Vapaaehtoisesti lapseton Susanna, 43: ”Eikö lasten hankkiminenkin ole itsekästä?”

Susanna ja Taru ovat yli nelikymppisiä ja omasta tahdostaan lapsettomia. Miksi kumpikaan ei ole koskaan halunnut omia lapsia?

Teksti Riikka Heinonen
Kuvat iStock
Yhä useampi päättää viettää oman elämänsä aikuisten kesken. Kuvituskuva.

Olenko itsekäs, jos en halua lasta? Onko kaikkien haluttava lapsia? Onko minun perusteltava päätöstäni tuntemattomillekin ihmisille? Vapaaehtoinen lapsettomuus herättää kysymyksiä, joita Susanna Jääkangas, 43, ja Taru Väkimies, 49, ovat joutuneet pohtimaan.

Joidenkin mielestä vapaaehtoinen lapsettomuus on itsekäs päätös. Se, että nainen haluaa jättää lapset hankkimatta, on monille vaikea pala.

– Mutta eikö lasten hankkiminenkin ole itsekästä? Eihän lapsia hankita valtiolle veronmaksajiksi tai yrityksille työvoimaksi. Eikö lapsia hankita juuri itsekkäistä syistä, siksi että halutaan saada lapsi, Susanna Jääkangas kysyy.

Susanna ei ole koskaan halunnut saada lasta – yksinkertaisesti siitä syystä, ettei hän pidä lapsista.

– En ole koskaan pitänyt lapsista, mutta eihän sellaista saa sanoa ääneen. Niin ajatteleva leimataan huonoksi ihmiseksi. Kun ystäväni alkoivat perustaa perheitä, tunne siitä, etten halunnut omia lapsia vain vahvistui. Tapasin ystäviäni tuoreiden vauvojensa kanssa ja mietin aina uudelleen, voisiko lasten saaminen olla minunkin juttuni, hän kertoo.

– Tulin siihen tulokseen, ettei minulla ollut pienintäkään kiinnostusta perheen perustamiseen. En edes tiedä, voisinko saada lapsia, sillä asiasta ei ole koskaan ollut tarvetta ottaa selvää.

Taru Väkimiehen päätös olla hankkimatta lapsia juontaa hänen lapsuuteensa.

– Vanhempieni avioliitto ei ollut onnellinen. Koin perhe-elämän todella ahdistavana ja muistan jo teini-ikäisenä ajatelleeni, etten halua sellaista koskaan itselleni. Parikymppisenä ajatus maapallon ylikansoittumisesta vahvisti päätöstäni olla hankkimatta lapsia. Silloin ajattelin, että voisin joskus adoptoida lapsen, koska maailmassa on niin paljon kotia tarvitsevia lapsia.

Vapaaehtoinen lapsettomuus kariutti parisuhteen

Parisuhde voi ajautua karille, jos molemmat osapuolet eivät ole yhtä mieltä lasten hankkimisesta. Susannan pitkäaikainen parisuhde päättyi, koska hän ei halunnut lasta.

– Minulle päätös oli ollut jo pitkään selvä. Silloinen kumppanini toivoi, että muuttaisin mieleni ja etenisimme suhteessamme, kuten kuului edetä. En voinut hankkia lasta vain siksi, että toinen halusi sitä. Vaihtoehtoina oli jäädä ja ruveta lisääntymään tai erota, joten päätin pakata laukkuni ja lähteä. Sen jälkeen löysin miehen, joka onneksi oli lapsensa jo tehnyt, Susanna kertoo.

Vapaaehtoinen lapsettomuus voi olla esimerkiksi bonusperheen "äidin" valinta, kun kumppanilla on lapsi aiemmasta suhteesta.

Vapaaehtoinen lapsettomuus voi olla myös bonusperheen ”äidin” valinta, kun kumppanilla on lapsi aiemmasta suhteesta. Kuvituskuva.

Taru meni naimisiin 30-vuotiaana miehen kanssa, joka ei myöskään halunnut lapsia.

– Ajattelimme kumpikin, että maailmassa oli jo tarpeeksi porukkaa. Päätimme, että jos joskus tulisimme toisiin ajatuksiin, voisimme harkita adoptiota, Taru muistelee.

– Seurasin läheltä ystävieni perhe-elämää ja kun heillä oli hankaluuksia vauvojensa kanssa, olin helpottunut, ettei minun tarvinnut hankkia lapsia. Opin nopeasti arvostamaan vapauttani. Toki minullakin joskus oli kymmenen minuutin vauvakuume, joka syttyi, kun sain pienen vauvan syliini. Vauva oli maailman suloisin ja avuttomin, mutta vauvakuume meni silti ohi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin.

Onko uusperheessä velvollisuus huolehtia kumppanin lapsista?

Tarun avioliitto kariutui kymmenen vuoden jälkeen. Sen jälkeen hän vietti vuosia sinkkuna, kunnes tapasi nykyisen kumppaninsa, jolla on lapsia.

– Muutimme yhteen, sillä olin valmis kokeilemaan perhe-elämää. Kahden vuoden yhdessä asumisen jälkeen jouduin toteamaan, että tarvitsen edelleen oman yksityisyyteni. Jatkoimme seurustelua, mutta muutimme erillemme. En halua arjessani miettiä muiden tarpeita, vaan tehdä asiat niin kuin haluan itse ne tehdä. Ehkä se sitten on itsekkyyttä, Taru miettii.

Susannakin on seurustellut pitkään miehen kanssa, jolla on lapsia. Aiemman parisuhteensa kariuduttua vapaaehtoiseen lapsettomuuteen, Susanna halusi jo uuden suhteen alkumetreillä tehdä selväksi, että jos kumppani haluaisi lisää lapsia, suhde kannattaisi lopettaa heti.

– Hän onneksi hyväksyi päätökseni, eikä itsekään halunnut enempää lapsia. En ole halunnut ottaa äitipuolen roolia. En koe, että minulla on velvollisuuksia kumppanini lapsia kohtaan. En laita ruokaa tai pese lasten pyykkejä, vaan se on mieheni tehtävä, koska kyseessä ovat hänen lapsensa. Monet varmasti osallistuvat uusperheessä lasten hoitoon paljonkin, mutta itse olen valinnut tällaisen linjan.

Mikä sinussa on vikana, kun et halua lapsia?

Susannan vanhemmat toivoivat pitkään, että vapaaehtoinen lapsettomuus olisi vaihe.

– Nyt kun täytän tänä vuonna 44, perheeni on pikkuhiljaa hylännyt ajatuksen siitä, että saisin omia lapsia, Susanna kertoo.

Hänen kahdesta siskostaan toinen on Susannan tavoin lapseton omasta tahdostaan.

– Toisella siskollani on lapsia ja vanhemmillani siten lapsenlapsia, joihin keskittyä. Se on onneksi vähentänyt painettani omien lasten hankkimiseen.

Tarun perhe on hyväksynyt hänen päätöksensä olla hankkimatta lapsia.

– Suvussamme on aina muutamien sukupolvien välein ollut nainen, jolla ei ole ollut lapsia. Oman tiensä kulkija, joka on tehnyt omat ratkaisunsa. Kukaan perheestäni ei ole kysynyt minulta, aionko tehdä lapsia tai painostanut minua millään tavoin.

Sen sijaan vieraat ihmiset ovat kommentoineet Tarun ja Susannan päätöstä välillä rajullakin tavalla.

”Minulle on sanottu, ettei nainen voi olla kokonainen ilman lapsia.”

– Minua on säälitty, ihmetelty ja moitittu ratkaisuni vuoksi, Taru huokaa.

– Joku on joskus kysynyt, mikä minussa on vikana, kun en halua lapsia. Minulle on myös sanottu, että nainen ei voi olla kokonainen, jos hän ei hanki lapsia. Vielä joitakin vuosia sitten minulle saatettiin sanoa, että älä huoli, kyllä sinä vielä ehdit.

Susannaa on varoiteltu siitä, että hän saattaisi katua päätöstään myöhemmin.

– Olen itse ajatellut sen niin päin, että entä jos minä katuisin lapsen hankkimista. Minulta on monesti kysytty, kuka minut hoitaa, kun olen vanha. Eihän vanhempi voi olettaa, että lapsi hoitaa hänet siinä vaiheessa. Entä jos lapsi asuu kaukana tai ei muuten vain halua hoitaa vanhempaansa?

Vapaaehtoinen lapsettomuus: surutyötä päätöksestä

Kumpikaan naisista ei ole katunut valintaansa tai tullut toisiin ajatuksiin. Taru kuitenkin havahtui hieman ennen 40-vuotispäiväänsä siihen, että häntä alkoi itkettää joka kerta, kun hän näki pieniä lapsia.

– Silloin tajusin tekeväni surutyötä päätökseni vuoksi. Olen kehottanut nuorempia ystäviäni, jotka miettivät lapsettomuutta puntaroimaan päätöstään tarkkaan, etteivät katuisi sitä myöhemmin. Olisi surullista havahtua 50-vuotiaana siihen, että olisi halunnut lapsia, mutta onkin jo liian myöhäistä.

Oma ratkaisu on tuntunut täysin oikealta.

– Olen monesti huokaissut helpotuksesta, että olen pysynyt valinnassani.

Taru täyttää tänä vuonna 50. Hänen kuukautisensa loppuivat äskettäin ja sen vuoksi hän on viime aikoina miettinyt lapsettomuuttaan uudestaan.

– Huomasin, että minullekin iski pieni haikeus siitä, että nyt on oikeasti liian myöhäistä. Toisaalta kuukautisten loppuminen oli helpotus. Olen vuosia seurannut lapsiperhe-elämää läheltä, koska veljelläni ja serkuillani on lapsia. Olen huomannut, että vanhemmat ovat ihanan ylpeitä lapsistaan. Vanhemman ja lapsen välisen rakkauden hehkutetaan olevan jotain aivan ainutlaatuista. Olen miettinyt, että jäänkö jostain olennaisesta paitsi, kun en itse voi kokea sellaisia tunteita.

Taru myöntää tuntevansa välillä haikeutta seuratessaan ystäviensä yhteydenpitoa teini-ikäisten tai jo aikuisiksi varttuneiden lastensa kanssa.

– En tuntenut haikeutta silloin, kun ystäväni perustivat perheitä. Hassua kyllä tunnen haikeutta vasta nyt, kun ystävieni lapset ovat parikymppisiä. Joskus mietin, kuka minusta pitää huolta, kun vanhenen.

”Sellaiset äidit ovat jääneet ystävikseni, jotka ovat säilyttäneet itsensä.”

Susanna ei ole joutunut miettimään ratkaisuaan missään vaiheessa uudelleen. Vapaaehtoinen lapsettomuus on aina ollut hänelle varma päätös.

– Jotkut ystävistäni ovat äideiksi tultuaan kadonneet lapsimaailmaan. En ole jaksanut tavata ihmisiä, jotka puhuvat loputtomasti korvatulehduksista. Vain sellaiset äidit ovat jääneet ystävikseni, jotka ovat säilyttäneet itsensä ja kykenevät muuhunkin kuin lapsen ympärillä pyörimiseen. Itse en ole missään vaiheessa kokenut menettäneeni mitään, kun en ole hankkinut lapsia. Eläimet ovat minun rakkauteni ja kiinnostukseni kohteita. Minulla on koiria, kissoja, lampaita, kanoja, kaneja ja mehiläisiä. Joku saattaa ajatella, että eläimet ovat minulle lapsen korvikkeita, mutta en itse ajattele niin.

Omaa aikaa, rauhaa, kunnon yöunet ja hyvä seksielämä

Molemmat naiset kokevat voineensa elää enemmän omannäköistään elämää, kun ovat jättäneet lapset hankkimatta. Mitä he ovat saaneet tilalle?

– Olen ollut yli 20 vuotta yrittäjänä. Arvostan vapauttani ja sitä, että olen pystynyt säätelemään aikaani, niin kuin parhaaksi koen. Monesti olen tuntenut helpotusta, ettei minun tarvitse miettiä tuollaisia, kun olen seurannut ystäviäni, jotka rasittuvat lastensa kouluista tulevista viesteistä ja keräyksistä, Taru kertoo.

Susanna kokee, että on voinut paremmin keskittyä mielenkiintoisiksi kokemiinsa asioihin, kun hänen aikansa ei ole mennyt lapseen.

– Arvostan valtavasti omaa aikaa, rauhaa, kunnon yöunia ja hyvää seksielämää. Uskon, että lapsi veisi minulta ne kaikki, hän sanoo.

– En kestä meteliä, hässäkkää tai sitä, että joku on koko ajan vaatimassa minulta jotain. Kyse ei ole siitä, että olisin uraohjus tai ikuinen bilettäjä, joka ei raaski luopua teini-iästään. En vain yksinkertaisesti ole kiinnostunut lapsista.

Lue myös: Miten kohdata ystävä, joka ei voi saada lapsia? 8 kultaista neuvoa

Kommentit

15 kommenttia
Avatar

Olen aina ihmetellyt miksi ihmiset eivät kunnioita toisten valintoja vapaaehtoisesta lapsettomuudesta.On jokaisen oma asia hankkiiko lapsia vai ei.Itselläni on 4 lasta ja uuden liiton kautta on tullut 2 bonusta ja La-sun kautta 2 sijaislasta,silti mieleeni ei ole ikinä tullut kysellä miksi joku ei halua lapsia vaan pidän utelua törkeänä käytöksenä toista kohtaan.

Avatar

Minusta jokaisella on oikeus valita, haluaako lapsia vaiko ei. Minusta asia ei kuulu ulkopuolisille ja on typerää ja tahditonta kysellä niin henkilökohtaisia asioita.
Koskaan ei voi tietää, mitä erilaisten valintojen taustalla on. Itse olen suurten ikäluokkien edustaja, jonka vanhempien avioliitto oli surkea ja riitaisa, lapsia kuusi. Osa ei-toivottuja. Monet ystävistäni ja luokkakavereitani tulivat monilapsisissa perheistä ja osa hyvin vaatimattomista oloista. Sellaiset olosuhteet ja sen aikainen lapsenkasvatus eivät kyllä yllytä lastentekoon.
Olen onnellisessa yli 40 vuotta kestäneessä avioliitossa ja tyytyväinen elämääni lapsettomana.
Minusta kenttäpiispa Särkiön ja demaripoliitikko Rinteen kaltaiset lastentekotalkoisiin yllyttävät miehet saisivat pitää suunsa kiinni.
Nykyisin naisilla on muitakin mahdollisuuksia kuin olla lapsentekokoneina ja Särkiön mainitsemia ”karvakanteleita”. Meillä on oikeus valita, mitä elämässä haluamme.

Avatar

Ymmärrän hyvin, olen tehnyt monet tai suurimman osan asioistani eri tavalla kuin omat vanhempani. Tosin äitiys oli mulle must. Tiesin jo alle kouluikäisenä, että musta tulee äiti. Olen ollut hyvin erilainen äiti kuin oma biologinen äitini. Tein hyvin erilaisen äitiyden lapsilleni. Rakastin paljon lapsia jo pienenä tyttönä. Nyt odottelen isovanhemmuuden alkamista. Toki sekin sopii, ettei minusta tule isovanhempaa. Lapseni voivat aina tehdä eri tavalla kuin minä.

Avatar

Lapsettomuus on oma valinta, eikä kuulu kenellekään. Mutta meni sitten kuitenkin ottamaan miehen, jolla on lapsia, vaikka ei edes pidä lapsista. Sitä en ymmärrä. Toivottavasti myös ymmärtää pysyä lasten elämästä erossa ja tapaa miestään, kun lapset on äidillään. Erittäin epämiellyttävä kommentointi, en tee heille ruokaa enkä pese pyykkiä.

Avatar

Miksi ihmeessä hänen pitäisi huoltaa lapsia, kun näillä on isä huolehtimassa?

Avatar

Olen samaa mieltä kanssasi.Ihan itku tulee noin henkisesti köyhästä ,itsekkäästä ihmisestä😭🤬Ei voi kuin ihmetellä mihin kyseinen mies on hänessä rakastunut😳🤔

Avatar

Aika erikoista pysyä miehen elämästä pois kun esim ruuan laittaminen yhdessä myös lasten kanssa tai muut kotityöt on useimmiten tosi kivaa. Minä taas en haluaisi asua omassa lokerossani vaan yhdessä läheisteni kanssa arjen touhuissa.

Avatar

Lapsettomuushan se pn keskimäärin itsekästä, ellei aio heittää veivinsä heti kun lakkaa tienaamasta yli 3100 €/kk. Koska vähemmän tienaavana on yhteiskunnalle kuluerä, eikä ole edes tuottanut tänne ihmistä, joka tuon kuluerän työllään maksaa.

Erityisen itsekästä on kuluttaa perheellisen miehen aikaa olematta lapsile turvallinen ja auttava vanhempi. Kaikki se itsekkääseen aikuiseen käytetty aika on niiltä lapsilta pois, eikä itsekäs aikuinen mitenkään korvaa lapsille niitä tunteja, jotka isän ajasta hän varastaa. Jos ei halua osalistua perhe-elämään, pitää valkata puoliso, jolla ei ole lapsia eikä hän lapsia myöskään halua.

Avatar

Lapsen hankintako ei sitten ole itsekästä? ”Kuka minua sitten vanhana hoitaa”, ”Minä haluan saada lapsia” jne… joo, ei yhtään itsekkäitä argumentteja.

Ja tämä sitten: ”tunteja, jotka isän ajasta hän varastaa”, oletko ihan tosissasi? Eihän isäksi tuleminen tarkoita sitä, että koko loppuelämän vuorokauden kaikki tunnit pitää omistaa pelkästään lapsilleen. Kyllä vanhemmillakin saa ja pitää olla omaa aikaa. Sehän ei sitten ole lasten asia ollenkaan, miten vanhempi sen oman aikansa käyttää.

Avatar

Täytyy myös huomioida, että kaikki eivät ole omasta halustaan lapsettomia. Nämä lapsettomat naiset lasketaan usein näihin omasta halustaan lapsettomiksi. Pitää huomata, että mikä nyt olikaan itsekästä, niin ei ainakaan tuo lapsettomuus jostain muusta syystä.

Kuitenkin kaikenlaisten naisten tulisi mahtua maailmaan. Ihmisten kysymykset lapsettomille ovat jopa loukkaavia ja ahdistusta herättäviä. Pitäisi ymmärtää olla hienotunteinen, kun lapsettomuus tai sitten äitiys voi olla hyvinkin herkkä aihe.

Avatar

Lapsia saadaan, niitä ei tehdä. Mä olin vapaaehtoisesti lapseton, mutta vahingossa tulin ehkäisystä huolimatta raskaaksi 36 vuotiaana. Nyt mulla on valloittava 6 vuotias enkä mistään ole jäänyt paitsi. Seksielämäkin parani huomattavasti lapsen saannin jälkeen, kun on päässyt käyttämään mielikuvitusta missä ja miten sen tekee. Muksu kasvaa, samoin oman vapaa-ajan määrä. Mutta kukin tyylillään, minunkin piti olla vela, yllärin kautta onneksi en enää ole.

Avatar

Lähtökohtaisesti kenenkään ei lapsettomuuttaan tarvitse perustella, että onko vapaaehtoisesti tai tahtomattaan lapseton. Sitähän ei saa kysyä. No, ihmiset kysyy kuitenkin, edelleen, vaikka pitäisi olla selvää jo. Itse en ole innostunut vauvoista, enkä lapsista, enkä teineistä, ennenkuin olen tutustunut ja tiedän, onko hyvä tyyppi. Kuten aikuisetkin. Itsellä on yksi hyvin nuorena tehty lapsi ja neljä lastenlasta, joita rakastan kyllä eniten maailmassa, koska ovat omaa laumaa. Ehkä muillekin kävisi niin, kun oma syntyisi. Mutta ei kannata kokeilla, jos ei ajatus tunnu hyvältä.

Avatar

Jos ei halua lapsia, ei tarvitse sitä selitellä. Mutta jos valitsee miehen jolla on jo lapsia, valitsee myös lapset. Se, ettei aio lasten perheeseen kuulua, on erittäin haitallista lapsille. Silloin on parempi valita mies, jolla lapsia ei ole. Tässä herkästi vaaditaan kunnioitusta vapaaehtoiselle lapsettomuudelle, mutta myös puolison lapset ansaitsevat kunnioituksen. Ei ole ok olla itsekäs.

Avatar

Tottakai saa itse päättää haluaako lapsia vai ei, jokaisen oma asia. Nämä naiset kokevat, että heitä on arvosteltu ja syytelty asian johdosta. Mutta he itsekin tekevät ihan samaa lapsia halunneille, ainakin sen kuvan heistä saa. Miksi vapaaehtoisesti lapseton saa sanoa toiselle, että mieti tarkkaan haluatko olla lapseton, ettet kadu myöhemmin. Mutta sitä samaa ei saa lapsen saanut nainen toišelle sanoa? Itse olen lapsia halunnut ja en koe tarpeellišeksi kysellä miksi joku muu ei halua lapsia. Teen myös työni lasten parissa. Voin kertoa, että kyllä ne omat lapset ovat ihan eri juttu, kuin ne muiden lapset. Omat lapset ovat olleet vauvoina kaikki helppoja ja univelkaa ei juuri kertynyt (ihan hetkellisiä ja lyhyitä kausia oli, kun valvottivat). Mutta niin, kaikki kokee asiat erilailla ja se on fine!

Avatar

Ihan hyvä, jos ei pidä lapsista ja jättää ne hankkimatta. Kuitenkaan ei mielestäni ole itsekästä hankkia lapsia. Elämän jatkuminen on perustarve useimmille. Naiselle yleensä luontaista halu äitiyteen. Parempaa, helpompaa, kuin kuvittelin nyt kolmen äitinä ja kahden mummina. Suurin saavutukseni kaikkeen muuhun verrattuna. Suomessa myös pystyi työuran hoitamaan lasten kanssa.

Vastaa käyttäjälle Helsinkiläinen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä

Pysy kartalla ja tilaa Kaksplussan uutiskirje

X