Synnytys 12.03.2015 Päivitetty 13.08.2019

Mikä ihmeen polikliininen synnytys?

Mikä ihmeen polikliininen synnytys? Tuleeko nopeasta kotiinpaluusta 
uusi meriitti suorittajaäidille?

Teksti
mervi
4 kommenttia

Ponnistamisen aika oli tullut. Sitä ennen Henni, 23, halusi varmistaa yhden asian.

– Pääsenhän minä sitten heti kotiin.

Kätilö toppuutteli ja sanoi, että katsotaan nyt ensin, miten ponnistusvaihe menee. Ja hyvinhän se meni. Kello oli puoli kaksitoista illalla ja heti aamulla Henni ja hänen  kolmas lapsensa lähtivät kotiin.

Oli siinä ja siinä, oliko kyseessä polikliininen synnytys, jolloin äiti ja vauva kotiutuvat suoraan synnytyssalista kahdeksan tunnin kuluttua synnytyksestä. Mutta pikainen kotiutuminen se ainakin oli.

Riinan, 37, kuudes lapsi syntyi aamulla vähän kuuden jälkeen. Kahden jälkeen iltapäivällä Riina, hänen miehensä ja vastasyntynyt ajoivat takaisin kotiin.

– Ehdimme olla sairaalassa 50 minuuttia ennen vauvan syntymää ja kahdeksan tuntia sen jälkeen.

“Aluksi vähän pelotti”

Nykysynnyttäjien äidit lepäsivät vähintään viikon sairaalassa. Toipuivat ja keräsivät voimia.

Miksi ihmeessä tuoreilla äideillä on kiire kotiarkeen ja täyttämään vanhempien lasten vaatimuksia?

– Minä en tykkää olla sairaalassa. Aika tulee siellä pitkäksi, Riina kertoo.

Hän oli miettinyt asiaa jo aiempien lasten kohdalla, jolloin oli sairaalassa kahdesta kolmeen päivää.

– Silloin en saanut suutani auki. Nyt otin asian puheeksi neuvolassa ja kirjasin sen synnytystoivelappuun. Äitini tuli meille hoitamaan vanhempia lapsia ja kotia. Minä sain ihan hyvin levätä ja keskittyä vauvaan.

Myöskään Henni ei viihdy sairaalassa. Ei hän sairaalakammoinen ole, kokee vain, että saa paremmin levättyä kotona omissa tutuissa oloissa. Jos nyt lepoa kaipaa.

– Viimeisimmällä kerralla lepäilin kotona yhden päivän ja seuraavana jo imuroin. Lasten isä jäi myös heti isyyslomalle ja oli apuna.

Ensimmäisen nopean paluun yhteydessä Henni sai sairaalasta mukaansa ohjelapun, joka neuvoi tuoreita vanhempia tarkkailemaan lapsen vointia ennen lääkärintarkastusta kolmen päivän päästä.

– Aluksi vähän pelotti. Hui, nyt olen tosiaan vastuussa, jos hänelle tulee ongelmia. Ensimmäinen yö meni kokeillessa, nouseeko vauvalle kuume, kellertääkö hän, ja onko kaikki varmasti hyvin.

Nopeasti, muttei turhan nopeasti

Polikliinisten synnytysten määrä on 20 vuodessa tuplaantunut, synnytystä seuraavana päivänä kotiutuvien lähes nelinkertaistunut.
Ylipäätään äidit ovat synnytysosastolla keskimäärin 1,4 vuorokautta vähemmän kuin 20 vuotta sitten.

Syyt ovat sekä taloudellisia että synnytyskulttuurisia. Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Päivi Polo Turun yliopistollisesta keskussairaalasta myöntää, että yksi sairaalahoitopäivä on yhteiskunnalle kallis ja säästöpaineita on.

– Luonto on myös hoitanut asian niin, että normaalitapauksessa äiti toipuu synnytyksestä melko nopeasti hoitamaan vauvaansa, koska hänellä on vastasynytynyt vastuullaan. Voisihan nimittäin olla, ettei miestä ole mailla halmeilla siinä vaiheessa.

Tutkimusten mukaan synnytyksistä ja leikkauksista toipumista helpottaa, jos potilas pääsee nopeasti liikkeelle. Naisen elämässä suurin riski sairastua esimerkiksi veritulppaan on  juuri synnytyksen jälkeen. Myös suolen toiminta ja virtsaaminen on parempaa, jos nainen on aktiivinen ja kotona hän on luontaisesti aktiivisempi kuin sairaalassa.

Sairaalassa myös sekä äidin että vastasyntyneen infektioriski on korkeampi kuin kotona tuttujen bakteerien keskellä.

– Mutta synnytys on niin suuri voimainponnistus naisen elimistölle, että infektioriski on syytä unohtaa ja muistaa, että äidille tekee ihan hyvää nukkua vähintään yksi yö rauhassa, levätä ja saada hyviä neuvoja ammattilaisilta. Ja jos olo on todella uupunut, antaa vauva jopa lastenhuoneeseen yöhoitoon.

Toki nainen saa yleensä itse päättää, milloin hän lähtee. Asia otetaan sairaalassa puheeksi päivittäin.

– Kannustamme etenkin uudelleensynnyttäjiä lyhythoitoon eli lähtemään viimeistään 48 tuntia synnytyksestä. Polikliinisiin synnytyksiin emme kannusta. Niihin aloite tulee poikkeuksetta äidiltä itseltään.

– Tietysti jos fyysisesti hyvässä kunnossa oleva äiti on täällä viidettä päivää ilman lähtöaikeita, alamme miettiä, onko kyse esimerkiksi peloista.

Uusi suorituspaine?

Kertomukset nopeista kotiinpaluista kuulostavat toisinaan siltä kuin äitimeriitteihin lisättäisiin jälleen uusi vaatimus: synnytä hyvin, palaa nopeasti ydinperheen petiin, täysimetä, suorita, selviä…

Supersynnyttäjät Henni ja Riina ovat toista mieltä.

– En tunne synnytyksistäni 
ylpeyttä. Ennemmin olen kiitollinen siitä, että kaikki on mennyt hyvin eikä vauvalla ole ollut ongelmia, Henni sanoo.

Riinallekaan pikainen paluu ei ole meriitti.

– Jos vauvalla olisi ollut jotain ongelmia, meillä olisi ollut hyvä syy jäädä sairaalaan. Siinä tapauksessa en olisi ollut pettynyt siihen, ettei toiveeni toteutunutkaan.

Lääkäri Päivi Polo toivoo, ettei nopeaa kotiinpaluuta liitetä ihannesynnytykseen.

– Raskautta ja synnytystä suoritetaan liian paljon. Tulee pettymyksiä, kun kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan. Kukaan meistä ei pysty vieläkään hallitsemaan luomakuntaa, ei varsinkaan synnytystä, jonka kaikkiin puoliin tiede ei vieläkään ole löytänyt vastauksia.

Äiti vetää henkeä

Kaikilla uudestisynnyttäjillä ei todellakaan ole kiire kotiin sairaalasta. Kristiina, 32, on synnyttänyt kolmesti ja ollut aina mielellään sairaalassa pari, kolme päivää.

– Olen halunnut tutustua rauhas-
sa vauvaan ja ottaa vähän happea rankan synnytyksen jälkeen. Sairaa-
lassa saan syöttää vauvaa ilman mui-
den lasten häirintää. Minun ei myöskään tarvitse huolehtia ruoanlaitosta.

Kristiinan synnytykset ovat menneet hyvin ja hän on toipunut normaalisti, silti hänelle on ollut tarpeen
huilata sairaalassa ennen arkirumbaa.

– Sisarukset ovat käyneet päivit-
täin vierailuajalla katsomassa ja tutustumassa uuteen vauvaan 
pienissä pätkissä kerrallaan.

Mikä ihmeen polikliininen synnytys?

  • Äiti ja vauva lähtevät kotiin synnytyssalista kahdeksan tunnin sisällä synnytyksestä.
  • Mahdollista kun synnytys on täysaikainen, ei-käynnistetty ja edennyt normaalisti ja sekä vauva että äiti voivat hyvin.
  • Esteitä: raskausmyrkytys tai -diabetes. Äidin vaikea, lääkehoitoa vaativa perussairaus esim. 1- tai 2-tyypin diabetes, crohnin tauti,
  • Kohonnut verenpaine, neurologinen sairaus, psykiatrinen sairaus tai vaikea lihavuus. Käynnistetty synnytys, imukuppiulosautto, kiireellinen sektio.
  • Jos äidin vuoto on runsasta, kotiin ei voi lähteä. Kohdun täytyy olla kunnolla supistunut. Lapsen täytyy olla pissannut ennen lähtöä, verensokerien pitää olla normaalit, samoin bilirubiiniarvon.
  • Ensisynnyttäjille mahdollinen, joskaan ei suotava.
  • Varhaisten kotiinpalaajien täytyy itse seurata vauvan lämpöä, joka ei saa nousta yli 38 asteen, keltaisuutta ja yleistä vointia. Vauvan täytyy jaksaa herätä syömään.
  • Lapsi täytyy käyttää synnytyssairaalassa lastenlääkärin vastaanotolla kolmen päivän kuluttua.
  • Vuonna 2013 Suomessa oli 239 polikliinistä synnytystä eli 0,41 prosenttia kaikista synnytyksistä.

Kommentit (4)

No, Englannissa laitetaan ns. “normaali-synnyttäjät” vauvoineen kotiin 4 tuntia synnytyksestä, heti kun vauva on tarkastettu. Eli kyllä täällä Suomessa on luksusta. Sielläpä ei sitten kyllä oikein imetetäkään, kun ei saa imetysopastusta eikä -tukea (ja maidonnousu kestää juuri sen ajan kun Suomessa pidetään sairaalassa, eli 3-4 päivää)… Siksi kai suomalaisäidit ovat niin hyviä imettäjiä kansainvälisestikin mitattuna :-)

Ilmeisesti tästä on tulossa meriitti koska jutussakin heidät nimettiin “supersynnyttäjiksi”….

Mä ole tykännyt olla sairaalassa. Saa syödä rauhassa, saapua valmiiseen pöytään, ei tarvii miettiä kodin siivousta, tai kuunnella vanhempuen lasten kitinää tai riitelyä. Täyshoitoahan se on. Kotiin on mukava sitten palata kun on saanut olla omissa oloissa 2-3 päivää. Ihanaa aikaan kahdestaan uuden vauvan kanssa. Ei tarvii jakaa itseään kaikkien muksujen kanssa.

No voi phyhhh…! :D Ei todellakaan ole mikään meriitti tuo polikliininen synnytys minulle ainakaan. Toiset vain kokevat sen itselle parempana/luonnollisempana vaihtoehtona. Omista synnytyksistäni kaksi ensimmäistä ovat “tavallisia” ja kaksi jälkimmäistä polikliinisia. Ensimmäinen oli tavallinen – eipä käynyt mielessäkään että olisi edes halunnut lähteä kotiin normaalia aiemmin. Toinenkin oli tavallinen – jaoin huoneen tupakoitsevan äidin kanssa ja kiltti kun olin, hoidin hänenkin vauvansa silläaikaa kun hän kävi savuilla (hoitajat eivät ottaneet vauvaa huolekseen, koska eihän häntä kotonakaan kukaan silläaikaa hoitaisi kun äiti käy pihalla ottamassa henkoset). Kolmas lapsi lähti keskosena pari tuntia syntymänsä jälkeen lanssikyydillä yliopistosairaalaan leikattavaksi enkä minä sitten halunnut mennä vierihoitoon katselemaan kun toiset äidit hoitelee siellä vauvojaan – lähdin siis kotiin nukkumaan ja heti seuraavana aamuna omalla autolla 200km päähän vauvaa hoitamaan. Nyt nuorimman kohdalla totesin, että pärjään itse ihan hyvin ilman mitään vuodelepoja ja jos vauvalla on kaikki ok, ni en (kokemani vuoksikaan) sinne osastolle halua. Niimpä läksimme kotiin vain 6 h ikäinen tyttö mukanamme. Ja hyvin on mennyt (neidillä nyt ikää jo 3,5 kk). :)

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X