”Et painosta tyttöä millään tavalla, se tulee tapaamaan jos haluaa” – vangit kertovat, mitä väleille omaan lapseen tapahtuu

Noin neljäsosalla Suomen vangeista on alaikäinen lapsi. Tutkijan mukaan vankilatuomio on ollut osalle isistä ja äideistä käänteentekevä, hyvä tapahtuma.

Teksti Anniina Rintala
Kuvat iStock
Vanhemman vankeustuomio voi vaikuttaa lapsen elämään, mutta joskus suhdetta ei ole olemassakaan..

On lapsiperheitä, jotka pysyvät vankeudesta huolimatta yhdessä. Lapsi saattaa tavata vankilassa olevaa isää tai pitää tähän yhteyttä esimerkiksi puhelimitse.

Usein vanhempien tiet erkaantuvat. Silloinkin vanhempien yhteinen tahto voi olla, että lapsi käy vankilatapaamisissa.

Toisissa perheissä lapset on sijoitettu. Sitten on myös pieniä lapsia, jotka elävät tuomitun äitinsä kanssa vankilan perheosastolla.

Vanhemman vankeus koskettaa vuosittain yli tuhannen lapsen elämää ja voi olla lapselle kipeä asia. Vuonna 2018 tuomionsa aloittaneista vangeista joka neljännellä oli alaikäinen lapsi.

Tampereen yliopiston sosiaalityön lehtori Rosi Enroos muistuttaa, että vankien suhteet lapsiinsa vaihtelevat läheisistä väleistä etäisiin ja katkenneisiin.

– Niitä kiteyttävä tekijä on monimuotoisuus. Suhteet ovat hyvin erilaisia, eivätkä vankien lapset ole yksi yhtenäinen ryhmä.

Rosi Enroos on yksi Suomalainen vanki (2021) -teoksen kirjoittajista. Kirjaa varten hän tarkasteli 12 vangin haastattelua lapsisuhteiden näkökulmasta, ja suurin osa valikoituneista oli isiä.

Enroos kertoo, että lapsen välit vankilassa olevaan vanhempaan riippuvat paljolti siitä, millainen suhde vangilla on lapsen toiseen vanhempaan ja missä lapsi asuu.

”Moni sanoi, että vankila oli oikeasti hyvä juttu”

– Opin aiemmin vankilassa olleita ihmisiä haastatellessa, että vankeutta edeltävä päihteiden käyttö ja rikokset estivät hyvää suhdetta lapsiin. Ennen vankilaa perhe-elämää saattoi kuormittaa myös köyhyys tai väkivalta.

Vankila ennemminkin pysäytti ja pisti Enroosin haastattelemat vangit ajattelemaan, millaista suhdetta he haluavat luoda.

– Moni sanoi, että vankila oli oikeasti hyvä juttu.

Vankilan tuoma päihteettömyys antoi tukea lapsisuhteille. Toisinaan jopa niin paljon, että vanki pystyi vapauduttuaan ottamaan hoivavastuun lapsistaan.

”Erosin lasten äidistä, että turvasin omaa selviämistäni raittiina. Hän alkoi juoda kun olin vankilatuomiolla. Pienin lapsi asuu nyt mulla.

Kyllä äiti kiukuttelee, et mä kiristän häntä kun en vie lapsia sinne. En anna olla lasten sillon siellä, kun hänellä on käyttäviä kavereita kylässä.”

Kaikkien tilanne ei kuitenkaan näin päin käänny. Vankien ja lapsien tapaamisasiat ovat monesti vaikeita, ja  yhteydenpidon puute voi etäännyttää vanhempia ja lapsia  toisistaan. Enroos muistuttaa, että tapaamisten pitäisi ensisijaisesti lähteä lapsen toiveista ja oikeuksista.

– Entä jos suhdetta lapsen ja vanhemman välille ei ole oikeastaan koskaan muodostunut? Lapsen näkökulma voi olla se, että hänellä ei oikeastaan ole suhdetta vanhempaan. Silloin lapsella täytyy olla oikeus sanoa, että hän ei halua tapaamisia.

Vankila saattaa pysäyttää rikoskierteessä olevan vanhemman miettimään, millaista suhdetta lapseen todella haluaa rakentaa.

Vastahakoiset tapaamiset eivät ole kenenkään etu, kuten yksi Enroosin haastattelemista kuvailee.

”Se oli esim sanonu, että no kyllä nyt pitää mennä tapaamaan isiä. Niin se tuli tapaamaan yks joulu ihan silleen pakotettuna. Ja ku vittu se ei aja kenenkään asiaa. Se menee ihan sokkiin ja sekasin ja sitten miä meen myös siitä, ettei siin tapahdu mitään positiivista sillon.

Niin miä sanoin sille, että et painosta tyttöä millään tavalla, et se tulee siitä omasta itestä jos se haluaa tulla.”

– Vanhemmat yrittävät myös miettiä tapaamisasioita sen kannalta, mikä on lapselle hyvä, vaikka itsellä olisikin ikävä ja kova halu tavata.

Lapsen haluttomuus tapaamisiin ei aina välttämättä johdu vaikeista tunteista isää itseään kohtaan. Toisia lapsia tapaamisissa saattaa pelottaa ympäristö ja turvatarkastukset, joihin vankeja tapaavat joutuvat.

– Yhteyttä vankiin voi pitää myös kirjeitse ja puhelimitse. Se voi olla toisille lapsille parempi vaihtoehto kuin fyysiset tapaamiset.

Sijoitus verottaa yhteydenpitoa

”Kun lapset sijoitettiin, mä näin lapsia kerran kuussa, kun sijaisperhe toi niitä sinne. Nyt viime aikoina sijaisperhe ei lähteny ollenkaan tuomaan lapsia vankilaan tapaamaan.

He sano, että ei lähe tuomaan, eikä selitelly tarkemmin. Olin yhteydessä sosiaalitoimeen, mutta he sano, että he ei voi mitään tehdä.”

Erityisen ongelmallisena Enroos näkee sosiaalihuollon sijoittamien lapsien ja vankien tapaamiset.

– Sijaisperhe ei välttämättä ole valmis hoitamaan lapsen kuljetuksia tapaamisiin. Kyse voi olla osassa tapauksista siitä, että sosiaalityöntekijät eivät katso tapaamisten olevan hyvä ajatus.

Vangeillakin on kuitenkin Enroosin mukaan oikeus tietoon ja perusteluun, miksi tapaamisia ei toteuteta.

– Kaikki viranomaistahotkaan eivät välttämättä osaa miettiä, että lasta koskevissa asioissa vankien kanssa on tehtävä yhteistyötä. Ammattilaisilla voi myös olla omia ennakkoluuloja.

Enroosiltakin on kysytty, miten hän oikeen puhuu haastattelemiensa vankien kanssa.

– Samalla tavalla kuin kenen tahansa muunkin.

Vankilassa syntyminen harvinaista

Tutkijauransa aikana Enroos on myös haastatellut vanhempia, jotka ovat olleet Vanajan vankilan perheosastolla pienten lastensa kanssa.

– Jos tuomion saanut äiti odottaa lasta vankeusaikana, vauva ja äiti saavat melko monesti jatkaa yhteistä taivaltaan tuomiosta huolimatta.

Suomessa tuomiot ovat suhteellisen lyhyitä, joten vankeusaikana syntyneet lapset pääsevät yleensä äitinsä kanssa yhdessä koevapauteen.

– Silloin vapautuminenkin tapahtuu yhdessä.

Lapsi yleensä motivoikin vanhempia jatkamaan elämäänsä kaidalla tiellä.

– Lohdullista on, että vankilassa olleet ihmiset voivat päästä rikoksista ja päihteistä eroon. Jos jotain olen oppinut, niin sen, että toivoa on aina.

Kursivoidut kohdat ovat Enroosin haastatteluaineistosta kirjassa Suomalainen vanki (2021).

Kommentit

2 kommenttia
Avatar

Sijaisvanhempien työnkuvaan kuuluu todellakin kuljettaa lasta tapaamisiin. Vaikka lapsi on sijoitettu hyvästä syystä, se ei poista lapsen oikeutta luoda hyvä suhde vanhempiinsa. Kaikki vanhemmat eivät tapaamisiin pysty, mutta jos vanhemmilla on kyky ja halu tavata lastaan on itsestäänselvyys, että tapaamisia järjestetään.

Avatar

Sijoitetun lapsen ei todellakaan kuuluisi tavata vanhempiaan vankilassa. Vanhemman tehtävä on ottaa lapsesta vastuuta ja antaa näyttöä siitä että hän kykenee lapsestaan huolehtimaan. Tapaaminen on vanhemman omalla vastuulla, sijaisperhe ei ole velvollinen elämään biologisten vanhempien ehdoilla ja kuljettamaan lasta milloin mihinkin vanhempien perässä. Hyvästä syystä lapset ovat sijoitettu. On lapsen etu saada pysyvä ja turvallinen koti.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä