Synnytyskuvaaja lähtee töihin vaikka suoraan sängystä – ja voi päätyä myös taksikuskiksi ja doulaksi
Synnytyskuvaukset rantautuvat hiljalleen myös Suomeen. Miksi jotkut haluavat ammattilaiskuvaajan taltioimaan oman synnytyksensä? Valokuvaaja Jannamari Palo kertoo.
Yöllä kello neljä puhelin soi. ”Apua, nyt se on lähtö!”, soittaja ilmoittaa puhelimessa. Jannamari Palo nousee äkkiä ylös sängystä. Asiakkaan synnytys on käynnistynyt, joten synnytyskuvaaja lähtee töihin. Kuvauskeikka on ensimmäinen, ja siitä tulee ikimuistoinen.
Muutamaa kuukautta aiemmin Jannamarin tuttu oli kysynyt, että tulisiko tämä ottamaan valokuvia muistoksi synnytyksestä, jos hän saisi vielä kolmannen lapsen.
– Mietin silloin, että selvä homma, menen sitten kuvamaan, Jannamari kertoo.
Ammatikseen hän oli tottunut kuvaamaan vauvoja ja perheitä, vaikkei aiemmin ollutkaan tallettanut kameralle vauvan syntymää.
Lupauksen sai toteuttaa yllättävän nopeasti, sillä jo muutaman kuukauden päästä tuttu asiakas olikin raskaana.
Ennen yöllistä soittoa Jannamari oli päivystänyt monta viikkoa lähtövalmiudessa, sillä vauva oli viipynyt yli lasketun ajan. Puhelun jälkeen hän pakkasi hädissään tavarat autoon, putsasi pakkasen jäädyttämät ikkunat ja lähti ajamaan – mutta ei sairaalalle, vaan hakemaan synnyttävää äitiä kotoaan, vieläpä toiselta puolelta Porvoota. Äidin puoliso joutuikin jäämään isompien lasten kanssa kotiin.
– Minusta ei tullut vain synnytyskuvaaja, vaan samalla taksikuski ja doula, Jannamari naurahtaa.
– Matkalla jännitin, ehdimmekö ajoissa Porvoosta Hyvinkäälle. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja rauhallisesti. Sairaalassa äiti oli vedessä lähes koko ajan, ja vauva syntyi ammeeseen. Se oli mieletön kokemus. Samalla se oli ensimmäinen alatiesynnytys, jossa olin paikalla. Molemmat omat lapseni ovat syntyneet sektiolla, hän kertoo.
Valokuvat muistuttavat voimaannuttavasta kokemuksesta
Synnytysvalokuvaukset ovat Suomessa vielä erikoisuus, mutta vähitellen ne rantautuvat tänne maailmalta ja yleistyvät, Jannamari uskoo. Korona-aikanakin hän on saanut kyselyitä kuvauksista, mutta sairaaloihin ei ole päässyt ylimääräisiä henkilöitä.
– Suuri osa äideistä ei kuitenkaan haluaisi ikinä synnytystään kuvattavan. Monet hämmästelevät, miksi ihmeessä joku haluaa, Jannamari huomauttaa.
Keitä he sitten ovat, jotka kuvausta toivovat?
Erityisesti kiinnostuneita ovat vanhemmat, joilla on jo ennestään lapsia. He ovat kokeneet aiemmat synnytykset voimaannuttaviksi ja haluavat tapahtumasta muistot itselleen.
Äskettäin Jannamari sai ensimmäisen synnytyskuvauksensa äidiltä viestin, jossa tämä kiitteli kuvista, vaikka synnytyksestä on aikaa jo yli kaksi vuotta.
– Synnytys on elämän yksi merkittävimmistä asioista, ellei kaikkien merkittävin. Monella se kuitenkin menee ohi kuin sumussa ja huurussa, eikä siitä muista jälkikäteen paljon mitään. Kuvien ja videoiden kautta synnytykseen voi palata uudelleen.
Dokumentaarinen tarina alkaa jo kotoa ja päättyy vauvan ensihetkiin
Isä hieroo äidin selkää. Monitorin lukemia. Ensi-imetys.
Synnytyskuvaaja keskittyy työssään kuvaamaan hetkiä ja tunnelmia, erilaisia yksityiskohtia. Parhaimmillaan kuvin kerrottu tarina alkaa jo kotoa, riippuen siitä, kuinka nopeasti synnytys etenee.
– Syntymän jälkeen jatkan kuvausta osastolle saakka ja seuraan kameran takaa vauvan ensihetket, Jannamari selittää.
Hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa käydään läpi vähintäänkin äidin kanssa kuvaukseen liittyvät toiveet ja periaatteet, myös skenaariot, jos esimerkiksi synnytyksessä tulee komplikaatioita. Silloin sovitaan myös, haluaako äiti olla synnytyksen aikana rauhassa omassa kuplassaan, jolloin kuvaaja pysyttelee mahdollisimman huomaamattomana. Vai haluaako synnyttäjä kuvaajan puhuvan ja osallistuvan synnytykseen?
– Näin äiti ei joudu tekemään enää synnytyksen aikana kuvausta koskevia päätöksiä, Jannamari korostaa.
Synnytyskuvaaja ei pyörry verta nähdessään
Synnytykset ovat usein vaiherikkaita ja monenlaisten tunteiden hetkiä. Jannamarikin on tuntenut kyyneleet poskillaan synnytyskuvauksissa.
– Itkeminen ei kuitenkaan haittaa, se on inhimillistä. Silti homma pysyy hanskassa, ja pystyn keskittymään kuvaamiseen.
Pyörryttää häntä ei ole alkanut koskaan, eikä hän ole kääntänyt katsettaan muualle. Välillä kuulee niitä tarinoita, joissa veren ja eritteiden näkeminen on saanut tukihenkilöiden jalat veteläksi.
– Minua ei ällötä se, mitä synnytyksissä näkee. Eikä tätä työtä voisi tehdäkään, jos ällöttäisi.
Ennen valokuvaajaksi ryhtymistä Jannamari pohtikin myös kätilön ja neuvolaterveydenhoitajan työtä.
– Pienestä tytöstä asti minua on kiehtonut vauvat, äitiys ja synnytykset. Rakastan myös katsoa sairaalasarjoja, hän innostuu.
Mitä jos synnytys muuttuu dramaattiseksi?
Vielä Jannamarin kohdalle ei ole sattunut yllättäviä käänteitä saaneiden synnytysten kuvaamista – esimerkiksi sellaisia, jotka päätyisivät sektioon tai vauvan syntymiseen keskosena.
Instagramissa seuraamiltaan ulkomaalaisilta kuvaajilta hän on kuitenkin nähnyt synnytyskuvia, joissa synnytys on ollut jopa traaginen ja se on kuitenkin taltioitu loppuun asti. Kaikkeen on siis varauduttava.
– Uskon, että pystyisin jatkamaan kuvaamista, vaikka eteen tulisi hankala tilanne. Esimerkiksi sektiossa kuvaaja ei kuitenkaan aina saa olla mukana.
Vielä hänellä ei myöskään ole kokemusta siitä, että kesken kaiken äiti tai joku muu haluaisikin kameran pois näköpiiristä. Hoitohenkilökunta on hyväksynyt aina synnytyskuvaajan läsnäolon, vaikka joskus sitä onkin hämmästelty, koska synnytyskuvaukset ovat harvinaisempia Suomessa.
– En saa olla missään nimessä esteenä henkilökunnalle, eli yritän pysyä poissa jaloista. Kuvaan myös niin, että kasvot eivät näy. Ja jos joku toivoisi, ettei häntä kuvata, kunnioittaisin tätä toivetta, Jannamari kertoo.
Lue myös: Synnytystesti: testaa, kuinka hyvin tunnet synnyttämisen faktat!
”Raakaa mutta niin aitoa”
Kahden lapsen äidin Jannamarin omissa synnytyksissä kuvaaja ei ole ollut mukana. Mutta miltä hänestä kuulostaa ajatus synnytyksensä kuvaamisesta?
– Jos saisin vielä kolmannen lapsen, sekin synnytys olisi sektio, joten todennäköisesti en järjestäisi kuvausta. Haluaisin kuitenkin ehdottomasti heti osastolle kuvauksen ja sen perään vastasyntyneen eli Fresh 48 -kuvauksen. Sairaalakuvauksessa on jotain raakaa, mutta samalla niin aitoa, Jannamari sanoittaa.
Jaa oma kokemuksesi