haluaa silti tuottaa omalle vanhemmuudelleen parhaat mahdolliset edellytykset onnistua.
Vaateharrastus voi tuottaa taloudellista pääomaa. ”Tyyppejä, joilla on ’ihanin maku’, halutaan lastenvaateskenessä jäljitellä, ja heiltä myös halutaan ostaa vaatekokonaisuuksia”, Erica Åberg sanoo.
Myös kulutuskulttuurilla on merkittävä vaikutus ilmiöön. Kulutuskulttuuri tarkoittaa sitä, että maailmankuvamme perustuu kuluttamiseen ja osoitamme omaa identiteettiämme kuluttamalla.
– Kulutuskulttuuri on saanut meidän ajattelemaan niin, että se miltä näytämme tai mitä ostamme, on tosi isossa osassa itsensä esittämistä. On luonnollista jatkaa itsensä esittämistä lapseen, joka on äidin ”laajennettu minä”.
Lisäksi lasten pukeutumiseen saatetaan panostaa myös siksi, että sillä halutaan kompensoida omia menneisyyden kokemuksia. Asia nousi esiin Åbergin väitöskirjan tutkimusaineistosta.
– Nykyajan vanhemmat ovat kasvaneet sellaisessa kulttuurissa, jossa itseä on esitetty merkkivaatteiden avulla. Jos on ollut ainut, jolla ei ollut lapsena tai nuorena Leviksiä tai muita sen ajan suosikkimerkkejä, omalle lapselle halutaan tarjota toista. Vaikka oma vauva tai taapero ei vielä osaisikaan kaivata tietynlaisia vaatteita.
Some toi lastenvaatteet silmille uudella tapaa
Lastenvaatekulttuurissa ei ole kyse historiattomasta ilmiöstä. Jo 1980-luvulla vanhemmat metsästivät EasyBeasy-haalareita, häntähattuja ja Nokian kumisaappaita.
Äidit ovat myös kautta aikojen tehneet lapsillensa vaatteita ja pukeneet heitä samanlaisiin vaatteisiin. Monen kotialbumista löytyy valokuvia, joissa koko perhe on pukeutunut samanlaisiin pellava-asuihin etelänmatkalla tai kipparivaatteisiin ruotsinlaivalla.
– Samisteluvaatteet saattoivat kuitenkin aiemmin liittyä enemmän esimerkiksi juhliin, valokuviin tai muihin rajatumpiin yhteyksiin ja yleisöihin kuin nykypäivänä.
Samistelu on elänyt pitkään ompeluharrastajien perheissä, kun samaa kangasta on riittänyt kaikille.
Ennen valokuvia myös otettiin vain itselle muistoksi tai korkeintaan sukulaisille näytettäväksi. Nyt perhepotreteilla ja esteettisillä vauvakuvilla on somen myötä paljon laajempi yleisö. Sosiaalinen media onkin osaltaan vaikuttanut lastenvaateharrastuksen suosioon.
– Some tuo perinteisiin medioihin verrattuna ihan eri tavalla silmille toisten ihmisten kulutusvalinnat ja tuottaa tarpeita jatkuvasti. Vanhemmuuteen liittyvä epävarmuus, pikkulapsiajan tietty arvotyhjiö ja uusien ajankäyttötapojen opettelu yhdistettynä kuvavirtaan siitä, millaista arkea muilla on, lisää tarvetta kuluttaa ja olla samanlainen.
”Kyse ei ole vain siitä, että ’markettipinkit’ ja ’Star wars- oksennukset’ eivät miellyttäisi omaa silmää.”
Sosiaalinen media on myös häivyttänyt maantieteelliset etäisyydet. Nykyisin voi olla rodinisti tai bugaboo-mutsi yhtä lailla Helsingissä kuin Pihtiputaalla.
– Aiemminkin on ollut lastenvaatemerkkejä ja niihin on hullaannuttu, mutta lähinnä kaupungeissa. Nyt nettiostamisen ja sosiaalisen median myötä koko kansa pystyy ostamaan ja myös esittämään vaatevalintojaan, sekä liittymään erilaisiin virtuaalisiin lastenvaateyhteisöihin.
Osa voi tuntea lastensa pukeutumisesta paineita
Onko lasten pukeutumisesta tullut nykyaikana vanhemmille yksi uusi paine lisää? Åberg näkee, että suurelle massalle todennäköisesti ei.
– Kyse on kuitenkin melko keskiluokkaisesta ilmiöstä ja on varmasti paljon ihmisiä, jotka eivät mieti sitä, mitä lapsen pukeutuminen tai samisteluvaatteet viestivät muille ihmisille.
Toisaalta myös se, että kieltäytyy kiinnostumasta lastenvaatteiden ostamisesta tai lapsen ulkonäköasioista, on sekin tietoinen valinta.
– Silloin yleensä kerrotaan, että saadaan serkulta tai ostetaan Prismasta, eikä valintoihin kiinnitetä huomiota. Samalla se usein osoittaa sitä, että tämä on asia, johon ei tarvitse ottaa kantaa ja joiden kautta omaa kompetenssia osoittaa.
Jos itse kuitenkin kokee lapsensa vaatetuksesta paineita, on hyvä muistaa se, että kaikki vanhemmat kokevat epävarmuutta ja huonommuuden tunteita – vaatteista riippumatta.
– Myös ne vanhemmat, jotka ostavat lapselleen 200 euron haalarin, ovat hirvittävän arvostelun kohteena. Ihan sama, mitä äitinä teet, teet jonkun mielestä väärin.
Lue myös:
Jaa oma kokemuksesi