Perheen perustaminen mullistaa ajankäytön: ”Kun puolisoa auttaa ottamaan omaa aikaa, se on suuri lahja hänelle ja hänen hyvinvoinnilleen”
Kun välillä käy muualla, jaksaa paremmin taas olla kotona. Oman ajan ottamisesta ei pidä tuntea syyllisyyttä.
Perhe-elämässä vietetään ainakin kolmentyyppistä vapaa-aikaa: perheaikaa, parisuhdeaikaa ja omaa aikaa. Oma aika on vanhemman pieni loma käytössä olemisesta: kun on vapaalla, ei tarvitse etsiä kenellekään tavaroita, ei vastata jatkuviin kysymyksiin, ei huolehtia perheen aikataulupaletista.
– Olemme hyvin erilaisia siinä, kuinka paljon tarvitsemme omaa aikaa, sanoo perhesuhteiden asiantuntija Minna Oulasmaa Väestöliitosta.
– Vanhemman omat tarpeet ovat tärkeitä, mutta ne jäävät perheessä usein taka-alalle. On hyvä välillä miettiä myös sitä, mitä tarvitsen itse itselleni, Oulasmaa sanoo.
Usein omaa aikaa on liian vähän
Vanhemman tarpeet jäävät taka-alalle, koska aikaa on ylipäänsä liian vähän. Niin kokevat sekä isät että äidit. Osallistuminen lapsenhoitoon nipistetään omista harrastuksista ja nukkumisesta.
Tutkimusprofessori Anna Rotkirch oli mukana tekemässä Väestöliiton ajankäyttötutkimusta viisi vuotta sitten. Silloin muotisana oli laatuaika: puhuttiin tavallisesta arjesta, jossa oli kiirettä, sotkua ja hulinaa, ja laatuajasta, jolloin perheenjäsenet keskittyvät toisiinsa ja nauttivat.
– Vastauksissa nousi todella usein esiin sauna. Se on perheille rentoutumisen ja laatuajan paikka, Rotkirch kertoo.
Suomalaisilla on muihin eurooppalaisiin verrattuna selvästi vähemmän yhteisiä ruokailuhetkiä. Myös sosiaalinen kanssakäyminen ystävien kanssa eli kyläily on vähentynyt.
Ajankäyttötutkimus toistetaan lähivuosina, mutta toistaiseksi voi vain arvailla, ovatko nämä trendit jatkuneet.
Väestöliitto julkaisi vuonna 2008 kirjan Äidin kielletyt tunteet, joka toi esiin äitien jaksamisen ja sen, että myös äiti kaipaa omaa aikaa. Kirja herätti paljon keskustelua ja tasoitti Rotkirchin arvion mukaan tietä äitien oman ajan ottamiselle.
– Meillä elää edelleen se ajatus, että parisuhteen ja perheen pitäisi riittää kaikkiin ihmisen tarpeisiin, mutta eiväthän ne useinkaan riitä, Rotkirch sanoo.
– Varsinkin aiemmin oli tavallista, että pienten lasten äitien oli vaikea lähteä kotoa. Nykyisin emotionaalinen irrottautuminen on ehkä helpompaa, sillä äidit ymmärtävät, ettei lapsi siitä hajoa, Minna Oulasmaa toteaa.
Toisten on vaikea irrottautua
Jotkut osaavat ottaa omaa aikaa luonnostaan. He tunnistavat kiristyvän pinnansa ja järjestävät itselleen mahdollisuuden rentoutua. Toiset taas kokevat lapsista irrottautumisen vaikeaksi.
Parikymmentä vuotta Väestöliitossa työskennellyt Oulasmaa muistaa takavuosilta vanhempainryhmään osallistuneen äidin, jolla oli mukanaan kolmivuotias lapsi. Lapsi ei ollut koskaan ollut hetkeäkään hoidossa, mutta ryhmälle oli järjestetty koulutettu lapsenvahti, jonka hoiviin kolmivuotias jäi.
– Se oli kyseiselle äidille mullistava hetki. Hän pääsi kosketuksiin hylkäämiensä, itseensä liittyvien tarpeidensa kanssa ja alkoi saman tien järjestää itselleen omia vapaahetkiä kalenteriin. Muistan vieläkin, miten hyvältä minusta tuntui hänen puolestaan, Oulasmaa sanoo.
Hän kehottaa hoitoon jättämistä kovasti vastustavia vanhempia miettimään, millaisen viestin antaa se, ettei äiti tai isä luota toisiin ihmisiin. Tietenkään lasta ei voi antaa kenelle tahansa, mutta jos turvallinen vaihtoehto on olemassa, miksi vastustaa suotta?
Joskus lähipiirin asenne on, että omaa aikaa ei tarvita: kun olet itse lapsen hankkinut, itse sen myös hoidat, ja apua tarjotaan vain välttämättömimpään tarpeeseen.
Myös Väestöliiton isovanhempainneuvonnasta vastaavan Oulasmaan näppituntuman mukaan tällainen syyllistäminen on vähenemään päin.
– Esimerkiksi isovanhemmilla ei ole oikeutta määritellä vanhempien vapaa-ajan laatua ottaessaan lapsen hoitoon, sanoo Oulasmaa, itsekin yhden lapsen isoäiti.
Lue myös: ”Haluan hoitaa lastani kotona, mutta olen tosi uupunut, mitä teen?” Psykoterapeutti vastaa
Rakenna itse turvaverkkosi
Jos omaa aikaa ei tahdo järjestyä siksi, että turvaverkkoa ei lainkaan ole, Minna Oulasmaa kannustaa rakentamaan itselleen turvaverkon.
– Me suomalaiset eristäydymme helposti emmekä rohkene pyytää apua, vaikka usein ihmiset ovat vain iloisia, kun voivat auttaa.
Turvaverkon rakentamista voi ainakin yrittää: löytyisikö ystävistä tai naapureista suunnilleen samanikäisten lasten vanhempia, joiden kanssa voisi vuorotella lastenhoidossa? Lapsen hoitoon jäämistäkin voisi helpottaa se, että paikalla on tuttu leikkikaveri.
Entä löytyisikö virkeää eläkeläistä, jolla ei ole omia lapsenlapsia ja jota voisi vastavuoroisesti auttaa jossain muussa asiassa? Tai opiskelijaa, joka tarvitsisi pieniä lisätuloja?
Vaikka naapuriperheellä saattaa olla turvaverkko omasta takaa eikä tarvetta lapsenhoidolle, mutta tämänkin kynnyksen yli kannattaa kiivetä ja kysyä rohkeasti. Joskus voi tulla aika, jolloin voit tarjota apuasi ehkä jossain muussa asiassa.
Pienen palan omaa aikaa voi saada hyödyntämällä kauppakeskusten ja kuntosalien lapsiparkkeja tai maksullisia lapsenvahtipalveluita. Kotona äänikirja tai lastenleffa voi mahdollistaa edes sen kahvikupillisen verran taukoa hulinasta.
Jotkut yhdistykset, esimerkiksi Yhden vanhemman perheiden liitto, järjestävät lastenhoitoa kokousten ajaksi. Yhdistyksen varapuheenjohtaja Marika Mattila sanoo, että totaaliyksinhuoltajalle on usein hyvin haastavaa järjestää omaa aikaa, jos oma turvaverkko on kaukana.
– Esimerkiksi kunnan tuki lastenhoidon järjestämiseen vanhemman harrastusta varten olisi hyvä lisä, Mattila sanoo.
Lue myös: Uskallanko jättää lapseni kuntosalin lapsiparkkiin? Tällaista niissä on
Eri ihmisillä on erilaiset tarpeet
Temperamenttimme vaikuttaa siihen, miten paljon tarvitsemme ihmiskontakteja tai lepoa niistä. Introvertti ihminen tarvitsee paljon hiljaisuutta, aikaa, jolloin ei tapahdu mitään. Ekstrovertti taas tylsistyy helposti ja tarvitsee ihmiskontakteja latautuakseen.
Kun introvertti ja ekstrovertti perustavat perheen keskenään, olisi hyvä keskustella auki, millaisia toiveita kummallakin on perhe-elämään liittyen. Minna Oulasmaa kehottaa ymmärtämään puolisoa ja tämän omista eroaviakin tarpeita.
– Kun puolisoa auttaa ottamaan omaa aikaa, se on suuri lahja hänelle ja hänen hyvinvoinnilleen.
Ei myöskään ole sellaista mittaa, jolla voisi päätellä, paljonko omaa aikaa on liian vähän, sopivasti tai liikaa. Minna Oulasmaa kannustaa kuitenkin kohtuuteen ja tasapuolisuuteen puolisoiden välillä. Hän kohtaa pariterapeuttina usein asetelman, jossa toisen puolison harrastus vie suhteettoman paljon aikaa.
– Esimerkiksi kilpaurheilu voi olla tällainen harrastus. Toinen sanoo puolisolleen, että kyllähän sinä tiesit, miten tärkeää tämä on minulle. Mutta lapsen tulo muuttaa asetelmaa. Ei voi olettaa, että kun perustetaan perhe, ajankäyttö jatkuu täysin samanlaisena.
Moni kuitenkin olettaa, että se jatkuu. Oulasmaa korostaa, että ajankäyttöön ja omaan aikaan liittyvät asiat ovat tärkeitä arvokysymyksiä, jotka pitäisi parisuhteessa keskustella auki.
– Mieluiten hyvissä ajoin ja hyvässä, syyttelemättömässä ilmapiirissä.
Satu Matikaisen ja Aki Laaksosen perhearkea tahdittavat nelivuotias Mikael sekä työt, opinnot ja harrastukset. (Kuva: Suvi Elo)
”Odotan niitä iltoja, kun pääsen laulamaan”
Satu Matikaisen, 25, perheessä aikataulutus on tarkkaa, mutta omaa aikaa löytyy kummallekin vanhemmalle.
Satu opiskelee medianomiksi, ja opintoihin kuuluu työvuoroja koulun radiokanavan toimittajana. Hän on huomannut, että myös koulutuntien ulkopuolella kannattaa kehittää taitojaan, sillä media-alan kilpailu on kovaa. Lisäksi Satu harrastaa karaokea ja myös kilpailee siinä.
Hänen puolisonsa Aki Laaksonen, 33, tekee kahta työtä: päivällä myyjänä, illalla karaokejuontajana. Päälle on bändiprojekti ja tulevan albumin laulujen säveltäminen.
– Välillä on ollut kylmä hiki, kuka ehtii hakea Miksun hoidosta, mutta aina se on järjestynyt, pari kertaa kummitädin avulla. Onneksi työnantajat ovat välillä joustaneet.
Kiire on osittain itse valittua. Satu sanoo viihtyvänsä, kun on paljon touhua. Toisaalta tieto tilanteen väliaikaisuudesta auttaa: opintojen jälkeen on helpompaa. Töitä tehdään kahdessa vuorossa, koska pari haaveilee asunnonostosta.
– Tiesimme, että opintojen aloittaminen lisää kiirettä. Pidän kuitenkin koulua tärkeänä ja haluan panostaa opintoihini, Satu sanoo.
Joskus Aki ei ehdi töidensä välillä kotiin. Jos sitä jatkuu monta päivää, Satu huomauttaa, sillä väsymys alkaa näkyä miehen olemuksessa. Mutta harrastuksista ei tingitä.
– Haluamme järjestää molemmille aikaa tehdä omia tärkeitä juttuja. Minulle on tärkeää, että mies kannustaa ottamaan omaa aikaa koulutehtäviin tai laulamiseen, Satu sanoo.
Kun pian nelivuotias Mikael syntyi, Satu oli yksinhuoltaja. Harrastaminen oli silloin vaikeaa.
– Vanhempani auttoivat enemmän, mutta silti kotona olo harmitti välillä. Odotan niitä iltoja, kun pääsen laulamaan. Musiikkia voi harrastaa kotonakin, mutta esiintymisestä saan voimaa.
Isovanhemmat asuvat nyt sadan kilometrin päässä, joten arjen turvaverkko on syntynyt ystävistä: Mikaelin kummitäti ja Satun ystävä asuvat lähellä, ja he auttavat välillä myös iltaisin, jotta Satu pääsee laulamaan.
Aina turvaverkkokaan ei riitä, vaan jostain on luovuttava. Satu pääsi karaoken MM-kisojen Suomen finaaliin, mutta joutui jättämään sen väliin, koska koulu ja työt eivät joustaneet.
Mikaelin jääkiekkokoulu vaihtui puolestaan omatoimiliikuntaan, koska Satu ja Aki eivät ehtineet kuljettaa häntä.
Eniten on tingitty ystävien kanssa vietetystä ajasta.
– Minulla on hirveä ikävä kotopuolessa asuvia kavereita, mutta ehkä joskus myöhemmin vielä ehdin tavata heitäkin.
Lue myös: Vanhempi, näin saat omaa aikaa – 10 vinkkiä
Jaa oma kokemuksesi