Löytyikö tieteilijöitä pitkään askarruttaneeseen kysymykseen vastaus? Odottavan äidin suolistobakteerit saattavat viestiä sikiölle
Suomalaistutkijat tunnistivat uuden mekanismin äidin suolistobakteerien ja sikiön välisessä viestinnässä.
Odottavan äidin suoliston mikrobiomin ja sikiön välisessä viestinnässä on tunnistettu aiemmin tuntematon mekanismi. Oulun yliopiston tutkimusryhmä on nimittäin osoittanut, että lapsivedessä on nanopartikkeleita, jotka ovat peräisin äidin suoliston bakteereista.
Löydetyt nanopartikkelit ovat solujen erittämiä mikroskooppisen pieniä kalvorakkuloita, joilla on tärkeä rooli bakteerien välisessä viestinnässä.
Tutkimukseen osallistui 25 keisarileikkauksella synnyttänyttä äitiä. Tutkimuksessa havaittiin, että lapsivedestä ja äitien ulosteesta löydetyt nanopartikkelit olivat keskenään samankaltaisia bakteerilajeiltaan ja sisällöltään.
Tutkimusta tarkennettaessa havaittiin, että äidin ulosteesta eristetyt kalvorakkulat eli vesikkelit kulkeutuvat sikiöön.
Tutkimuksen tulokset saattavat tarjota vastauksen tiedeyhteisöä pitkään askarruttaneeseen kysymykseen siitä, altistuuko terve sikiö raskausaikana bakteereille ja onko sikiöllä omaa mikrobistoa.
– Tutkimuksemme mukaan normaalissa raskaudessa lapsiveteen kulkeutuu äidin suolistobakteerien erittämiä nanopartikkeleita, jotka sisältävät bakteereista peräisin olevia molekyylejä. Vesikkelit eivät aiheuta infektioita kuten kokonaiset bakteerit. Näin sikiö tutustuu turvallisesti äidin normaaleihin suolistomikrobeihin jo ennen syntymäänsä, väitöskirjatutkija Anna Kaisanlahti toteaa tiedotteessa.
Äidin suolistobakteerien tuottamat nanopartikkelit voivat olla tärkeitä sikiön immuunipuolustuksen kehittymiselle. Ne voivat ikään kuin viestiä sikiölle ja valmistaa tätä turvallisesti syntymähetkeen, jolloin syntyvän lapsen suolisto saa nopeasti oman mikrobistonsa.
Löydös avaa tutkijoiden mukaan ovia myös jatkotutkimuksille.
– Olisi kiinnostavaa tutkia, miten äidin suolistobakteeriston ja sikiön välinen kommunikointi raskausaikana vaikuttaa lapsen terveyteen myöhemmin elämässä, Kaisanlahti pohtii.
Jaa oma kokemuksesi