”Olisin jäänyt mielelläni saunomaan, mutta joku sisäinen ääni käski lähtemään nyt heti” – Vaaleanpunaisesta kuplasta räjähdysmäiseen synnytykseen
Rauhallisesti alkanut synnytys sai yllättävän käänteen matkalla sairaalaan. Kirjoitus osallistui Kaksplussan synnytystarinakisaan.
Olin raskausviikolla 38+4, kun heräsin aamulla kello kuuden aikaan lempeään supistukseen. Ilahduin ja minulle tuli hyvin lämmin ja onnellinen olo: tiesin heti, että tänään vauva syntyy.
Esikoinen oli jo noussut isänsä kanssa aamupalalle. Heräilin uuteen päivään kaikessa rauhassa tunnustellen oloani ja supistuksia, joita tuli nyt jo säännöllisesti.
Olin valmistautunut tähän hetkeen koko raskauden ajan ja mielessäni toivotin nyt vauvalle ja itselleni hyvää ja turvallista matkaa.
Kerroin perheelleni, että minusta tuntuu että vauva syntyy tänään ja laitoin myös siskolleni viestiä siitä, että toisimme esikoisen hänelle pian hoitoon.
Olin suunnitellut etukäteen olevani mahdollisimman pitkään kotona, joten lämmitin itselleni saunan ja otin hierontaöljyt mukaan.
Isä pakkaili esikoiselle tarvittavat kamppeet hoitopaikkaa varten ja minä istahdin saunan lauteille rentoutumaan. Supistuksia tuli jo tiheämmin ja niiden vastaanottamiseen täytyi keskittyä. Siinä saunoessani annoin itseni vajota ihanaan vaaleanpunaiseen synnytyskuplaan.
Myötäilin hengitykselläni jokaista supistusta ja otin ne vastaan valtavalla kiitollisuudella. Supistus kerrallaan olin lähempänä vauvan syntymää ja se ajatus tuntui aivan ihanalta. Oloni oli hyvin taianomainen, rento ja rauhallinen. Samaan aikaan olin hyvin innostunut: tätä hetkeähän minä olin odottanut koko raskauden!
Lue myös: Hengitysharjoittelu on helppo omatoimivalmennus synnytykseen
Automatkalla synnytys otti dramaattisen harppauksen
Saunan jälkeen päätimme lähteä viemään esikoisen siskolleni hoitoon. Matkaa olisi ajallisesti 20 minuuttia siskoni luokse ja siitä vielä 20 minuuttia sairaalaan.
Esikoisen synnytys oli kestänyt 20 tuntia, joten emme kiirehtineet ja kivutkin olivat vielä täysin hallinnassa. Olisin jäänyt vielä mielelläni saunomaan, mutta joku sisäinen ääni käski kuitenkin lähtemään nyt heti.
Pakkauduimme autoon ja istuessani penkille jouduin toteamaan, etten saa mitenkään hyvää asentoa. Siitä hetkestä alkoivat synnytyskokemukseni ikävimmät hetket.
Supistukset sattuivat huomattavasti enemmän ja niitä oli haastavampi ottaa vastaan, kun en voinut liikutella kehoani enää yhtä vapaasti kuin seisten.
Automatkalla synnytys otti dramaattisen harppauksen eteenpäin. Puolivälissä matkaa tunsin, kuinka kehoni alkoi ikään kuin ponnistaa itsestään. Supistuksiakin tuli jo kahden minuutin välein.
Olimme keskellä moottoritietä ja iski paniikki. Totesin, että vauva taitaa syntyä aivan hetkenä minä hyvänsä!
Tunsin, kuinka vauva painuu alaspäin, ja soitimme saman tien hätäkeskukseen, josta lähetettiin ambulanssi meitä vastaan. Mies ajoi tuhatta ja sataa seuraavalle mahdolliselle pysähdyspaikalle, johon auton sai turvallisesti parkkiin. Siskoni tuli hakemaan esikoisen siitä.
Ambulanssi saapui nopeasti paikalle. Siirryin sen kyytiin ja matka jatkui hurjaa vauhtia kohti sairaalaa. Mieheni ajoi autolla perässä.
Lue myös: Sari synnytti tien varteen: ”Ihmettelin, mistä vauva oikein tupsahti”
Vihdoin lupa ponnistaa
Olisin kovasti halunnut vaihdella asentoani, sillä makuuasento tuntui kurjalta. Ponnistamisen tarve tuntui suurena, mutta ponnistaa ei saanut.
En saanut helpotusta mitenkään muuten kuin hengittämällä nopeita voimakkaita puuskahduksia ja oikean rytmin löydettyäni supistusten vastaanottamisesta tuli huomattavasti helpompaa.
Saavuimme sairaalaan, jossa kätilö otti minut suoraan käyrille ja tarjosi ilokaasumaskia, johon tarrauduin ilomielin. Hengitin ilokaasua pää pökkyrässä ja jossain kohtaa joku sen riistikin pois kädestäni hetkeksi. Kipua ilokaasu ei poistanut, mutta se auttoi minua rentoutumaan.
Mieheni saapui synnytyssaliin samalla hetkellä kun kätilö sanoi tarkistavansa kohdunsuun tilanteen. Kaikkien hämmästykseksi ja minun helpotuksekseni hän totesi minun olevan jo täysin auki. Seuraavalla supistuksella minulla oli lupa ponnistaa – vihdoin!
Kätilö pyysi minua siirtymään kylkimakuulta selinmakuulle, mutta se ei tuntunut hyvältä. Jäin kyljelleni ja nostin päällimmäistä jalkaa koukussa rintakehääni kohti. Lähes välittömästi tunsin seuraavan supistusaallon jo alkavan, hengitin raivokkaasti ilokaasua.
Lue myös: Ilokaasu synnytyksessä – toimiiko se? Kolmen äidin kokemuksia
Vauva syntyi hyökyaallon saattelemana
En edes ehtinyt aloittaa tietoisesti ponnistamaan, kun tunsin menettäväni täysin kontrollin ja kehoni ponnisti aivan itsestään. Tämä nauratti minua, sillä en voinut tehdä tilanteessa yhtään mitään.
Minuun sattui enemmän kuin koskaan, mutta se ei haitannut siinä tilanteessa laisinkaan.
Lapsivedet räjähtivät ponnistuksen voimasta ja vauva syntyi alle minuutissa klo 10:14. Hän syntyi kuin vesiliukumäkeä lasketellen hyökyaallon saattelemana.
Oloni oli euforinen, kun sain vauvan rinnalleni. Ehdimme olla sairaalassa 20 minuuttia ja synnytys kesti kokonaisuudessaan noin neljä tuntia.
Olin toivonut nopeaa synnytystä ja sen totisesti saimme! Jos en olisi kuunnellut itseäni ja lähtenyt saunasta hyvissä ajoin, olisi voinut tarina saada hieman toisenlaisen lopun.
Päällimmäisenä mieleeni on jäänyt kiitollisuus siitä, että olen saanut kokea jotakin näin äärimmäisen kaunista.
Lapsivesiliukumäki
Jaa oma kokemuksesi