”Mukanani oli vain talutushihna, koira oli edelleen kotona!” – 21 tarinaa väsymyksestä
Kännykkä pakastimeen ja koirankeksejä lapselle. Pienten lasten vanhempien väsymys saa aikaan outoja juttuja – ja hyviä tarinoita.
Pieni vauva nukkuu paljon – hänen vanhempansa eivät niinkään. Kun väsymys saa yliotteen, asiat hoituvat autopilotilla sen kummemmin niitä järkeilemättä. Tai no, hoituvat ja hoituvat. Keräsimme tarinoita siitä, mitä kaikkea väsyneet vanhemmat ovat toilailleet puolinukuksissa.
”Lähdin ulkoiluttamaan koiraa. Alaovella huomasin, että mukanani oli pelkkä hihna – koira oli edelleen kotona.”
”Kun vauvani oli neljän viikon ikäinen, yöuneni jäivät usein muutamaan tuntiin. Kerran minun piti panna kännykkäni laturiin, mutta havahduin, kun tajusin, että yritin laittaa laturia vauvaan kiinni.”
”Tein makaronilaatikkoa ja tarkoitukseni oli siivilöidä keitetyt makaronit. Pastan sijaan kaadoin jauhelihat siivilään.”
”Olin lähdössä pyöräilemään ja ihmettelin, miksi pyöräilykypärä ei istu päähäni. Vilkaisin peiliin ja tajusin, että yritin sovittaa päähäni poikani dinosauruskypärää.”
Väsymys = yhteenlaskun vaikeus ja kännykkä pakastimessa
”Vauvani oli kolmisen viikkoa vanha, kun olimme mökillä, ja päätin ottaa sieltä kahvikuppeja mukaani ristiäisiä varten. Aloin pakata niitä, mutta en millään ilveellä osannut laskea, kuinka monta kuppia tarvittaisiin tai miten monta lautasta pitäisi olla, jotta niitä olisi saman verran kuin kuppeja. Ystäväni seurasi touhuani vierestä ja ehdotti, että jospa ottaisin jonkun auttamaan sinne ristiäisiin.”
”Olin yövalvomisien vuoksi niin poikki, etten osannut koota rintapumppua. Lapseni kummitäti seisoi vieressäni ja näytti, mikä osa menee kiinni mihinkin. En tajunnut silti. Seisoin vain vieressä ja tuijotin pumppua kuin lehmä uutta porttia.”
”Laitoin kahvipannun jääkaappiin ja lorotin rintamaitoa kahvin sekaan. Vaatteet, jotka olivat menossa pyykkikoriin, päätyivät jostain syystä välillä vessanpönttöön.”
”Hytkyttelin kaupassa ostoskärryjä. Vissiin ajattelin, että näin toimimalla retiisit eivät alkaisi itkeä kesken kauppareissun.”
”Laitoin kännykän pakastimeen. Onneksi se toimi vielä, vaikka ehti pakastua siellä pari tuntia.”
Emmi Jormalainen
Väsymys = tekstiviesti itselle
”Pinnani paloi, kun olin umpiväsyneenä keittänyt puuroa ja lapset valittivat, ettei se ollut hyvää. Mäjäytin puurokattilan karvalankamatolle ja sanoin, että keittäkää itse. Keittivät – ja siivosivat maton.”
”Meinasin nimikoida miehenkin vaatteet, kun kävin pyykkikasaa läpi. Kerran myös lähetin itselleni tekstiviestin.”
”Ristin lapsia uusiksi. Muun muassa kaverini lapsia kutsuin Innaksi ja Uslaksi. Ovat siis oikeilta nimiltään Unna ja Isla.”
”Olin sopinut lapseni kanssa, että hän saa keksin palkinnoksi jostain hyvin tehdystä jutusta. Kerran yritin sitten väsymyksessäni tarjota hänelle palkkioksi koirankeksiä. Tottelevaisuupalkintohan sekin tietysti on.”
”Kun kaksoseni olivat vauvoja, etsin useampanakin yönä paniikissa sängystämme kolmatta (?!) vauvaa imetettäväksi. Joskus tajusin, että huh, niitä olikin vain kaksi, mutta toisinaan taas jatkoin unia ja toivoin, että se kolmas vauva ilmoittaa itsestään, kun on nälkäinen.”
Täyden palvelun talo: ruuat pilkotaan myös ystävälle
”Ystäväni tuli kylään, ja olin laittanut hänelle ruokaa. Aloin pilkkoa ruokia lautaselle ennen kuin ojensin annoksen ystävälleni, koska niinhän ruoka tarjoillaan – lapselle.”
”Yritin päästä työpaikan ovesta sisään pankkikortilla kulkukortin sijaan. Ihmettelin ovella tovin, että miksi ihmeessä kortti ei toimi. Väsymys ja kortit eivät sovi muutenkaan yhteen: olen onnistunut vauvavuoden aikana kadottamaan useamman pankkikortin, kulkukortin ja henkilökortin.”
”Esikoistani piti imettää jossain vaiheessa öisin niin tiiviisti, että totuin siihen ja jatkoin heräilyä, vaikka lapsi ei herännyt. Olin kuitenkin niin tokkurassa, että herätessäni aloin huseerata ja siirrellä tavaroita. Nousin esimerkiksi siirtämään vesipulloa tai puhelinta yöpöydältä hyllynreunalle tai hyllyltä olohuoneeseen. Aamulla sitten jouduin aina miettimään, että mihin olinkaan tavarani edellisenä yönä kuskannut.”
”Väsymys oli niin suuri, että tokkurassa keitin kerran kahvit puurojauheesta.”
Älä itke, paketti-kulta
”Lähdin kauppaan ja kun tulin takaisin kotiin, huomaisin, että asuntomme ovi oli sepposen selällään. Minulla ei ollut mitään muistikuvaa, miten näin oli päässyt tapahtumaan.”
”Esikoinen oli vastikään syntynyt, kun hain paketin postista ja jäin juttelemaan tuttavani kanssa pihalle. Huomasin yhtäkkiä hyssyttäväni pakettia kainalossani kuin itkevää vauvaa.”
”Kun vauvani oli pieni, puhelimeni on hukassa kymmenen kertaa päivässä.”
Lähde: Kaksplussan toimitus ja Facebook-ryhmä
Kommentit (3)
Koliikkivauvan kanssa tilasin lehden tyttönimelläni, joka ei ollut ollut käytössä lähes kymmeneen vuoteen, ja jätin maksamani ostokset kaupan kassalle.
Ei ollut enää vauvaa, oli eskari-ikäinen, ja aivo-infarktin saanut isäni iltapalalla. Otin isäni lääkkeet lusikkaan, pistin ne eskarilaisen suuhun, hän kilttinä tyttönä avasi suunsa. Huomasin samalla ja huusin ”sylje pois”
Taisin olla melko väsynyt.
Seitsemän kuukauden valvomisen jälkeen menetin lähimuistini. Kaverini muistaa vielä vuosienkin jälkeen, miten en kahvia jyodessamme muistanut sanaa ”pöytä”. Töihin palattuani ja valvomisen edelleen jatkuessa jouduin kirjoittamaan ylös asiat, jotka minun tuli puhelimessa selvittää. Muuten en olisi ollenkaan muistanut, mitä asiaa minulla oli henkilölle, jonka olin juuri saanut langanpäähän.