”Tissi oli jäänyt törröttämään ilmapallona imetyspaidasta” – hulvattomimmat unohdukset vauva-arjessa
Kaikkea ei voi mitenkään muistaa.
Ruuhkavuosina pää täyttyy muistettavista asioista: on omat ja vielä päälle lapsen asiat. Eikä saa unohtaa anopin syntymäpäivälahjaa, koiran madotusta eikä yhtiökokousta…
Jotain kuitenkin pääsee aina unohtumaan. Eivätkä ne ole aina niitä vähiten tärkeitä asioita, jotka haihtuvat päästä. Sen huomasimme, kun kysyimme Kaksplussan seuraajilta heidän hulvattomimpiaan unohduksia lapsiperhearjessa.
Lue myös: 25 x parhaat ruokaraivarit uhmaiässä – se draama, kun äiti sekoitti puuroa väärään suuntaan
Erityisen hatara muisti vauva-aikana
”Poika oli ihan pieni ja vasta kastettu. Vauva valvotti kovasti. En ollut tottunut käyttämään nimeä, ja äitikaveri kysyi, mikä lapsen nimeksi tuli. En muistanut. Jouduin ihan hetken miettimään.”
”Pahin varmaan ollut se, kun esikoinen oli vauva ja oltiin miehen kanssa lähdössä kauppaan. Autossa pihalla tuli tunne, että jotain jäi. Vauva oli unohtunut kaukaloon sohvan viereen. Nätisti napotti siellä. Oli niin pieni vielä, että ei osannut edes hätääntyä. Mutta hyvä tarina jäi elämään.”
”Vauvakerhoissa oli kuumottavaa, kun joku kysyi, minkä ikäinen vauva onkaan. En vaan mitenkään niillä yösyöttöaivoilla pystynyt muistamaan, että onkohan lapsi nyt 2 vai 3 kuukautta vanha. Piti aina alkaa laskemaan. Enkä kehdannut sanoa, että en kuule muista lapseni ikää.”
”Karmeassa univelassa vauva-aikana kävi monta kertaa niin, että ruokakaupan hyllyjen keskellä en osannut ostaa mitään, kun pää ei vain toiminut. Vaikka olisi pitänyt ostaa vain kaksi asiaa, en mitenkään saanut päähäni, mitkä ne olivat. Kaupassa ihmettelyyn saattoi kulua puolikin tuntia, kun yritin muistella, mitä pitikään hankkia.”
”Esikoisella oli tiheän imun kausi, ja ruoan laittaminen oli hankalaa. Niinpä tilasin pitsaa. Kun lähetti soitti ovikelloa, riensin kiireesti avaamaan ovea. Pitsalähetin kauhistuneesta ilmeestä tajusin, että tissi oli jäänyt törröttämään ilmapallona imetyspaidasta.”
”Lähdin kauppaan. Unohdin vauvan nukkumaan rattaisiin parvekkeelle.”
”Mies unohti lapsemme nimen soittaessaan lastenpäivystykseen. Oli ilmeisesti niin huolesta sekaisin.”
”Laitoin vauvan turvaistuimeen ja unohdin vyöt auki. Onneksi ei käynyt mitään, jatkossa olin tarkempi!”
”Ihmettelin aamulla, että onpa turpea ja ahdas olo. Puoliso muistutti, että olen raskausviikolla 33…”
Lue myös: Pukluja, pissaa ja solvauksia neuvolantädin niskaan – Lasten hauskimmat sekoilut neuvolassa
Mitähän tällä kertaa jäi?
Isompienkin lasten kanssa unohtuu…
”Muistin lasten koulukuvauksen vasta, kun he olivat jo lähteneet kouluun. Toivoin, että rinnuksilla ei ainakaan olisi edellisen viikon ruokalistaa.”
”Muistin aamulla, että päiväkodissa on vasukeskustelu. Ehdin kuitenkin unohtaa sen, kun vein lapsen kotiin. Vaka-ope soitti perään, kun olin jo puolessa välissä työmatkaa.”
”Kerran meinasin ajaa töihin lapset takapenkillä. Onneksi havahduin esikoisen kysymykseen, kun käännyin risteyksestä väärään suuntaan: ”Äiti, mihin sä oot menossa?””
”Unohdin lapsen neuvola-ajan. Viimeisimpänä unohduksenani varasin ajan usean kuukauden myöhässä. En vain yksinkertaisesti muistanut, että se pitää varata.”
”Unohdin hakea lapsen kaverisynttäreiltä.”
”Hain lapsia päiväkodista ja jätin koiran odottamaan porttien ulkopuolelle. Kun lapset oli haettu, lähdimme kävelemään kotiin päin. Vähän matkaa käveltyämme yksi koululainen tuli sanonomaan: ”Öö jätättekö koiran tuonne?””
Lue myös: Äitien hauskimmat sekoilut synnytyssalissa: ”Hoitaja! Lisää huumeita!”
Ennenkin unohdettiin
”Äiti unohti minut Hietalahden Kauppahalliin aikoinaan. Olin parin päivän ikäinen. Muisti vasta kotiin päästyään, että jotain unohtui. Kukaan ei osannut kauppahallissa aavistaa, että olin äidin lapsi. Hänellä kun oli ollut niin pieni raskausvatsa.”
”Olin nuoremman poikani kanssa kaupungilla ostoksilla. Silloin ei vielä lastenvaunuja saanut kauppoihin vietyä sisälle, vuosi oli 1978. Menin tavarataloon pääovesta sisään jättäen vaunut vauvoineen kaupan ulkopuolelle. Tein ostokseni ja painelin kaupasta ulos toisesta ovesta. Pääsin seuraavaan kadunkulmaan, kun tajusin, että mullahan oli vauvakin mukana. Apua, paniikissa takaisin kauppaan ja pääovesta ulos. Siellähän poika veteli uniaan ihan rauhassa vaunuissaan.”
”Isä unohti minut hammaslääkäriin. Muutaman tunnin odottelun jälkeen siivooja tuli kyselemään, odotanko jotakin. Hän soitti isälleni, että täällä olisi tyttö odottelemassa kyytiä.”
Kommentit (1)
hauskoja!