Puolisoni totesi minulle: ”Sut on luotu synnyttämään”

Esikoistytärtä odottaessani olin päättänyt, että en juuri kuuntele muiden synnytystarinoita. Ajattelin, että jokaisen synnytys on oma henkilökohtainen kokemus, johon vaikuttaa moni tekijä eikä niitä voi vertailla keskenään.

Oma synnytykseni käynnistyi hiljalleen, mutta supistukset olivat kipeitä. Pääsimme sisään synnytyssairaalaan tiistaina aamuyöllä, sillä pienen neidin sykkeet olivat koholla ja avautuminen alkanut.

Lopulta neiti kuitenkin syntyi vasta keskiviikkoiltana, kun synnytyksen etenemistä oli hieman avitettu muun muassa kalvojen puhkaisulla. Olin tuon puolitoista vuorokautta kivulias, sillä supistukset olivat kipeitä, ja tuntui ettei synnytys edennyt mihinkään.

Minulla ei myöskään pysynyt ruoka sisällä ja unta sain vain kipupiikkien avulla pari tuntia kerrallaan. Tiistai-iltana itkin väsyneenä, että en jaksa synnyttää.

Ihanat kätilöt ja lääkäri rohkaisivat minua ja meitä, että kunhan synnytys saadaan kunnolla vauhtiin ja saan epiduraalin, saan vielä kerättyä voimia.

Se oli totta! Epiduraalin voimalla jaksoin hyvin, ihanat kätilöt tekivät vielä akupunktiota ja opettivat puolisoani hieromaan ja auttamaan synnytyksessä.

Itse ponnistusvaihe oli nopea ja neiti terveenä sylissämme ihan hetkessä . Synnytyksen jälkeen olin täysissä voimissani, mutta nälkäinen, vaikka olin pari vuorokautta ollut aivan loppu ja voimaton.

Olen kuvaillut synnytystäni voimauttavaksi kokemuksesi meille molemmille, minulle ja puolisolleni.

Vaikka odottavan aika sairaalassa oli pitkä ja tuntui loputtomalta, se on säilynyt mielessämme ihanana muistona. Tiesimme, että sieltä lähtiessämme meitä on kolme ja ne olisivat viimeiset vuorokaudet kaksin ihanan odotuksen äärellä

Kaikki kipu ja väsymys unohtui hetkessä, kun saimme pienen prinsessan syliimme. Itse synnytys oli tehokas ja voimaannuttava. Oli upeaa saada kokea se. Arvostan kehoani valtavasti siitä työstä, mitä se raskaana ja synnytyksessä teki. Meillä oli myös huikeat kätilöt ja muu henkilökunta tukenamme!

Voimauttavaa kokemustani täydensi vielä se, kuinka nopeasti ja hyvin toivuin synnytyksestä. Puolisoni totesikin minulle ”sut on luotu synnyttämään”.

Nyt olemme saaneet nauttia ihanasta vauva-arjesta ja hyvin menneen raskauden, synnytyksen ja vauva ajan jälkeen odotan innolla, että pääsen taas synnyttämään joskus mahdollisia pikkusisaruksia.

Tiedän, että joskus synnytys saattaa jättää traumoja ja fyysisiä ja henkisiä kipuja. Silti kannustan kaikkia synnytykseen valmistautuvia perehtymään ja ihmettelemään etukäteen, mutta menemään myös rennoin mielin, luottamaan itseensä ja kehoonsa, joka tekee ihmeitä raskaudessa ja synnytyksessä!

Iloinen synnyttäjä

Lue myös: Kuudennen lapsen syntymä: ”Kauhistunut ensiajatukseni oli, että lapsi putosi noin vain ulos”