Synnytys 31.12.2015 Päivitetty 18.10.2022

Lukijat kertovat: näin selätin synnytyspelon

Synnytyspelko voi lamauttaa kymmeniksi vuosiksi. Silti siitä ei puhuta tarpeeksi. Kolme äitiä kertoo, miten he kokivat synnytyspelon, ja miten he siitä selvisivät.

Teksti
Henna Honkalo
Kuvat
123RF

Kun ajatus synnytyksestä saa vuosikymmenten ajan kämmenet hikoamaan ja hengityksen salpautumaan, on äidiksi tuleminen suoranainen ihme.

Kolme naista kertoo synnytyspelon voittamisesta.

Lue myös: Synnytyspelko

Heli, 37: Pelkäsin kontrollin menetystä

”Olen pelännyt synnytystä teini-iästä lähtien. En tiedä miksi, ehkä taustalla on pelko kontrollin menettämisestä. Pitkitin synnytyspelon vuoksi lasten hankkimista. Täytettyäni 36 vuotta totesin, etten voi enää siirtää asiaa.

Uskaltauduin raskaaksi, kun yksityinen gynekologi oli jo kauan vakuutellut, että synnytyspelko on lääketieteellinen diagnoosi, jonka perusteella saa sektion.

Tulin pian raskaaksi, joten en ehtinyt sopeutua ajatukseen. Olisin tarvinnut rauhoittelua ja sektiopäätöksen jo alkuraskaudesta. Tuntui pahalta, että synnytyspelosta ei keskusteltu neuvolassa heti alusta alkaen.

Lue myös: Keisarileikkaus eli sektio voi pelastaa

Kuulin synnytyspelosta kärsiville tarkoitetusta Nyytti-ryhmästä ensimmäisen ultran yhteydessä. Ryhmässä jaoimme ajatuksia yhdessä kolmen muun äidin ja terapeutin kanssa. Sain paljon tukea, ja pelko hälveni, pystyin nauttimaan raskaudesta. Synnytyssaliin tutustumisen jälkeen en epäröinyt synnytystapaani enää lainkaan.

Minun olisi pitänyt osallistua ryhmään jo ennen raskautta. Jälkikäteen harmittaa, etten tiennyt, että sektio on mahdollinen ilman taistelua. Nyt tuntuu, että vuosia meni hukkaan ja lapsiluku jää haaveiltua pienemmäksi, koska ikä tulee vastaan.

Puhuin pelkosektiosta tuttavilleni ja koin, että jotkut suhtautuivat tuomitsevasti tai yrittivät pelotella. Perhevalmennuksessa kaikki keskittyi alatiesynnytykseen, eikä synnytyspelkoa käsitelty.

Lue myös: Synnytyspelko – näistä asioista on apua pelkoon

Loppuraskaudesta pelkäsin, että vauva syntyy ennen sovittua leikkausaikaa. Minulle oli vakuuteltu, että sektiopäätöksen jälkeen vauva leikataan, vaikka hän syntyisi etuajassa.

En pelännyt leikkausta, olin luottavaisella ja positiivisella mielellä. Toivuin nopeasti, ja olen erittäin tyytyväinen synnytykseeni. Mikäli tulen vielä raskaaksi, synnytys tapahtuu ehdottomasti sektiolla. Koen, että synnytyspelko on näin ollen selätetty.

Synnytyspelkoni oli niin kova, etten oikein vieläkään usko todeksi, että vietämme nyt ihanaa perhe-elämää.”

Lue myös: Nämä synnytyskivun lievittäjät ovat äidille tarjolla
Keskustele: Sektiolla synnyttäneet, onko ollut mitään ongelmia haavan kanssa?

Johanna, 39: Löysin sisäisen voiman

”Muistan elävästi, kun lääkäri sanoi radion haastattelussa, että sektio ei ole vaihtoehto, vaan siihen on aina oltava lääketieteellinen syy. Silloin jouduin hylkäämään ajatuksen, että jos joskus olen raskaana, saisin sektion.

Synnytyspelkoni oli jo nuorena paniikinomaista, ja synnytys arvaamattomana tapahtumana on tuntunut aina ahdistavalta. Siihen liittyvät asiat ovat saaneet minut voimaan pahoin ja ahdistumaan niin, että on tuntunut, etten saa happea.

Pelkäsin, että vauvalle sattuu jotakin. Pelkäsin myös kipua ja mahdollisia repeämiä. En luottanut siihen, että kivunlievitystä saa ajoissa ja tarpeeksi, ja että pelkoni otetaan vakavasti.

Lue myös: Näin valmistaudut synnytykseen

Luin raskauden aikana aktiivisesti kaikenlaista synnytykseen ja synnytyspelkoon liittyvää. Otin pelkoni puheeksi heti neuvolassa, ja sain lähetteen pelkopolille.

Nyytti-ryhmästä tuli tärkeä osa synnytyspelon käsittelyssä. Tapaamiset synnytyssairaalassa olivat siedätyshoitoa parhaimmillaan. Osallistuin myös aktiivinen synnytys -kurssille.

Petyin perhevalmennukseen, sillä siellä ilmapiiri oli jopa sellainen, että on hienoa, jos synnyttää ilman epiduraalia. Myös valmennuksessa katsottu video antoi kuvan, ettei pelkosektio ole vaihtoehto.

Lue myös: Perätilasynnytys – sektio ei aina ole paras valinta

Synnytystoivelistan kirjoittaminen ja sen myötä oman pelon ja tulevan synnytyksen läpikäyminen oli tärkeä osa prosessia. Olin valinnut alatiesynnytyksen, mutta kuulin myöhemmin, että sektio on pelon takia mahdollinen. En itse enää vaihtanut synnytystapaa, sillä myös sektio aiheutti paniikkia, pelot sitä kohtaan olivat vaan erilaiset.

Synnytyspelkolääkärin ja -kätilön tapaamiset olivat sen sijaan hyvä kokemus. Silloin käytiin synnytys rauhassa läpi ja asiat kirjattiin ylös. Kun tiedoissani oli synnytyspelkomerkintä, muistiinpanot luettaisiin, kun saapuisin synnyttämään.

Kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa huomasin, että olin valmis synnytykseen. Pystyin läpikäymään tulevaa luottavaisin mielin. Se tuntui uskomattomalta, tuli voimakas tunne, että selviän siitä. Kokeneet kätilöt olivat iso apu, he olivat lukeneet paperini ja ottivat pelkoni tosissaan. Henkilökunta oli empaattista ja asiantuntevaa.

Mikään peloistani ei toteutunut, vaan synnytys sujui hienosti. Sain iki-ihanan pienen tytön kainalooni tuhisemaan. Jos valmistautuisin uudelleen synnytykseen, olisin rennompi, mutta täysin ilman pelkotyötä tuskin pääsisin toisellakaan kertaa.”

Lue myös: Millaista on synnytyskipu? – lukijat kertovat
Keskustele: Apua, synnytyspelko!

Aino, 33: Onneksi uskalsin

”Näin lapsena synnytyksestä kirjan, joka shokeerasi minut. En halunnut puhua synnytyksestä kenenkään kanssa, mutta ahmin siitä kaiken tiedon, minkä sain.

Syntyi mielikuva synnytyksestä teurastamisena, jossa veri roiskuu avuttoman naisen maatessa jalat levällään. Tapahtumana, jossa tehdään pahaa ja nöyryytyksellä tuhotaan naisen yksilöllisyys.

Synnytystarinat pahensivat pelkoa ja toivat painajaisia. Ne tuntuivat olevan joillekin äideille sotatarinoiden kaltaisia kertomuksia, joissa revenneillä välilihoilla ja kärsimyksillä rehvastellaan. Niinpä päätin murrosiässä, etten koskaan halua lapsia.

Lue myös: Polikliininen synnytys – sairaalasta nopeasti kotiin

Olin hiljaa 20 vuotta. Uudet ajatukset tulivat vähitellen, kun oivalsin, että haluan äidiksi. Toive ei ollut ajankohtainen, mutta hain apua. Kun vauvakuume tulisi, halusin olla valmis.

Sektio tuntui ajatuksena siedettävältä. Keskustelupalstat ja lehdet toitottivat, miten mahdotonta sektio on saada. Niinpä otin itse selvää.

Menin synnytyspelkoihin erikoistuneelle psykoterapeutille ja hakeuduin kokeneen gynekologin potilaaksi. Tarvitsin kasvoja ja kontakteja. Alkoi pitkä tie itseni ymmärtämiseen. Sain myös varmuuden, ettei ketään pakoteta synnyttämään alateitse.

Lue myös: Hypnosynnytys voi auttaa synnytyskipuun

Neljän vuoden päästä olin valmis. Tulin nopeasti raskaaksi, enkä onneksi voinut jänistää. Tutkin ja tunnustelin pelkoani terapiassa, ja opettelin pukemaan tunteeni ja toiveeni sanoiksi.

Tiesin mitä halusin raskausajan tutkimuksilta ja synnytykseltä, joten nautin raskausajasta ilman pelkoja.

Kätilöt ja lääkärit suhtautuivat minuun hienotunteisesti. Oloni oli levollinen ja luottavainen koko raskausajan, ja maailman ihanin lapseni syntyi suunnitellulla sektiolla.

Sektio toimenpiteenä oli positiivinen yllätys, toivuin nopeasti.

Ilman synnytyspelkoa tuskin olisin lähtenyt terapiaan ja vaativalle, mutta antoisalle matkalle itseeni. Se tekee minusta myös paremman äidin. Siinä mielessä olen synnytyspelolleni kiitoksen velkaa.”

Lue myös: Omat toiveet synnytykseen
Keskustele: Synnytyspelko ja suunniteltu sektio

Lue myös

Kommentit (1)

Synnytyspelkoiselle, varsinkin epäluottamusta henkilökuntaa kohtaan kokevalle, tai toimenpiteitä pelkäävälle, kirja Kun synnytys pelottaa ei ole paras mahdollinen.

Minulla kirja Kun synnytys pelottaa pahensi pelkoa, lisäsi toivottomuutta ja avuttomuudentunnetta. Kirja antaa kuvan että synnytys menee aina tietyllä tavalla sairaalan puolesta ja on pakollisia toimenpiteitä täynnä. Käyttäisin varovaisuutta kirjan suosittelemisessa.

Vastaa käyttäjälle heli Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X