Tutkija: Millenniaaliäidit suorittavat yksilöllistä äitiyttä – kääntöpuolena uupumus: ”Haluaisin keventää äitien tunteiden painolastia”

Äidit kyseenalaistavat neuvolan ohjeet ja hylkäävät vauvalehtien maailman. Vapaus rakentaa omannäköistä äitiyttä ja perhe-elämää on suurempi kuin koskaan aiemmin. Silti äidit ovat entistäkin vaativampia itseään kohtaan.  

Teksti Mervi Juusola
Kuvat iStock

Äitejä on väsyttänyt kautta aikojen, toteaa äitiystutkija Lilli Aini Rokkonen. 1980-luvulta alkaen on saanut puhua myös ääneen siitä, että joskus äitiys myös uuvuttaa ja masentaa.

Lue myös: Onko äiti vähän väsynyt? 8 merkkiä siitä, että olet oman ajan tarpeessa, ja mieluiten nyt heti

Sukupolvea X eli 1961–1980 syntyneitä äitejä väsytti kotiäitivuosien yksinäisyys, pätkätyöt ja kotitöiden kasaantuminen naisen hoidettavaksi. 1980-luvulla syntyneiden ja sitä nuorempien äitien väsymys on toisenlaista: Siinä missä aiempi X-sukupolvi pyrki rakentamaan uraa äitiyden rinnalla ja suoriutumaan kaikesta mahdollisimman tehokkaasti, nykyisen sukupolven äitiysideaali on ennemminkin pyrkimystä rentoon ja omannäköiseen äitiyteen.

– Kolmekymppiset ovat saattaneet uupua työelämässä jo useita kertoja. Äidiksi tulo voi tarjota kaivatun hengähdyshetken työelämän paineista ja asettaa arvomaailmaa uuteen järjestykseen, Lilli Aini Rokkonen kertoo.

Äitiys on latautuneempaa kuin koskaan ennen

Miksi sitten äidit ovat edelleen väsyneitä?

– Äitiys on kognitiivisesti ja emotionaalisesti latautuneempaa kuin koskaan ennen. Vuosina 1981–1997 syntyneen Y-sukupolven äidit tuntevat syvää vastuuta lastensa turvallisuudesta ja kehityksestä. Äitien lisääntynyt uupumus johtuu paljolti siitä, että äiteihin kohdistuvat paineet ovat ristiriitaisia.

Lue myös: Sinäkin saatat elää 2020-luvun uudenlaista äitiyttä, joka näkyy 6 tavalla

Äitiystutkijat kuvaavat nykyäitiyttä intensiiviseksi. Äideiltä odotetaan täydellisyyttä hipovaa lapsen emotionaalisten sekä kognitiivisten tarpeiden täyttämistä. Tämän lisäksi äidin pitäisi olla myös tehokas, koulutettu ja osata sujuvasti monia kieliä löytääkseen oman paikkansa työelämässä.

On muodostunut äitiyden ideaali, joka edellyttää, että pienen lapsen äidin on oltava jatkuvasti emotionaalisesti lapsen saatavilla. Äidin oletetaan myös tietävän ja tuntevan uusimmat lapsen kehitykseen ja terveyteen vaikuttavat tutkimustulokset sekä trendit. Eikä äidin hermo saa pettää. Äiti ei komenna eikä karju leikkipuistossa, vaan ohjaa, ymmärtää ja selittää empaattisesti.

– Vallitseva äitiysideaali korostaa epäitsekkyyttä ja uhrautumista perheen hyväksi. Työelämä ja muukin yhteiskunta puolestaan vaativat työ- ja urakeskeisyyttä. Tämä ristiveto aiheuttaa naisille väsymystä ja stressiä. Ristiriita korostuu Suomessa, jossa äitiyteen ja naiseuteen kuuluvat olennaisesti kokoaikainen palkkatyö ja pärjäämisen puhetavat, Rokkonen sanoo.

Äitiyspaineita myös edellisiltä sukupolvilta

Monet äitiyteen liittyvät käsitykset ovat varsin pysyviä ja hitaasti muuttuvia. Nykyiset äitiyden odotukset sisältävät yhtä aikaa niin vanhoja ylivastuullisen, kaiken jaksavan äitiyden ihanteita kuin uusia, intensiiviseen äitiyteen liittyviä paineita.

– Äidiksi tulleet peilaavat valintojaan edelliseen sukupolveen ja pyrkivät myös tekemään aktiivisesti asioita toisin, Rokkonen sanoo.

Käsitys äitiydestä ei ole niin kapea kuin se oli vielä 1990-luvulla. Äideillä on yhä enemmän tilaa omannäköisen äitiyden rakentamiseen.

Tiedon ja avun lähteet pirstaloituneet

Aiemmat sukupolvet ottivat neuvolan lastenhoito-ohjeet vastaan ja saivat nykyistä enemmän apua sukulaisilta sekä naapureilta. Nykyisin suuri osa äideistä etsii tukea ja tietoa enemmän netistä ja ystäviltä kuin suvun ja naapuruston naisilta.

Kun tiedon ja avun lähteet ovat pirstaloituneet, vastuu lapsen kehityksestä voi joskus tuntua yksinäiseltä ja epävarmalta suorittamiselta.

– Jos voisin, haluaisin keventää äitien tunteiden painolastia. Äidit eivät ole yksin vastuussa kaikesta lapsensa elämässä, Lilli Aini Rokkonen toteaa.

Sosiaalista mediaa arvostellaan usein siitä, että se luo epärealistista kuvaa tyylipuhtaasta äitiydestä design-kodissa. Rokkonen näkee somen äitiyskuvaston päinvastaisena. Sosiaalisessa mediassa julkaistaan yhä enemmän realistisia kuvia sotkuisesta kodista ja raskauden jälkeisestä kehosta. Myös äitiyden kielteisistä tunteista ja väsymyksestä puhutaan blogeissa entistä suoremmin ja rehellisemmin.

– Realistiset kuvat laajentavat käsitystä siitä, mikä on ”normaalia äitiyttä”.

Työelämä vaatii paljon, mutta ei lupaa taloudellista turvaa

Työelämä edellyttää yhä enemmän taitoja ja osaamista, mutta ei takaa vakautta ja taloudellista turvallisuutta, jota perheen perustamiseen tarvitaan.

– Jatkuva, vakaa palkkatyö on monilla aloilla nykyisin aika harvinaista. Työkin on pirstaloitunut ja epävarmistunut. Lyhyet projektit ja pätkätyöt eivät tuota perheellistyessä kaivattavaa taloudellisen turvan ja jatkuvuuden tunnetta. Nuoret naiset voivat pohtia tarkkaan ajankohtaa, jolloin olisi uran kannalta järkevää tai edes mahdollista saada lapsia ja kuinka kauan perhevapailla kannattaa olla, Rokkonen toteaa.

Lue myös: Näyttelijä Mia Ehrnrooth vähensi töitään välttääkseen ruuhkavuodet: ”Kumpikin vanhempi ei voi tehdä sataprosenttisesti uraa ja hoitaa lapsia hyvin ilman apua”

Digitalisaatio ja yrittäjämäiset työt tarjoavat äideille mahdollisuuksia tehdä töitä kotoa käsin, mikä luo tulonlähteitä ja sosiaalisia kontakteja. Toisaalta kotoa käsin tehtävä ansiotyö voi myös uuvuttaa. Työajan ja perhe-elämän väliltä saattaa hävitä hyvinvointia suojaava raja. Kotona työskentelevä pienten lasten äiti on yhtä aikaa kahdessa identiteettiroolissa, äiti ja ammattilainen.

– Pätkätyöt ja työllistymisen haasteet koskettavat nimenomaan perheellistymisikäisiä naisia. Y-sukupolven äidit kohtaavat työmarkkinoilla edelleen syrjintää, kun työnantajat eivät uskalla palkata lisääntymisikäisiä naisia, Rokkonen sanoo.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä