Terveellistä varovaisuutta vai ylisuojelua? Vanhemman tunteet vaikuttavat siihen, miten lapsi tutustuu maailmaan
Asiantuntija neuvoo, mistä voi tunnistaa, onko vanhempana liiankin varovainen ja miten voi hillitä murehtimista lapsensa puolesta.
Väitä itsellesi vastaan. Näin kannattaa tehdä silloin, kun pelot myllertävät sisimmässä. Tunteensa voi haastaa ja pohtia, kuinka aiheellinen ja tosiperäinen huoli oikeastaan on.
– Tilanteita, joissa alkaa pelottaa, voi opetella tunnistamaan, Anna Puusniekka ohjeistaa. Hän toimii Mannerheimin Lastensuojeluliiton vanhemmuuden tuen suunnittelijana.
Itselleen voi esittää esimerkiksi nämä kysymykset: Liioittelenko asian kielteisiä puolia? Aliarvioinko omaa tai lapsen kykyä selviytyä tilanteista? Entä teenkö yleistyksen yhden menneisyyden huonon tapahtuman perusteella? Pelkäänkö menneen toistuvan?
Aina ei järkeistäminen kuitenkaan auta. Eikä ihmismieli pääse täysin huolettomaan olotilaan. Siksi tavoitteeksi onkin helpompi asettaa pärjääminen pelkojen kanssa kuin niistä eroon pyristely.
– Huolet pääsevät liikaa jylläämään silloin, kun ne valtaavat mieltä päivittäin, herättävät öisin tai esimerkiksi itsellä ja lapsella jää niiden vuoksi tekemättä asioita, Puusniekka havainnollistaa.
Jos tällaista huomaa, voi yrittää järeämmin tarttua omiin pelkoihin. Koko ajan huolissaan oleminen vaikuttaa nimittäin hyvinvointiin.
Vanhemman tunteet siirtyvät helposti lapselle
Tunteet tarttuvat. Lapsi sisäistää herkästi ja omaksuu vanhemman tunteita.
Uusissa tilanteissa ja uusien ihmisten parissa pienet lapset katsovat vanhemman reaktioita, ja näin tarkistavat, onko jokin asia hyvä.
– Jos vanhempi on otsa rypyssä, se vaikuttaa siihen, miten lapsi haluaa tutustua maailmaan. Hän ei esimerkiksi menekään mukaan johonkin leikkeihin, Puusniekka selittää.
Vanhemman sanoittaessa usein ääneen huoliaan lapsi alkaa nähdä maailman uhkien kautta. Siksi onkin tärkeää osata pidättäytyä muistuttelemasta jatkuvasti erilaisista vaaroista: Muista nyt, että ulkona on liukasta. Äläkä juttele vieraiden ihmisten kanssa. Ja muista, mitä sille yhdelle pojallekin kävi liikenteessä.
Suojelemisen ja ylisuojelemisen raja on kuitenkin usein veteen piirretty viiva, Puusniekka myöntää. Ratkaisevaa onkin miettiä, millainen oma suhtautumistapa tyypillisesti on lapsen elämää koskien.
– Onko se iloista ja myönteistä vai onko se sävyttynyt huolipuheella? hän suosittelee pohdiskelemaan.
Lapsi tarkkailee vanhemman reaktioita miettiessään miten suhtautua erilaisiin tilanteisiin.
Rohkeampi puoliso voi olla arvokas tuki
Parisuhteessa toisen ylisuojeleva ote voi aiheuttaa kitkaa, jos joudutaan kiistelemään rajojen asettamisesta.
– Mutta jos vanhemmat pystyvät keskustelemaan ja pelokkaampi vanhempi luottaa rohkeampaan vanhempaan, voi syntyä hyvä yhdistelmä. Esimerkiksi paikassa, missä toiselle tulee mieleen huoliajatuksia, voidaan sopia, että rohkeampi vanhempi ottaa enemmän vastuuta lapsista ja tilanteesta, Puusniekka ehdottaa.
Puoliso tai muu läheinen voi myös tarjota arvokasta apua pelkojen työstämiseen. Toisinaan pelkojen kanssa voi olla haastavaa pärjätä omin avuin tai edes tiedostaa niitä.
Kun haluaa vähentää huolipuhetta ja -ajatuksia, kannattaa keskustella toisen ihmisen kanssa ja pyytää häntä kertomaan, jos näyttää paljon huolta ulospäin, Puusniekka vinkkaa.
Anna.fi: Pelkäätkö hylätyksi tulemista? Näin hylätyksi tulemisen pelko näkyy parisuhteessa
Jaa oma kokemuksesi