Sammakko raskaustestinä – näin raskaus todennettiin mummon nuoruudessa
Kynsisammakot olivat ensimmäisiä luotettavia raskaustestejä.
Kun epäilee olevansa raskaana, suuntaa todennäköisesti apteekkiin ostamaan kotona tehtävän raskaustestin. Testi mittaa, löytyykö virtsasta istukan tuottamaa hormonia, koriongonadotropiinia.
Näin on ollut noin 1990-luvulta lähtien, toteaa emeritusprofessori Pentti Jouppila. Sitä ennen raskaudesta varmistuttiin terveyskeskuksen laboratorioon annetulla virtsanäytteellä, jos asialle oli saatava vahvistus. Tai ultraäänitutkimuksella, joka yleistyi Suomessa 1970–1980-lukujen välisenä aikana.
– Testaamalla istukkahormonia voitiin sulkea pois muut kuukautisten poisjäämiseen liittyvät syyt, kuten hormonihäiriöt.
Koriongonadotropiinin toteaminen ei kuitenkaan kerro siitä, onko kyseessä normaali kohdunsisäinen raskaus, vaan se on positiivinen myös esim. kohdunulkoisessa ja rypäleraskaudessa.
Ultraääni puolestaan pystyi erottamaan mullistavalla tavalla normaalin raskauden, poikkeavat tilanteet ja myös sen, onko raskaus jatkumiskelpoinen.
Nykyisten raskaustestien mekanismiin perustuva todentaminen alkoi kuitenkin vasta 1960-luvulla.
Sitä ennen raskaus oli alkumetreillä todennettavissa raskausoireista, kuten pahoinvoinnista.
– Vähitellen ne, jotka halusivat asiasta varmistua, tulivat lääkärin luokse. Noin 10. raskausviikolla lääkäri pystyy jo kliinisistä merkeistä toteamaan raskauden. Tällaisia ovat kohdun kasvaminen, pehmentyminen ja limakalvojen värimuutokset.
Sammakko raskaustestinä
Ennen 1960-lukua myös muun muassa kynsisammakot osallistuivat raskauden todentamiseen.
Lancelot Hogben havaitsi 1930-luvulla, että kun kynsisammakkoon ruiskuttaa härän käpyrauhasuutetta, naarassammakko alkaa kutea 18 tunnin sisällä. Hän keksi, että käpyrauhasuutteessa oli samankaltaista hormonia kuin raskaana olevan naisen virtsassa.
Vaikka Jouppila muistelee, että menetelmää pidettiin kohtuullisen työläänä, lähetettiin kynsisammakoita laboratorioihin ympäri maailman.
Testi oli kuitenkin miellyttävämpi ja vähemmän julma kuin edeltäjänsä. Aschheimin ja Zondekin testikeksinnössä virtsaa ruiskutettiin naarashiiriin tai kaneihin. Jos nainen oli raskaana, eläimen munasarjat turposivat. Eläin piti kuitenkin tappaa ja avata tämän varmistamiseksi.
Lisäksi testituloksen saamisessa kesti. Yhtä naista kohden tarvittiin viisi hiirtä, ja tuloksia piti odotella viikon verran, Harvardin yliopiston julkaisussa todetaan.
Nykytestien hyvät puolet
Mainiota nykypäivän testeissä on tietenkin se, että eläimet eivät enää joudu kärsimään raskautta testatessa. On myös tärkeää, että naiset itse voivat hankkia helposti tiedon omasta terveydentilastaan ja raskaudestaan. Tämä on niin sikiön kuin odottajankin etu.
Naisella on mahdollisuus reagoida mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jos hän haluaa raskauden keskeytettäväksi. Toisaalta raskauden jatkumisen kannalta on hyvä havaita raskaus ajoissa, jotta tietää vaalia lapsenkin terveyttä.
Jaa oma kokemuksesi