Seura: Kun mummi on pitkän linjan rikollinen ja istunut vankilassa useasti: ”Äidille teki tosi tiukkaa, että lapsenlapset ikävöivät”

Vaikka rikollinen elämä on pitänyt Sadun aika ajoin erossa perheestään, on hän lapsille ja lapsenlapsilleen kaikesta huolimatta tärkeä.

Teksti Anniina Rintala
Kuvat Sampo Korhonen
Jonna (vas.) pohtii, että Satu on tehnyt hölmöyksiä tytärtensäkin puolesta, jotka ovat eläneet tavallista elämää.

Satu Andersson, 54, on istunut elämästään 17 vuotta vankilassa. Siitä huolimatta suhteet tyttäriin ja lapsenlapsiin ovat pysyneet lämpiminä.

– Äiti oli paljon poissa, mutta olin aina hänen kanssaan, kun vain pystyin. Yhdelle putkareissullekin tarrauduin mukaan. Olin silloin ehkä neljän”, tytär Jonna Andersson, 34, muistelee Seuran artikkelissa.

Lue myös: Helmis opetteli 3-vuotiaana tiskaamaan, kun äiti oli sammunut – sijaisvanhempien huomassa Helmiksellä todettiin FASD

Tyttäret Jonna ja Jenni olivat Sadun mukana myös vankilassa, kun äiti istui tuomiota. Jonnan kolmas vuosi kului Sadun kanssa linnassa.

– Jonnan isosisko Jenni oli kahdeksan kuukauden ikäiseksi kanssani linnassa, Jonna tuli mukaan seuraavalle tuomiolle, Jonnan äiti Satu Andersson kertoo.

Jonna tosin ei muista linnareissuja. Hän ja siskonsa asuivat isovanhempiensa luona tovin, jonka jälkeen heidät sijoitettiin. Siellä kului elämästä seitsemisen vuotta.

Äitiin pidettiin yhteyttä, vaikka sijaisperheessä siihen ei kovin paljoa kannustettu, Jonna muistelee.

– Kerroin äidille kaikki huoleni, ja äiti hoiti meidän asioitamme kaltereidenkin takaa. Kun murrosikäisenä kerran töpeksin ja jouduin sovitteluun, äiti hoiti asioitani ja maksoi laskujani linnasta, Jonna kertoo.

Tärkeä henkilö oli myös äidin elämänkumppani, jo edesmennyt Raimo Andersson, joka hänkin oli rikollinen ja tuomittu murhasta. Hänestä tuli Jonnalle isähahmo.

Omia lapsia Jonna sai aikuistuttuaan. Satu auttoi paljon, kun Jonna eli ruuhkavuosia pienten lasten äitinä. Satu pääsi kokemaan asioita, joita omien tyttäriensä kanssa ei ollut vankilavuosien aikana pystynyt.

– Äiti tykkää auttaa muita. Serkkunikin asui pitkään äidillä. Raimon tytär edellisestä liitosta pitää Satua äitinään, ja hänen lapsenlapsensa ovat Sadulle kuin omia. Minun vanhempi poikani taas on ollut niin paljon Sadun kanssa, että kutsuu häntäkin äidiksi, Jonna kertoo.

Kun mummi tuomittiin huumausainerikoksesta

Sadun vankilaelämä vaikutti viimein olevan takana päin. Hänen isänsä menehtyminen ja lopulta myös puolison joutuminen väkivaltaisen kuoleman kohteeksi kevättalvella 2018 sai Sadun turvautumaan taas huumeisiin.

– Se oli meille kaikille ihan kauhea shokki, täysi painajainen. Äidin aineiden käyttö repesi silloin täysin holtittomaksi, Jonna kertoo.

Tieto mummin joutumisesta vankilaan otti koville. Jonnan vanhempi poika ei halunnut aluksi puhua ollenkaan mummin kanssa edes puhelimessa.

– Äidille teki tosi tiukkaa myös se, että lapsenlapset ikävöivät.

Jonnakin tunsi olevan todella yksin. Perhe ja yritys oli hoidettava, vaikka huoli Sadusta kalvoi sekä suru Raimon kuolemasta.

– Sain onneksi apua. Aiemmin, kun olin yrittänyt puhua asioistani ammattiauttajille, he olivat suurin piirtein pitäneet vitsinä, kun aloitin, että ’No, äitini on pitkän linjan rikollinen ja isäni palkkamurhaaja.’

Toisaalta perheelle oli helpotus, että Satu päätyi vankilaan.

– Äiti oli niin kamoissa ja sekaisin, että kaiken raivon, surun ja pettymyksen keskellä olin onnellinen, kun hän lopulta jäi kiinni. Se oli parempi vaihtoehto kuin varma kuolema.

Vankilassa ollessaan Satu sai tehtyä päätöksen, että haluaa ottaa elämälleen toisen suunnan.

Lapsilleen Jonna on selittänyt, että mummi on tehnyt tuhmuuksia ja on siksi vankilassa.

Viime kesänä Satu vapautui. Jonnan ja äidin välit ovat edelleen lämpimät, vaikka välillä riitojakin tulee.

– En jaksa pelätä, että äiti sortuu aineisiin. Jos ongelmia tulee, autamme toisiamme, niin olemme tehneet aina. En häpeä äitiä tai asetu hänen yläpuolelleen, vaikka hän on tehnyt erilaisia valintoja kuin minä ja Jenni. Me ei olla koskaan edes poltettu tupakkaa. Ehkä äidin on pitänyt tehdä kaikkea hölmöä meidänkin puolestamme, Jenni toteaa.

Lue myös: Päihdeäitien ensikodissa uran tehnyt Tarja Levo: ”Äidillä voi olla niin suuri häpeä, ettei pysty katsomaan vauvaa”

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä