Mitä, jos rakastan toista lasta enemmän? Asiantuntija: ”Rakkaus ei aina jakaudu tasapuolisesti”
Vanhemman rakkaus on rajatonta – mutta mitä jos rakkaus lapsiin vaihtelee lasten välillä? Onko lapsia pakko rakastaa tasapuolisesti? Kysyimme asiantuntijalta kinkkisiä kysymyksiä.
Miksi rakkaus lapseen tuntuu vahvemmalta esimerkiksi kuopusta kuin esikoista kohtaan? Entä jos keskimmäinen lapsista tuntuu helpoimmalta, ehkä jotenkin omimmalta?
Mannerheimin Lastensuojeluliiton vanhempainryhmätoiminnan suunnittelija Eeva Oksasen mukaan vanhemman on tärkeää tarkastella omia tunteita.
– Jos lapsi kokee, että ei ole vanhempien silmissä riittävän rakastettu, se voi vaikuttaa hänen itsearvostukseensa. Tämä voi heijastua pitkälle aikuisuuteen ja kykyyn luoda läheisiä ihmissuhteita.
Oksasen näkemyksen mukaan useimmat vanhemmat pyrkivät osoittamaan rakkautta lapsilleen tasapuolisesti. Kuitenkin rakkaus, jota vanhempi tuntee, ei aina jakaudu tasaisesti.
– Joskus jostain lapsesta saattaa tulla vanhemmalle läheisempi kuin toisesta. Ehkä läheisemmältä tuntuvan lapsen kanssa on helpompi toimia, kun taas etäisemmän lapsen kanssa tulee enemmän yhteenottoja. Vaikutusta voi olla sillä, miten lapsen ja vanhemman temperamentit sopivat yhteen.
Kohtele tasapuolisesti
Oksanen muistuttaa, että vaikka rakkaudentunne ei aina jakautuisi tasaisesti, lapsen näkökulmasta tasapuolinen kohtelu on erittäin tärkeää.
– On tavallista, että lapset vertailevat itseään sisaruksiinsa. Usein lapset huomaavat herkästi, jos toinen saa enemmän huomiota. Jos lapsi sanoo ääneen, että miksi sä oot aina sen toisen kanssa, asiasta on hyvä keskustella: mikä saa lapsen tuntemaan niin? Oksanen sanoo.
Epätasainen kohtelu voi Oksasen mukaan vaikuttaa haitallisesti myös sisarusten välisiin suhteisiin ja luoda kilpailuasetelman heidän välilleen. Siksi vanhemman on tärkeää pohtia, mitä taustalla voi olla: Eivätkö lapsen ja vanhemman temperamentit kohtaa? Onko lapsessa jokin sellainen piirre, joka tuntuu vaikealta?
Oksasen mukaan vanhemman on yleensä helppo ymmärtää itsensä kaltaista lasta: ujo vanhempi pystyy samaistumaan ujoon lapseen, vilkas vilkkaaseen.
– Toisaalta kaksi räiskyvää luonnetta saattaa ottaa enemmän yhteen. Tai jos vanhempi ei hyväksy itsessään jotakin piirrettä, kuten ujoutta, hänen voi olla vaikea hyväksyä sitä lapsessakaan. Samassa lapsessa voi olla sekä helposti että vaikeasti rakastettavia piirteitä.
Isompi lapsi kannattaa ottaa heti alusta mukaan pienemmän hoitamiseen. Sisarussuhde syvenee ja myös mustasukkaisuuden tunteet vähenevät.
Joskus vanhemman tunteiden taustat ovat hänen omassa lapsuudessaan. Lapsi voi herättää vanhemmassa asioita, joita vanhemman olisi syytä käsitellä.
– Joka tapauksessa vanhemman kannattaa nähdä vaivaa sen lapsen kanssa, jota kohtaan rakkaus ei tunnu niin vahvalta. Se ei välttämättä ole helppoa, mutta lapsi huomaa ja arvostaa vanhemman halua yrittää korjata suhdetta, Oksanen sanoo.
On luonnollista, että lapsen kasvaessa suhde muuttuu erilaiseksi. Lapsi voi vaikuttaa huomioon tyytyväiseltä, mutta silti vanhemmalta vaaditaan aktiivisuutta.
– Vaikka lapsella olisi sellaisia kiinnostuksenkohteita, joista vanhempi ei niin välitä, lapsi arvostaa, jos vanhempi silti kyselee. Se on osoitus rakkaudesta.
Kosketa ja sano ääneen
Miten osoittaa rakkautta, jos halaaminen tuntuu kömpelöltä, eikä ”minä rakastan sinua” oikein sovi omaan suuhun?
– Suomalaisessa kulttuurissa ei ole mitenkään harvinaista, että vanhempien omassa lapsuudessa ei ole ollut tapana halata ja koskettaa, Eeva Oksanen sanoo.
On siis ymmärrettävää, jos koskettaminen tuntuu vieraalta. Oksasen mukaan sitä kuitenkin voi ja kannattaa harjoitella.
– Suosittelen miettimään asiaa lapsen kautta, sillä lapsen terve kehitys vaatii kosketusta ja läheisyyttä. Sekin on jo paljon, että opettelee vaikka ottamaan lapsen kainaloon. Siinä voi silitellä ja katsoa lasta ihailevasti.
Oksanen kehottaa myös sanallistamaan rakkauden mielellään päivittäin.
– Jos tuntuu oudolta sanoa, että minä rakastan sinua, rakkauden voi ilmaista muillakin omaan suuhun sopivilla lauseilla, kuten ”olet tosi ihana ja äiti tykkää sinusta” tai ”voi kun minusta on kiva leikkiä kanssasi”.
– Kaiken pohja on silti ilmeet ja eleet, jotka myös viestivät paljon sitä tunnetta. Lapsi huomaa vanhemman tavasta olla, milloin hänellä on aidosti hauskaa lapsen kanssa.
Kommentit (1)
Mua isä ei oo koskaa rakastanu eikä tule rakastamaan. Nuorempana yritin olla niin kiltti kuin mahdollista, että saan isältäni hyvää huomiota. Olin kuitenkin aina taakka, ei minkään arvoinen, isä sanoi ku olin lapsi, että olisit vain kuollu ja olisit syntyny edes pojaksi. Isosisko oli pienenä tosi ilkeä muita kohtaan ja pahantekijä. Isä osti hänelle kaikkea mitä hän keksi pyytää, kaikki mitä pyysin oli aina liian kallista. Äiti osteli isältä salaa mulle vaatteita, vihkoja, kyniä ja kirjepapereita. Kun isosisko oli tehny jotain pahaa julmana teininäkin niin isä laittoi arestiin ja isosisko kulki jatkuvasti huoneesta pois, sitte isä yllätyksenä osti isosiskolle herkkupullan ja aresti päättyi siihen. Me ei äidin kanssa saatu mitään. Myös pikkuveljelle isä ostelee kaikenlaista, mutta sillä on hintansa. Veli ei nuorempana saanu kulkea mun luona kylässä, muuten ei maksa veljen opintoja, veli ei saa palkkaa heidän yhteisessä yrityksessään vaikka tekee kaikki työt, isä oli luvannut perustaa yrityksen ja hypätä sitte pois alun jälkeen. Nyt hän pitää rahat ja veli ei saa mitään. Isosiskon luona en saa enää käydä ja äiti eikä veli ei saa kertoa mulle ku menevät kylään, eikä kyllä isosisko kiinnostakaan pätkän vertaa. Nyt äidin ja isän puolelta kukaan sukulainen ei välitä, ei kutsu yhteisiin sukujuhliin eikä haluta ottaa suku kuvia, niissä pitää olla mun isosisko pelkästään, ei minä eikä pikkuveli.
Seurustelen nykyään vanhemman alkoholisti miehen kanssa, häneltä saan aina rakkautta ja huomiota. Hän ei käytä rahojani, osallistuu asumiskuluihin ja jos jää tilille rahaa ruokien, laskujen ja muiden menojen jälkeen niin ostaa olutta – ei tuo mielestäni kyllä alkoholismia ole, mutta isä sanoo niin.