Synnytystarinat 05.07.2016 Päivitetty 14.11.2022

Miten mies kokee synnytyksen? Seitsemän isää kertoo

Äitien synnytyksessä kokemaa tunteiden kirjoa tuskin tarvitsee alleviivata, mutta miten isät kokevat synnytyksen? Kysyimme asiaa seitsemältä isältä. Osa tuntuu tarvitsevan ilokaasua äitiä enemmän, osa taas viimeistelee rauhassa lounaansa ennen synnärille menoa.

Teksti
Otso Karhu
Kuvat
iStock

”Kuin olisi saanut päälleen saavillisen jäävettä”

”Meillä on takana kaksi sektioon päätynyttä synnytystä. Aika hurjaa menoa. Ensimmäisellä kerralla olo oli kuin olisi saanut päälleen saavillisen jäävettä. Niin kylmää kyyti oli. Synnytysvalmennuksen opit eivät kantaneet kovin pitkälle.

Toisella kerralla tiesin edes vähän, mitä oli edessä. Pystyin lukemaan monitoreja ja seuraamaan vauvan sydämensykkeitä. Silti huoli on itselläni ollut molemmilla kerroilla kova. Selvitäänkö kaikki hengissä kotiin. Hommaan on vain heittäydyttävä, tuli mitä tuli. On luotettava, että ihmiset ympärillä tietävät, mitä tekevät.

Oman vauvan pitäminen sylissä ja ne ensimmäiset hiljaiset hetket ovat kyllä olleet aivan ihmeellisiä. Siinä se pieni tyyppi on sylissä ja katsoo silmiin, niin luottavaisesti. Vaimo on ollut heräämössä ja olen saanut kummallakin kerralla ihan oman hetken vauvan kanssa.”

Akseli, 37, kahden lapsen isä

Lue myös: Lukijat kertovat: näin selätin synnytyspelon

”Pelkäsin enemmän kuin vaimoni”

”Vaimoni jännitti esikoisen synnytystä ja tiesin, että minun pitää olla tässä se vahva osapuoli. Kun pääsimme sairaalaan, sydämeni alkoi kuitenkin paukata hurjasti. Yritin esittää olevani tilanteen tasalla, mutta sisimmässäni olin kauhun vallassa. Sanoin voivani myös napata vähän ilokaasua kokeeksi, vaikka olisin tarvinnut varmaan omat annokset. Vaimo pysyi vielä rauhallisena, mutta minä jännityin entisestään.

Synnytyksen aikana jännitys sai minut huonovointiseksi ja pään pyörimään. Jossain vaiheessa tuntui, kuin olisi painajaisunen sisällä. En ollut kestää vaimoni huutoja, vaikka hänhän kaiken tuskan koki. Kun tilanne oli ohi, kesti useita minuutteja, ennen kuin tajusin mitään ympäröivästä maailmasta.

Vaimoni huomasi, etten ollut oma itseni synnytyksessä, mutta uskalsin paljastaa pelkoni suuruuden vasta viikkoa myöhemmin. Tavallaan se hävetti, että jännitin vaimoani enemmän, mutta ymmärsin, että tämä oli myös minulle elämäni isoin hetki.”

Saku, 32, kahden lapsen isä

Lue myös: Millaista on synnytyskipu? Synnyttäjät kertovat
Keskustele: Isän tuki synnytyksessä

”En ole jännittäjätyyppiä”

”Esikoisen syntymä ei oikeastaan jännittänyt, en ole jännittäjätyyppiä. Ajoin Tyksiin öisen Turun keskustan läpi, kun tuleva äiti puhisi vieressäni tuskissaan.

Synnytyksen ei oletettu etenevän niin nopeasti, mitä se sitten kuitenkin eteni, joten minut passitettiin yöllä syömään. Eväät olivat jääneet jääkaappiin ja ainoa auki oleva ruokapaikka oli läheinen 24 h Hesburger. Sinne siis.

Kun Tiia soitti lapsen syntyvän pian, lähdin nopeasti takaisin autolle. Auton akku oli kuitenkin reistaillut ja huomaamattani olin jättänyt hansikaslokeron auki, joten akku oli lähes tyhjä ja käynnistymisessä meni aikaa.

Kun viimein pääsin matkaan soitin Tiialle kysyäkseni tilannetta, mutta puhelimesta kuulin pienen vauvan itkua. Ensin luulin hänen vitsailleen, että vauva oli jo syntynyt, mutta itkun kuultuani tajusin myöhästyneeni synnytyksestä. Onneksi olin muutamassa minuutissa paikalla ja pääsin katsomaan ensimmäistä lastani.”

Mikko, 32, kahden lapsen isä

Lue myös: 5 asiaa, joihin isän kannattaa valmistautua synnytystä varten

”Enää en ota syntymää itsestäänselvyytenä”

”Tiesin synnyttämisestä todella vähän. Luotin lääkäreihin, enkä jännittänyt tilannetta etukäteen juuri lainkaan. Vaimoni tuska oli shokki, mutta tiesin sentään sen kuuluvan asiaan. Söin välissä lounaan viereisessä ravintolassa, ja luin rauhassa hetken lehteä, ennen kuin palasin takaisin sairaalaan.

Luin toisen raskauden aikana vaimoni vauvalehtiä, ja järkytyin tarinoista, joissa synnytys oli mennyt pahasti pieleen. Toisessa synnytyksessä olin yhtäkkiä paniikissa, ja tenttasin jatkuvasti lääkäriltä, että meneehän kaikki varmasti hyvin.

Esikoisen synnyttyä olin onnellinen hänen syntymästään, mutta toisen lapsen synnyttyä olin onnellinen, että ongelmia ei tullut. Enää en pidä sitä itsestäänselvyytenä.”

Joonas, 31, kahden lapsen isä

Lue myös: 10 kysymystä synnytyksen jälkeen, mitä et huomannut itse kysyä

”Vaimon hyvinvointi huolestutti”

”Ensimmäisen lapsen syntymässä kaikki tunteet olivat iloisesti sekaisin; tuntemattoman pelko, hermostunut odotus ja valtava onni. Vaimoni ensimmäinen sektio oli myös tapahtumana vieras ja pelottava, mutta sairaalan henkilökunta rauhoitti isän mielen ammattitaidollaan.

Toisen lapsemme syntymässä tilanne oli jo tuttu ja pystyin olemaan paremmin läsnä hetkessä. Molemmat synnytykset olivat rauhallisia, jopa kliinisiä toimenpiteitä. Tästä huolimatta vaimoni hyvinvointi tilanteessa huolestutti.

Onneksi kaikki meni kuitenkin hienosti ja molemmissa sektioissa pian operaation alkamisen jälkeen kuului helpottava rääkäisy sermin takaa, kun poikamme syntyivät.”

Mikko, 36, kahden lapsen isä

Lue myös: Äitien hauskimmat sekoilut synnytyssalissa: ”Hoitaja, lisää huumeita!”

”Pelkäsin lohduttavani väärin”

”En aluksi halunnut mukaan synnytykseen, sillä ajattelin olevani vain tiellä, mutta vaimoni pakotti minut paikalle.

Tilanne oli todella outo. En tiennyt, pitäisikö lohduttaa vai olla hiljaa. Pelkäsin sanojani, jos ne olisivatkin väärät. Kun vaimoni ärähti minulle puheistani, olin loppuajan poissaoleva ja hiljaa. En tajunnut, kuinka vähän ärähtely oikeastaan liittyi minuun.

Synnytyksen jälkeen kyselin lääkäriltä, miten suoriuduin tilanteesta. Hän muistutti, että oikeilla sanoilla ei ole niin väliä. Tärkeintä on olla läsnä.”

Ilkka, 39, kolmen lapsen isä

Lue myös: Miesten pahimmat möläytykset synnytyssalissa

”Siinä hetkessä kaikki erimielisyys unohtui”

”En ollut enää lapseni äidin kanssa yhdessä, kun hän kertoi olevansa raskaana. Halusin mukaan synnytykseen, mutta olo oli hyvin ristiriitainen. Olin eksäni kanssa surkeissa väleissä, ja pelkäsin, että homma menee riitelyksi.

Aluksi mulkoilimme toisiamme epäuskoisesti, mutta synnytyksen alkaessa kaikki skisma välillämme loppui. Pidin häntä kädestä ja jännitin itsekin hirveästi. Kun vauva syntyi, olimme molemmat ikionnellisia.

Vaikka emme koskaan palanneet yhteen, eivätkä välimme ole vieläkään hyvät, siinä hetkessä kaikki kaunat ja vihanpitomme unohtui.”

Ville, 26, yhden lapsen isä

Keskustele: Isä mukana synnytyksessä

Lue myös

Kommentit (1)

Meidän isi auttoi maailmaan molemmat lapsensa omassa kodissa, ihana mies. Kätilö hieman neuvoi ensimmäisellä kerralla.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X