Vanhemmuus 25.01.2019 Päivitetty 21.10.2022

Suojaa lasta hyväksikäytöltä! Vahva itsetunto antaa turvaa – näin opetat oman reviirin rajat

Jokainen lapsi ja nuori on altis houkutuksille. Vaaratilanteessa voi auttaa se, että tuntee itsensä suojelemisen arvoiseksi. Sen tunteen vahvistamisessa vanhemmalla on tärkeä rooli.

Teksti
Piia Sainio
Kuvat
iStock

Vanhemmilla – ja isovanhemmilla – on lähtökohtaisesti kolmenlaisia keinoja tukea lasta ja nuorta siinä, ettei pahaa pääsisi tapahtumaan.

Ensinnäkin aikuinen voi asettaa rajoja ja kieltoja, jotka suojaavat lasta. Toiseksi hänen kannattaa antaa lapselle ja nuorelle sellaista tietoa, jota tämä tarvitsee.

Kolmanneksi hän voi tukea lapsen kehitystä positiivisin tavoin: osoittamalla, että lapsi on ihana ja arvokas. Ja siis suojaamisen arvoinen.

Tähän positiiviseen suojaukseen paneutuvat lastenpsykiatri Raisa Cacciatore ja seksuaalineuvoja Erja Korteniemi-Poikela uudessa teoksessaan Rakkaus, ilo, rohkeus – seksuaalisuuden portaat.

Lapsen seksuaalikasvatus on puhetta tunteista ja kehosta

Tunne siitä, että on arvokas, on pohja hyvälle itsetunnolle. Se on myös pohja hyvinvoinnille ja hyvälle rakkauselämälle sitten aikuisena.

Seksuaalikasvatus onkin aloitettava jo kauan ennen aikuisuuden kynnystä, Cacciatoren ja Korteniemi-Poikelan mukaan jo ennen kuin lapsi menee kouluun.

Vanhempien ja isovanhempien voi olla kuitenkin vaikea hahmottaa tätä kehityskulkua. Harvalla on omasta takaa työkaluja lasten seksuaalikasvatukseen – joka on yhtä kuin puhetta tunteista ja kehosta. Omassa lapsuudessa ja nuoruudessa asioista ei juuri puhuttu.

Tai toki biologiasta puhuttiin koulussa isommille lapsille. Yhdyntä, ehkäisy, raskaus. Siinä takavuosien seksuaalikasvatuksen aiheet tiivistettynä. Entä ne kaikki edeltävät vuodet suurine tunteineen? Ihastumiset, kädestä pitelemiset ja pussailemiset? Ne jäivät kasvatuksen näkökulmasta sivuseikoiksi.

”Oleellista on tehdä pienten lasten tunteet arvokkaiksi”

Lasten ja nuorten tunteiden sivuuttamisella on osansa siinä, miksi suomalaisten itsetunto ei aina hivele pilviä.

Cacciatore kertoo esimerkin, joka on monille nykyaikuisille tuttu lapsuudesta: Lapsi saatettiin pakottaa tutun tädin tai sedän syliin, vaikka hän ei olisi halunnut mennä. Vanhempi saattoi maanitella: olehan nyt kiltti ja mene… Ja mentävä oli. Lapsen tahdolla ei ollut merkitystä.

– Lapsella ei ollut oikeuksia eikä rajoja. Nyt opetetaan, ettei ole pakko mennä kenenkään syliin eikä antaa kenenkään halata eikä pussailla. On oikeus sanoa ei myös aikuiselle.

Monelle on tuttua myös se, että muinoin lapsen ihastus leikkitoveriin saatettiin palkita pussauskoppirallatuksilla. Nauraminen on yksi tapa mitätöidä tunteita.

– Oleellista olisi tehdä pienten lasten tunteet arvokkaiksi, Cacciatore sanoo.

– Vanhempien ja isovanhempien tulisi arvostaa pienen lapsen tykkäämistä, ihastumista, pettymystä ja sydänsurua. Ne ovat lapselle aivan valtavia juttuja, ja merkittäviä koko elämän kannalta.

Vanhemman tärkeä valinta

Kun pieni lapsi tulee puhumaan tunteistaan, vanhemmalla on edessään tärkeä valinta. Jos hän malttaa kuunnella ja keskustella lasta kunnioittaen, lapsi saattaa myöhemminkin tulla kertomaan ihastumisistaan ja sydänsuruistaan, myös murrosiässä.

Jos aikuinen sivuuttaa lapsen tunteet, keskusteluyhteys saattaa jäädä syntymättä. Jo lapsuudessa rakennetaan pohja sille, että jälkikasvu uskaltaa puhua vanhemmalle aroista asioista sitten esiteininä.

Vanhemman reaktiolla on tärkeä rooli myös siinä, miten lapsen itsetunto alkaa rakentua. Tunteeko hän itsensä arvokkaaksi? Onko hänen tunteillaan ja kehollaan todellista arvoa?

Se on olennaista silloin, kun joku ulkopuolinen pyrkii vaikuttamaan lapsen tai nuoren käytökseen.

Uskaltaako nuori pitää puolensa?

– Mitä arvokkaammaksi lapsi ja nuori kokee itsensä, sitä paremmin hän osaa suojata itseään, sanoo terveydenhoitajanakin työskennellyt Korteniemi-Poikela.

Mitä epävarmempi ja hämmentyneempi nuori on, sitä helpommin häneen pystyy vaikuttamaan.

– Kun tunnet itsesi ja tiedät, mikä on sinun juttusi, sitä varmemmin uskallat pitää puolesi ja sanoa, että ei, tämä ei käy. En halua tällaista.

Ja juuri siksi on tärkeää, että tunteiden käsittelystä puhutaan niin kotona kuin koulussakin.

– Seksuaalikasvatusta tarvitaan juuri siihen, että nuori oppii tuntemaan itsensä ja tietämään, mitä hänessä tapahtuu. Samalla nuori oppii arvostamaan omaa kehitysvaihettaan sellaisena kuin se juuri nyt on.

Ystävyyden pelisäännöt selviksi

Millainen nuori sitten on erityisen altis houkutteluille?

– Kaikki lapset ja nuoret ovat hämillisiä ja hämmentyneitä varhaisnuoruusiässä. Se kuuluu siihen ikään, Korteniemi-Poikela sanoo.

Hän kehottaa puhumaan nuoren, ja jo ihan pienen lapsenkin, kanssa ystävyyden pelisäännöistä. Ne pätevät myöhemmin parisuhteessakin. Onko hyvä ystävä sellainen, joka puhuu pahaa selän takana? Tai on tahallaan ilkeä?

Entä onko ystävä sellainen, joka tahtoo sinulta alastonkuvan netissä? Onko se ystävyyden pelisääntöjen mukaista?

Korteniemi-Poikela kehottaa myös asettumaan nuoren asemaan.

– Jos joku ottaa yhteyttä sinuun ja haluaa tutustua, totta kai se herättää mielenkiintoa. Eikä nuori hahmota sitä, mihin houkuttelu voi johtaa. Tilanteeseen ajaudutaan pikkuhiljaa. Lapsi tai nuori koukutetaan niin, että tehdään jokin yhteinen salaisuus, ja sen varjolla painostetaan.

Siinä tilanteessa puheyhteys ja luottamuksellinen suhde omaan vanhempaan on kullanarvoinen.

”Nuorella voi olla ajatus, että hänen kokemuksensa on väärä”

Jotta voi tunnistaa pahan, pitää tietää, mikä on hyvää. Ja sitä hyvää Cacciatore ja Korteniemi-Poikela haluavat painottaa.

– Lapsilla ja nuorilla tulisi olla kokemus siitä, että heidän tunteitaan kunnioitetaan. Silloin he myös osaavat erottaa sen, että jos jokin tuntuu hyvältä, se on hyvä asia – ja jos jokin tuntuu pahalta, se ei ole oikein, Korteniemi-Poikela sanoo ja jatkaa:

– Ajatellaan sellaista tilannetta, että nuoresta tuntuu pahalta jonkin tapahtuneen jälkeen. Hänellä voi olla sellainen ajatus, että hänen kokemuksensa on väärä. Että teko oli oikea ja kokemus väärä. Niinhän se ei ole. Vaan nuoren oma kokemus oli oikea ja vain teko väärä.

Tätä Korteniemi-Poikela pitää kaikkein tärkeimpänä. Että nuori oppisi kuuntelemaan itseään ja oppisi ymmärtämään, että jos jokin ei hänestä tunnu hyvältä, hänellä on oikeus sanoa ei. Seksuaalisuudessa kaiken pitää olla vapaaehtoista.

Lue myös: ”Osa lapsista ajattelee, että tätä tapahtuu kaikille” – Grooming on lisääntynyt järkyttävää vauhtia

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X