Pelkäätkö liikaa lapsesi puolesta? Näin pääset turhasta pelosta eroon

Pelko lapsen puolesta on vanhemmille sekä tapa ennaltaehkäistä ongelmia että syy yöunien menetykseen. Pelkoon kannattaa suhtautua loogisesti, eikä joutua mielikuvituksen valtaan. Lapsen on myös opittava itsenäisyyttä.

Teksti Terhi Kangas
Kuvat 123RF
Pelkäätkö liikaa lapsesi puolesta?

Pelko on normaalia

Vanhemmuus tuo mukanaan joukon huolia ja pelkoja, joiden kanssa on opittava elämään. Pelko ei kuitenkaan ole ainoastaan negatiivinen ilmiö. Se on primitiivisenä tunteena elintärkeä ja on pitänyt aikojen alusta huolta siitä, että ihminen välttyisi vaaratilanteilta.

Lue myös: Toimi näin, kun lapsi pelkää pimeää ja painajaisia

Juuri pelkojen avulla opimme minimoimaan riskejä. Olisi hyvin vaarallista, jos emme koskaan pelkäisi mitään.

Pelko oman lapsen puolesta kuuluu vanhemmuuteen. Huolilla ja peloilla on tarkoituksensa, mutta myös rajansa. Yöunia ne eivät kuitenkaan saisi viedä.

Nykyisin on paljon tuoreita vanhempia, joilla ei ole minkäänlaista tuntumaa lapsenhoitoon. Tällöin on luonnollista, että jo lapsen kanssa arjessa pärjääminen pelottaa.

Keskustele: Mistä tämä pelko oikein tulee?

Etukäteispelko

Joskus vanhemmuuden pelot syntyvät jopa ennen lasta. Alkuraskauden tyypillinen pelonaihe on keskenmeno, ja viikkojen kertyessä lapsen kehitys voi alkaa huolettaa.

Raskauden aktiivinen seuranta neuvolassa ja ultraäänitutkimukset antavat monelle luottamusta siihen, että kaikki sujuu hyvin. Voimakkaita synnytyspelkoja voi käsitellä pelkopoliklinikalla neuvolan lähetteellä.

Lue lisää: Synnytyksen jälkeinen masennus: näin tunnistat ja hoidat sen

Ensikertalaiset onneksi kysyvät usein rohkeammin apua, mutta neuvolan palveluita kannattaisi kaikkien perheiden hyödyntää. Myös perheneuvolat tarjoavat matalan kynnyksen paikan vanhempien peloille.

Entä jos sekoan väsymyksestä?

Synnytyksen jälkeisessä hormonimyrskyssä ja väsymyksessä voi mieleen hiipiä myös vaietumpi pelko. Entä jos hetkellisessä mielenhäiriössä vahingoitan lasta? Tällaisista peloista ei ole helppo puhua.

Huostaanottoa on turha pelätä. Siihen tarvitaan paljon perusteellisempia syitä kuin vanhemman synkkiä ajatuksia. Tunteista kannattaa puhua rohkeasti, jotta voidaan selvittää, onko kyse esimerkiksi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.

Itseään voi rauhoittaa tiedolla, että ”napsahtaminen” on hirveän harvinaista, vaikka joskus törmäämmekin mediassa ääritapauksiin.

Lue myös: Lapsi ja lääkäripelko – mikä avuksi?

Kolhut on hyväksyttävä

Kun vauva taaperoikään päästyään ryhtyy tutustumaan ympäristöönsä ja liikkumaan enemmän, voi tuttu ja turvallinen koti näyttää yhtäkkiä vanhempien silmissä vaarojen surmanloukulta.

Kotia on hyvä katsoa uusin silmin, mutta seiniä ei tarvitse vuorata patjoilla eikä kulmia hioa pyöreiksi.

Varotoimenpiteet menevät liiallisuuksiin, jos ne alkavat rajata lapsen luontaista uteliaisuutta. Jos mihinkään ei saa koskea ja kaikkea pitää varoa, lapsi ei koskaan opi. Kolhut ja naarmut kuuluvat pienen lapsen elämään.

Lue lisää: 10 merkkiä, että olet valvonut lapsen kanssa liikaa

Älä pelottele namusedillä

Kun lapsen elämänpiiri laajenee uuden kehitysvaiheen myötä, vanhempien mielissä syntyy helposti uusia pelkoja. Uusien, ikäkauteen sopivien asioiden opettaminen tuo turvaa sekä lapselle että vanhemmille.

Lapsen liikkumisen lisääntymiseen kannattaa varautua. Kun lapsi lähtee ensimmäistä kertaa kaverin luota yksin kotiin, ei häntä kannata valmentaa pelottelemalla namusedillä ja rattijuopoilla, vaan sopimalla selvät pelisäännöt: ”Soita kun lähdet, niin tulen sinua vastaan tuttuun risteykseen.”

Ovatko pelot realistisia?

Varmasti jokainen äiti – ja moni isäkin – on käynyt nukkuvan vauvan vierellä tarkistamassa, hengittääkö tämä. Kätkytkuoleman mystisyys on omiaan lisäämään pelkoa. Juuri lapsen kuolema on läpi elämän kaikkein suurin pelko.

Lue myös: Kaisa Liski: ”Vanhemmilla lapsillani oli aina selkäsaunan pelko”

Lapsikaappaukset, kouluampumiset ja pedofiiliringit saattavat aiheuttaa pelkoja, mutta kun uutisointi niistä hiljenee, usein myös pelko unohtuu.

Jos pelko jää päälle, on hyvä pysähtyä miettimään, kuinka paljon todella uskoo, että vastaavaa voisi tapahtua omalle kohdalle. Usein huomaa, että ei paljoakaan.

Pelot hautuvat omassa mielessä helposti katastrofeiksi, jotka saavat aikaan lumipalloefektin. Itsekseen tulee mietittyä, mikä on kaikkein pahinta, mitä voisi tapahtua.

Usein jo pelkojen sanominen ääneen laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja helpottaa oloa. Puhuminen onkin kaikkein tärkeintä pelkojen käsittelyssä.

Keskustele: Pelottaa vauvan puolesta!

Puhuminen lieventää pelkoja

Peloista puhuminen ei tee niitä todeksi. Ystäviltä voi hyvin kysyä, ovatko he pyöritelleet mielessään samoja huolia. Toisten näkemykset voivat auttaa huomaamaan, että mielikuvituksella on ollut osuutta pelkoon.

”Älä ajattele tuollaisia” taas on peloista kärsivälle kaikkein huonoin neuvo. Silloin pelko takuulla pyörii mielessä.

Ammattilaisen puoleen on syytä kääntyä viimeistään silloin, jos pelko alkaa haitata elämää ja vaikuttaa vanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen. Jos lasta ei vaikkapa uskalla laskea lainkaan pois kotoa, tilanne syö kaikkien perheenjäsenten elämänlaatua.

Asiantuntijana psykologi ja perheterapeutti Leena Sievänen-Pääkkönen 

Lue lisää:
Elina Tanskanen: ”Etukeno pelastaa arjen”
Tuore äiti, tämän tahdot tietää vastasyntyneestä

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä