Vanhemman stressi ja ahdistus vaikuttavat lapseen – Psykologian professori: ”Oma käytös on tärkeää tiedostaa”
Vanhemman ahdistus, stressi ja kontrolloiva käyttäytyminen saattavat vaikeuttaa lapsen tarpeiden huomioimista.
Voimakas ja pitkittynyt ahdistuneisuus raskaus- ja vauva-aikana voi heijastua vanhemman vuorovaikutuskäyttäytymiseen. Tämä saattaa näkyä voimakkaampana kontrollina ja vaikeutena lukea lapsen omia aloitteita ja tarpeita.
– Ahdistus voi lisätä kontrolloivaa vuorovaikutusta lapsen kanssa, ja se on hyvin inhimillistä, sanoo psykologian professori Riikka Korja Turun yliopistosta.
Turun yliopistossa vuonna 2019 tehdyssä tutkimuksessa löydettiin yhteys raskausajan ahdistuksen ja vanhemman kontrolloivan vuorovaikutuksen välillä.
Korja kuitenkin painottaa, ettei tutkimuslöydös tarkoita, että kaikkien ahdistuneiden äitien vuorovaikutus lapseen olisi kontrolloivaa.
– Ei pidä ajatella, että jos olen ollut raskausaikana ahdistunut, siitä suoraan seuraa jotain ikävää lapselleni. Viimeaikaiset tutkimukset viittaavat siihen, että erityisesti voimakas, pitkäkestoinen, krooninen ahdistus on vahvemmin haitallisessa yhteydessä perheen hyvinvointiin.
Lue myös: Raskausajan masennus – jopa yleisempää kuin synnytyksen jälkeinen masennus
Ahdistus on fysiologinen tila, joka aktivoituu, kun koemme olomme uhatuksi. Se auttaa mukautumaan muutoksiin ja virittää reagoimaan, suojautumaan tai toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla.
Taipumus ahdistukseen on yksilöllistä. Jotkut ahdistuvat herkemmin kuin toiset.
– Ahdistus on biologisesti hyödyllinen tunne. Se voi aiheuttaa levottomuutta, huoliajatuksia ja hädän kokemusta, johon voi liittyä fyysisiä oireita, kuten hengityksen tihentymistä, mahdollisesti hikoilua ja kiputiloja. Ahdistuneelle tulee tarve toimia ja olla aktiivinen, jotta hätä ei toteudu.
Hetkellisenä tunteena tai kokemuksena ahdistus on osa ihmisen tavallista psyykkistä toimintaa. Voimakas ja pitkittynyt ahdistuneisuus vaikuttaa psyykkiseen toimintakykyyn ja siihen on tärkeää hakea ammattiapua.
Ahdistus voi heikentää lapsen tarpeiden tunnistamista
– Kaikkien vanhempien kohdalla ahdistuneisuus ei välity vuorovaikutukseen tai vanhemmuuteen, Korja painottaa.
Vanhemman ahdistuneisuus voi näkyä esimerkiksi vaikeutena lukea lapsen omia aloitteita ja tarpeita.
Silloin kun omaa ahdistusta ei voi välttää, lapselle on tärkeää tarjota hyvää perusarkea, johon sisältyy säännöllinen päivärytmi, vanhemmuuden lämpöä ja lohdutusta, iloa ja leikkiä.
– Ei mikään tunne estä hyvää vuorovaikutusta, jos vanhempi oppii säätelemään tunteitaan ja käyttäytymistään, Korja toteaa.
Olennaista on, että esimerkiksi ahdistuneen, kontrolloivan tai muuten hankalan vuorovaikutustilanteen jälkeen pyritään palauttamaan hyvä vuorovaikutuksellinen yhteys lapseen.
– Lapsi tarvitsee kokemuksen siitä, että vuorovaikutus palautuu ennalleen hetkellisen ahdistuksen jälkeen. Ahdistuksesta voi jutella. Vanhempi voi esimerkiksi sanoa, että anteeksi, olen nyt tosi väsynyt ja käyttäydyn vähän oudosti.
Hankalat tunteet eivät vahingoita lasta, jos lapsi saa kokemuksen, että niistä seuraa hyvää yhteyttä ja että tunteista voidaan aina jutella.
Korja kehottaa miettimään, missä kohtaa päivää pystyy tarjoamaan lapselle riittävissä määrin hyvää yhteyttä. Lyhytkin hetki hyvää vuorovaikutusta päivittäin vahvistaa lapsen ja vanhemman yhteyttä.
Lue myös: Ethän käytä kasvatuksessa jatkuvasti ”pikaruokakeinoja”? 4 kasvatusneuvoa, jotka eivät oikeasti päde
Yhteisöllisyys tekee perheille hyvää
On helpompaa olla rento ja epätäydellinen vanhempi, kun ympärillä on vanhemmuutta tukevaa sosiaalista verkostoa.
Jos sosiaalinen verkosto ei ole kovin vahva, vanhempi saattaa tiedostamattaan ottaa selviytymisstrategiakseen voimakkaan kontrollin ja vaativuuden.
– Kontrollointi on selviytymiskeino siinä tilanteessa, kun on jäänyt liian yksin. Yksin jääminen lisää tarvetta selvitä ja pärjätä.
– Ahdistuksesta sanotaan, että se on hätää ilman toista. Ennen vanhemmuus oli Suomessakin yhteisöllisempää. Nykyisin vanhemmuudesta on tullut yksilölaji, Korja toteaa.
Hän toivoo, että Suomessa käytäisiin enemmän keskustelua yhteisöllisestä vanhemmuudesta. Tutkimustiedon perusteella tiedetään, että yhteisöllisyys on tärkeää vanhemman hyvinvoinnin kannalta.
– Sitä on pohdittu, miksi meillä Suomessa on huomattavan paljon vanhemmuuden uupumusta, vaikka yhteiskuntamme on monella tavalla hyvä. Liittyykö se suomalaisen yhteiskunnan yksilökeskeisyyteen, yhteisöllisen vanhemmuuden vähyyteen tai vaativuuteen työelämässä?
Lue myös: Äidin vakaat ja läheiset ihmissuhteet edistävät pikkulapsen hyvinvointia
Tunteiden säätelystä apua ahdistukseen
Oma ahdistus, stressi ja kontrolloiva käyttäytyminen on hyvä tiedostaa, sillä ne voivat pahimmillaan vaikeuttaa lapsen todellisten tarpeiden ja aloitteiden huomioimista.
– Jo raskausaikana kannattaa miettiä, miten minä rauhoitun, kun tunnen stressiä ja ahdistusta.
– Kun ahdistus ei ole päällä, on helpompi asettua lapsen tarpeiden äärelle. Onko hänellä itse asiassa mitään hätää. Millainen lapseni on ja mitä hän tässä hetkessä tarvitsee, Korja pohtii.
Itsesäätelyn keinot ovat yksilöllisiä. Jotkut hyötyvät rauhoittumis- ja rentoutumistavoista kuten joogasta, mindfulnessista ja meditaatiosta, joissa huomio kääntyy sisäänpäin.
Toiset taas hyötyvät enemmän ulkoapäin tulevasta tuesta, kuten keskustelusta ystävän kanssa tai konkreettisesta lasten- ja kodinhoidon avusta tai vanhemman roolista irrottautumisesta ja omasta ajasta.
Terapiassa ja self help -kirjallisuudessa neuvotaan usein pitämään huolihetki, eli siirtämään omien huolien käsittely tiettyyn kellonaikaan, jossa lapsi ei ole läsnä.
– Jos sinulla on jotain rankkaa asiaa menossa, niin eihän se kauhean helppoa ole. Ennemmin pidän tärkeänä omien tunteiden hyväksymistä sekä tunteiden säätelyn vahvistamista, Korja toteaa.
Lue myös: Burn out vanhemmuudessa ja 7 arkista keinoa, joilla helpottaa sitä
Jos ahdistus on toistuvaa, päivittäistä ja useamman viikon kestävää, silloin puhutaan ahdistustilasta, johon on hyvä hakea apua. Tukea voi hakea luonnolliselta sosiaaliselta verkostolta, mutta voimakkaaseen ahdistuneisuuteen on tärkeää hakea apua ammattilaisilta.
Tietoisuus mielenterveysasioista kasvanut
Nykyisin vanhemmat eivät käänny lapsen kasvuun ja terveyteen liittyvissä huolissaan pelkästään neuvolan, lääkärin ja vanhempana kokeneempien tuttavien puoleen. Tietoa ja tukea haetaan yhä enemmän myös esimerkiksi blogeista ja sosiaalisesta mediasta.
– Digitaalinen vuorovaikutus on mahdollisuus. Olen nähnyt paljon blogeja, jotka tuovat armollisuutta vanhemmuuteen ja joissa puhutaan myös vaikeista tunteista, Korja toteaa.
Digitaalisen vuorovaikutuksen heikko puoli on se, että palautteen ja myötätunnon välittäminen on vaikeampaa.
– Siinä voi tulla virhetulkintoja, että pitäisi olla tietynlainen, jotta voi saada toisilta tukea ja jotta voi osallistua keskusteluun. Voi myös syntyä sellaisia hyvän vanhemmuuden normeja, joita ei todellisuudessa ole. Vaativuus itseä kohtaan voi lisääntyä.
Pienten lasten vanhempien ahdistus on tällä hetkellä ilmiö, jota tutkitaan paljon. Tästä voi syntyä kuva, että vanhempien ahdistuneisuus olisi merkittävästi lisääntynyt. Varmuutta siitä, onko ahdistuneisuus oikeasti lisääntynyt, ei kuitenkaan ole.
– Ihmisten tietoisuus mielenterveysasioista on kasvanut merkittävästi ja yhä useammat vanhemmat hakevat apua ahdistukseen. Mielenterveys heijastaa sitä aikaa ja kulttuuria, jossa elämme. Viime vuosiin on liittynyt aivan erityistä huolta, joka liittyy maailman tilanteeseen. Monilla perheillä on ajanhallinnan ongelmia ja stressiä jokapäiväisestä selviytymisestä, Korja pohtii.
– Jos tuntee voimakasta ahdistusta, siihen on varmasti hyvä syy. Silloin täytyy pysähtyä ja miettiä, mitä elämäntilanteelle ja itsesäätelylle voi tehdä, jotta ahdistus saadaan hallintaan.
Jaa oma kokemuksesi