Synnytyskertomus: Raskaus yliajalla, mutta synnytys meni hyvin
Idan vauva alkoi syntyä tietenkin juuri silloin, kun mies oli bändinsä kanssa keikalla. Ensin synnytys ei meinannut edetä, mutta lopulta pieni poika syntyi vauhdilla maailmaan.
Yliaikaiskontrolli oli toissapäivänä, hän halusi tulla valmiina. Kuljimme bussilla. Mieheni olisi halunnut lihamureketta, tyydyimme pakastepizzoihin.
Supistukset löivät viiden minuutin välein. Jos ballonki tippuisi ennen kuutta, oli palattava sairaalaan, muutoin aamulla käynnistettäisiin lääkkein.
Lenkkeilin Postiin hakemaan imetysliivejä. Viisi kilometriä hengitin kolmeen laskien sisään, kuuteen ulos.
Kävin suihkussa, mies paistoi pizzat. Hän lähti roudaamaan rumpujaan, heillä olisi keikka illalla.
Söin puuskutellen puoli litraa jäätelöä. Loppuajan kävelin edestakaisin koirat vierelläni. Saunoimme mieheni tultua, vaikka ballonki oli epämiellyttävä.
Iltakuusi meni, oli pimeää ja koetin turhaan nukahtaa. Mies teki varovaisesti lähtöä.
Kymmeneltä ballonki tippui, laitokselta arveli poltteiden laantuvan. Parempi olla kotona ja tulla aamulla, kuten sovittu.
Keikan ajan seisoin kuumassa suihkussa ja ilmoitin miehelle, että lähdetään, kun tulet.
Lue myös: Näin yliaikainen raskaus vaikuttaa vauvaan
Ilokaasu vei supistuksilta terän
Oksensin, kun mieheni soitti taksia, ja vedet meni, kun hän puki minua. Ajomatka oli tuskaa, miehet rupattelivat ja minä puuskutin.
Sairaalalla nojasin seinään, soitin summeria ja koetin muistaa uuden sukunimeni.
”Se ei sitten mennytkään ohi”, sanoi kätilö, kun syöksyin sisään. Hän laittoi käyrille supistusten seurantaan.
Mies silitti, piti kädestä, kannusti. Kutsuimme anestesialääkärin epiduraalipuudutusta varten, vaihdoin vaatteet, suuntasimme saliin.
Kätilö asensi tarvittavat piuhat ja vauvan päähän tämän vointia tarkkailevan pinnin. Ilokaasu vei supistuksilta terää. Kova kipu oli kestänyt jo kauan, palelin ja tärisin aina vuodeosastolle asti.
Epiduraalin vaikuttaessa jaloittelin, joimme mukaan ottamaani pillimehua. Oksitosiinitippa sai taas supistukset voimistumaan ja tärinäni yltymään. Sain lisäpeiton.
Mies torkahteli, minä horrostin kelloa seuraten. Aamuyöstä puudutteen teho heikkeni, kätilö laittoi toisen annoksen ja poistui huoneesta sanoen, että odotellaan rauhassa.
Lue myös: 10 kysymystä synnytyksen kivunlievityksestä
Päivän ensimmäinen vauva
Oven sulkeuduttua iski tarve ponnistaa ja mieheni hälytti hämmentyneen kätilön.
Pieni halusi tulla nyt, hoputettuna. Mies silitti, piti kädestä, kannusti. Ponnistin vartin, luulin pidemmäksi. Pään synnyttyä napanuora leikattiin, koska vauva piti siitä kiinni.
Hän syntyi viideltä, vartalo vain seurasi päätä. Odotin ensirääkäisyä, kun kätilö hieroi virkeyttä. Poika. Lapsen itku oli ihana.
Tuore isä sai leikata napanuoranpätkää. Pieni pipopää nostettiin rinnalleni. ”Moi sulle”, sanoin. Iho oli pehmeä ja lämmin, täydellinen.
Vauva imaisi kiinni, puudute vaikutti jälkeisille. Jäimme kolmestaan saliin, pieni perhe.
Aamiainen tuotiin huoneeseen, skoolasimme ja mies teki leivät. Juustoleipä suolakurkulla maistui paremmalta kuin koskaan.
Isä mittaili poikaansa, vauva oli kakannut vuoteelle. Suihkussa olo oli epätodellinen ja hutera.
Katselin mittoja paperista ja laitoin viestin äidilleni, kapalopaketti sylissäni.
Matkalla osastolle merkattiin seinään päivän ensimmäinen vauva sinisellä.
”Se meni hyvin”, sanoi kätilö.
Kirjoitus osallistui keväällä 2016 Kaksplussan järjestämään synnytystarinakirjoituskilpailuun.
Lue myös nämä synnytyskertomukset:
5 päivää kipua ja komiikkaa
Pitkiä vokaaleja ja mielikuvaharjoituksia
Pelkoa ja onnistumisia synnytyssalissa
Jaa oma kokemuksesi