Synnytystarinat 13.09.2013 Päivitetty 15.06.2021

Synnytyskertomus: ”Yliaikaiskontrollissa sain kuulla, että synnytys käynnistetään tänään”

Valmistauduin yliaikaiskontrolliin lakkaamalla varpaankynsiäni.

Teksti
Toimitus

Valmistauduin yliaikaiskontrolliin lakkaamalla varpaankynsiäni. Luulin, että päästään vielä kotiin odottamaan synnytyksen alkamista. Mutta toisin kävi.

Ihanan raikas maaliskuinen maanantai aamu. En ollut paniikissa, olin harvinaisen rauhallinen. Lakkasin aamu kuudelta vessassa varpaankynsiäni ja valmistauduin lähtemään yliaikaiskontrolliin synnytyssairaalaan. Ajattelin, että lääkäri päästää minut vielä kotiin odottelemaan synnytyksen alkamista. Toisin kävi. Lääkäri tutki minut ja sanoi, että synnytys käynnistetään tänään.

Minut otettiin synnytysosastolle klo 10 aamulla ja synnytystä alettiin käynnistämään. Minua ei hirveästi jännittänyt, en jotenkin uskonut, että vauva syntyisi käynnistelyistä huolimatta. Oloni oli mitä mainioin! Lueskelin lehtiä ja katselin tv:tä, lounaan ja kahvitkin nautin. Mies lähti käymään kotona, kun mitään ei tapahtunut.

Päivällistä syödessäni neljän aikoihin, selkää alkoi särkeä eikä syömisestä meinannut tulla mitään. Puhuin äitini kanssa puhelimessa ja hän kyseli kuulumisia. Kerroin että, ei ole ollut vielä yhtäkään supistusta, mutta selkää särkee, vähän niin kuin olisi kuukautiset. Äitini hieman naurahti ja sanoi, että ne taitaa olla niitä supistuksia. Niinhän ne sitten olikin.

Pötköttelin sängyllä ja yritin katsoa tv:tä, mutta kivut vaan kovenivat ja niitä alkoi tuntua vatsallakin, kätilö kävi luonani ja sanoi, että synnytys on lähtenyt käyntiin, eikä tarvitse enää ottaa ”käynnistystablettia”. Oloni kävi tukalaksi, mitenkään päin ei ollut hyvä olla. Soitin miehelle, enkä pystynyt kuin itkemään puhelimeen.

Mieheni tultua sairaalaan, kipuni olivat todella kovat. Pyörin sängyssä ja minua oksetti. Kätilö ehdotti kuumassa suihkussa käyntiä ja kävinkin, mutta minusta siitä ei ollut apua. Kätilö teki suihkussa käyntini jälkeen tarkastuksen ja sanoi, että siirrytään synnytyssaliin, olin neljä senttiä auki.

Synnytyssaliin mentiin kuudelta illalla. Kovat supistukset saivat minut voimaan pahoin. oksensin lattialle. Onnekseni sain epiduraalin pian ja se vei kaikki kivut pois. Lepäsin sängyllä ja yritin torkkua.

Myöhään illalla rupesi ponnistuttamaan ja siirryin synntystuoliin. En olisi uskonut miten raskasta ponnistaminen on, suoraan sanottuna aika kamalaa. Ponnistusvaihe kesti ja kesti, tuntui että ei se vauva sieltä tule ikinä. Kätilö aikoi hakea lääkärin avuksi, että autetaan vauva imukupilla, kun näytti siltä että vauva ei sieltä helposti tule. En kuitenkaan halunnut, että vauvaa vedetään imukupilla pois ja sain siitä lisää voimaa ponnistaa itse.

Tunnin ja seitsemän minuutin ponnistamisen jälkeen, minusta tuli äiti, miehestäni isä ja meistä perhe. Ihana neljän kilon tyttövauva nostettiin rinnalleni, rakastuin häneen heti. Vaikka synnytys oli rankka kokemus, taitaa olla niin, että aika kultaa muistot. Tekisin kaiken uudestaan, saadakseni jotain niin ihanaa.

 

Kaksplus keräsi talvella 2013 lukijoiden synnytyskertomuksia, ja ne julkaistiin Kaksplus-lehdessä sekä Kaksplus.fi-sivustolla.

Jaa oma kokemuksesi

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X