Jennan synnytys meni pieleen täysin odottamattomalla tavalla – käsittämätön tapaturma sinetöi päätöksen lapsiluvusta
Uuvuttava, kesken matkan sairaalaan alkanut synnytys päättyi lopulta kivuliaaseen vammaan. Jenna ei tiedä, onko hänen mahdollista toipua koskaan.
”Äiti, sattuuko sinuun taas?”
Jenna Puumalaisen, 28, esikoinen, 4-vuotias Juhani, kysyy tarkkaavaisena. Vaikka Jenna yrittää olla tuomatta vaikeaa selkäkipuaan lasten silmille, esikoinen huomaa silti usein äidin tuskaisen olon.
Esimerkiksi silloin, kun Jenna ei huomaa keskittyä nostamaan roskapussia siten, että kipu ei löisi kovaa vastaan.
Nurmeksessa asuva Jenna vammautui helmikuussa 2022 kuopuksensa Tapion syntymässä. Koko vauvavuoden Jenna on kamppaillut kipujen kanssa.
Vammautuminen ei kuitenkaan ollut seurausta itse synnytyksestä. Vaikka alatiesynnytys eteni vauhdikkaasti ja Tapio oli saapua maailmaan jo ambulanssissa matkalla sairaalaan, tokeni Jenna siitä nopeasti.
Sen sijaan jalka ja selkä eivät.
Kävi niin, että ambulanssissa mukana ollut ensihoitaja saatteli Jennan synnytyssaliin. Siellä hoitaja yritti asettaa Jennan jalkaa siten, että Jenna saisi jalasta tukea ponnistamiseen.
Jenna kuuli kovan rusahduksen jalastaan samalla, kun ensihoitaja riuhtaisi sitä rivakasti sivulle. Kipu oli hirvittävä, mutta ammattilaiset luulivat Jennan valittavan synnytyskipua.
Kunnolla ongelmat alkoivatkin vasta synnytyksen jälkeen.
Kivuissa kotiin
Synnytyksen jälkimainingeissa Jenna oli hyvin uupunut ja hämmentynyt. Synnytys oli lopulta kestänyt kahdeksan tuntia, mutta jo matkalla alkaneen ponnistusvaiheen vuoksi Jenna ei ollut ehtinyt saada lääkkeellistä kivunlievitystä.
Lue myös: Synnytys antoi Outille vakavan trauman ja rikkoi kropan
Tapio oli kuitenkin terve ja hyvinvoiva vauva, joten sairaalassa katsottiin, että kaksi vuorokautta oli riittävä aika seurantaa. Sen jälkeen Jenna ja Tapio lähetettiin kotiin.
Jenna oli kuitenkin tuon kahden vuorokauden ajan pyytänyt, että jalka tutkittaisiin. Hänen piti kaksin käsin nostaa jalkaa, jos halusi nousta sängystä. Vessaan hän ei päässyt ilman hoitajien apua.
Jennan varpaita käytiin kokeilemassa, jolloin Jenna kertoi, ettei niissä ole ollaankaan tuntoa.
Silti hoitokertomukseen kirjattiin, että Jenna kotiutettiin hyvävointisena.
Kotona huoli niin Jennalla kuin Petri-puolisolla oli kova. Pelkkä kävely sattui, ja Petrin oli autettava Jenna muun muassa vessaan.
Kivuista huolimatta Jenna oli päättäväinen lasten hoidon suhteen: hän halusi itse huolehtia heistä. Vauvaa Jenna imetti sohvalla, jossa hän myös vaihtoi tämän vaipat, koska kävely oli tuskallista.
Jenna ei ensimmäisinä kuukausina uskaltanut juurikaan kantaa Tapiota, sillä pelkäsi jalan pettävän alta. Vauva sylissä kompuroiminen olisi voinut olla pienokaiselle vaarallista.
Voiko Jenna toipua?
Löytyykö mistään apua, Jenna on pohtinut.
Vasta 7 kuukauden kuluttua synnytyksestä Jenna pääsi lopulta vaatimaansa magneettikuvaukseen. Hieman sitä ennen jalasta otettiin myös röntgenkuvat.
Kuvauksen tulos yllätti lääkärin: nelipäisessä reisilihaksessa ja sen jänteessä näkyi repeämä. Myös selästä löytyi lievä välilevyn pullistuma.
Jalka on onneksi toipunut ja kantaa jo kävellessä. Selkä on kuitenkin edelleen kovilla, mutta Jenna on päättänyt, ettei jää kivusta huolimatta paikoilleen.
Kipu säteilee esimerkiksi vaunuja työntäessä myös käteen. Erityisen hankalaa on ylämäessä, kun maassa on lunta. Silloin Jenna työntää vaunuja terveen puolen kädellä.
Toispuoleinen tekeminen ei kuitenkaan ole hyväksi selälle.
Ilman vaunuja Jenna liikkuu kyynärsauvojen tuella, jotka hän sai fysioterapiasta.
Lääkärin määräämät kipulääkkeet eivät vie kaikkea kipua pois, joten kevyellä vaunulenkilläkin olo saattaa olla tuskainen.
– Hermot ovat toisinaan kivun vuoksi kireällä, vaikka en sitä lapsille haluakaan näyttää. Kipu on myös ensimmäisenä mielessä, kun aamulla herään.
Ammattilaisten mielipiteet Jennan kuntoutumisesta vaihtelevat.
Osa Jennan tapaamista lääkäreistä on todennut, että vaiva saattaa hyvinkin olla elinikäinen. Osa taas on valanut uskoa siihen, että selkä voi vielä kuntoutua.
Vahingonkorvausta odottaen
Jennan on hakenut korvausta Potilasvakuutuskeskuksesta, joka käsittelee Suomessa terveyden- ja sairaanhoitoa koskevat potilasvahinkoilmoitukset.
Käsittelyssä kestää tyypillisesti useita kuukausia, joten Jenna ei ole vielä kuullut, mihin päätökseen hänen tapauksessaan on tultu.
Korvaus on rahallinen, mutta Jennan henkisiä traumoja se ei kuitenkaan poista.
– Tapahtuneesta jäi syvä pelko. Olimme alun perin puhuneet Petrin kanssa, että kaksi lasta on sopiva. Nyt on sekin päätös sinetöity.
Aiemmin Jenna nautti kävelylenkeistä luonnossa – ne olivat hänelle mieluisaa ajankulua. Sellaiset retket ovat toistaiseksi mennyttä.
Esikoinen on myös harmissaan, kun äidistä ei ole juoksemaan ja leikkimään samalla tavoin kuin ennen tapahtunutta.
– Yritämme puuhata muuta mukavaa Juhanin kanssa, kuten askarrella. On kuitenkin todella surullista, että tällä on vaikutuksia myös hänen elämäänsä.
Lohtua Jenna saa kuitenkin siitä, että lapset varttuvat muuten tyytyväisinä ja terveinä. Myös Petri-puolison tuki on Jennalle korvaamaton apu.
– Olen kokenut elämässäni monenlaista, kuten lapsena vakavaa kiusaamista. En kuitenkaan voinut kuvitella, että onnellista perhe-elämääni varjostaisi jatkuva, voimakas kipu.
Kommentit (1)
9kuukauden iässä voi pikkuhiljaa ruveta maistelemaan sormiruokaillen banaania, kiwihedelmää, suolatonta jauheliha, riisiä,keitettyä bataattia ja brokollia