Tällainen on Suomen neuvoloiden vaiettu historia, jossa naisilla oli merkittävä rooli

Suomen neuvolat täytti 100 vuotta vuonna 2022. Historian kirjoituksissa mainitaan neuvoloiden synnystä sen verran, että neuvolajärjestelmän isä on arkkiatri, lastentautiopin professori Arvo Ylppö.

1900-luvun alussa lääkärit opiskelivat ulkomailla. Ylppö oli Saksassa opiskellessaan nähnyt äitien neuvonta-asemia, joiden oli todettu vähentävän lapsikuolleisuutta.

Arvo Ylpön tärkeä työpari oli marsalkka Mannerheimin sisar, sairaanhoitaja Sofia Mannerheim, joka perusti Mannerheimin Lastensuojeluliiton.

Sofia puolestaan oli tutustunut Englannissa turvattomien äitien ja lasten taloihin, Children’s Castle -laitoksiin. Helsinkiin päätettiin perustaa vastaavanlainen talo. Niin syntyi sairaalana toimiva Lastenlinna, joka aloitti 1918 ”turvattomien äitien kotina”.

Lastenlinna oli toiminnassa vielä vuoteen 2018 saakka, jolloin sen toiminnot siirrettiin syyskuussa 2018 avattuun Uuteen lastensairaalaan.

Tavoitteena parantaa kaikkien lapsiperheiden oloja

Ylppö halusi, ettei perheiden tukeminen rajoitu pelkästään köyhiin ja aviottoman lapsen saaneisiin, ahdingossa eläviin. Hän halusi parantaa kaikkien lapsiperheiden oloja.

Maalis-huhtikuussa 1921 järjestettiin ensimmäiset huoltosisarkurssit. Koulutukseen osallistui kätilöitä, sairaanhoitajia ja diakonissoja.

Ylppö kiersi vuodesta 1921 lähtien kunnissa esittelemässä ”lastenhoitonäyttelyä”, jossa kerrottiin yleisimmistä lastentaudeista. Näyttelyssä esiteltiin myös ”kaksipäinen lapsi”, minkä oli tarkoitus herättää uteliaisuutta maaseudulla. Ylpöstä ja ”Ylpön lapsista” tuli kuuluisia ympäri Suomen.

Syyskuussa 1922 Lastenlinnan halkokellariin perustettiin ensimmäinen pienten lasten hoidon neuvonta-asema, johon otettiin mallia saksalaisesta Augusta Victoria Hausista.

Ylppö piti neuvonta-asemalla kuuden tunnin lastenhoitokursseja ja tarkasti lapsia yhdessä huoltosisaren kanssa. Vuonna 1924 huoltosisaren ammattinimike muuttui terveyssisareksi.

”Ensin silitetään kissaa ja ihastellaan puutarhaa”

Terveyssisaret ottivat usein perheitä vastaan omissa kodeissaan ja kiersivät perheissä.

Koska puhelimia ei ollut, terveyssisaria kehotettiin hienotunteisuuteen kolkutellessaan perheiden ovia. Ensin kannatti ihastella puutarhaa ja silittää kissaa pihalla, jotta perhe huomasi tulijan.

Lainavaatekori oli äitiyspakkauksen edeltäjä.

Neuvonta-asemalla alettiin jakaa myös vauvanvaatteita lainaksi vähävaraisille perheille. Lainavaatekoria kutsuttiin kiertokoriksi. Se oli äitiyspakkauksen edeltäjä.

Neuvola-nimi otettiin käyttöön 1935 ja vuodesta 1944 laki velvoitti kunnat ylläpitämään äitiys- ja lastenneuvolatoimintaa. Vuonna 1938 kunnat velvoitettiin antamaan vähävaraisille perheille äitiysavustusta – näin syntyi Suomen ainutlaatuinen äitiyspakkaus.

Tämä on neuvolan virallinen syntyhistoria. Koko äitiyshuollon juuret juontavat kuitenkin pidemmälle, ja sen synnyssä olivat tärkeässä roolissa ensimmäiset naiskansanedustajat.

Äitiyshuollon surullinen alku: Likaisia koteja ja lapsenmurhia

Vuonna 1913 ensimmäisten naisten joukossa eduskuntaan valittu kansanedustaja ja kansakoulunopettaja Hilja Pärssinen julkaisi pienen kirjasen, jonka nimi oli Mitä tulisi etenkin kuntain tehdä varattomien äitien ja lasten hyväksi.

Kirjasessa radikaali Pärssinen kuvasi köyhien äitien ja lasten surkeaa tilannetta sekä ideoi suurelta osin suomalaisen äitiyshuollon perustan, pääpiirteittäin sellaiseksi kuin se on yhä tänäkin päivänä.

Pärssinen oli lähtöisin papin perheestä ja hänen äitinsä oli ruotsinkielinen. Opettajan työssään hän oli nähnyt köyhien perheiden elinolot.

Lapsikuolleisuus oli Suomessa suuri ongelma. Vielä 1930-luvulla joka kymmenes lapsi kuoli alle yksivuotiaana. Perusteellinen Hilja Pärssinen tutki ja laski, että erityisesti aviottoman lapsen saaneiden nuorten äitien lapset kuolivat.

”Liioittelematta voi sanoa, että moni lapsi näkee nälkää jo äidin kohdussa.”

Lapsivuodekuume surmasi myös äitejä. Suurin syy siihen oli Pärssisen mukaan kotien likaisuus. Varakkaiden perheiden äidit eivät kuolleet lapsivuodekuumeeseen.

”Liioittelematta voi sanoa, että moni lapsi näkee nälkää jo äidin kohdussa”, Pärssinen kirjoitti.

Hänen silmänsä avautuivat nuoren, aviottoman äidin kohtelulle, kun hänen palvelustyttönsä tuli raskaaksi. Perhe sekä yhteiskunta hylkäsivät aviotonta lasta odottavat tytöt.

– Nuoria raskaaksi tulleita tyttöjä ylenkatsottiin. Monet olivat tulleet raiskatuksi palveluspaikassa, kertoo talous- ja sosiaalihistorian dosentti Marjaliisa Hentilä, joka on kirjoittanut kirjan Hilja Pärssisen elämästä.

Hentilän mukaan ilman ensimmäisiä naiskansanedustajia meillä tuskin olisi nykyistä sosiaaliturvajärjestelmää.

Myös ensimmäisen presidenttimme puolisolla, Ester Ståhlbergilla oli tärkeä rooli sosiaaliturvan kehittämisessä. Hän perusti Koteja Kodittomille Lapsille -yhdistyksen, nykyisen Pelastakaa Lapset ry:n vuonna 1922.

Suosittu ja paheksuttu Hilja Pärssinen

Kansanedustajat Hilja Pärssinen ja Miina Sillanpää olivat työpari. He johtivat pientä, vahvojen ja aktiivisten työläisnaisten aktivistiporukkaa, joka ajoi voimakkaasti äitien ja lasten asiaa.

Miina Sillanpää oli taustaltaan palvelijatar. Hän alkoi järjestää kodinhoitokursseja työläisvaimoille. Opettaja Pärssinen järjesti naistenpäiviä ja luentoja lastenkasvatuksesta.

Pärssinen oli lukenut, kielitaitoinen ja teki paljon kansainvälistä yhteistyötä. Naisten yhteisten eduskunta-aloitteiden taustatyö, kirjoittaminen ja esittäminen oli useimmiten Pärssisen vastuulla.

Naiset vaativat Suomeen äitiysvakuutusta eli palkallista äitiysvapaata.

Lisäksi he vaativat aloitteissaan kuntakätilöitä, kouluruokailua, äidinmaitoasemia, kunnallisia lastenseimiä sekä lastentarhoja, varattomien vapaapaikkoja synnytyslaitoksissa sekä valtakunnallisia ensikoteja turvattomille äideille ja lapsille.

Huoli lapsista oli suuri ja yhteinen.

Myös muut naiskansanedustajat ajoivat samoja asioita, mutta yleensä maltillisemmin.

Huoli lapsista oli suuri ja yhteinen. Valtakunnallisista ensi- ja turvakodeista puolueet olivat kuitenkin erimielisiä. Ensikoteja paheksuttiin eduskunnassa ja niiden katsottiin kannustavan siveettömyyteen.

Hilja Pärssisestä on haluttu vaieta historiankirjoissa, koska hänen toimintaansa Suomen sisällissodan aikana paheksuttiin.

Pärssinen pakeni sotaa Venäjälle yhdessä miehensä kanssa. Myöhemmin Pärssinen pidätettiin vaatteisiinsa kätkettynä 30 miljoonaa markkaa, nykyrahassa 20 miljoonaa euroa. Rahojen epäillään olleen varastettuja Suomen Pankista. Pärssinen menetti rahat saksalaisille sotilaille, mutta pääsi kuitenkin jatkamaan matkaansa.

Pärssiset palasivat kotimaahan ja Hilja Pärssinen tuomittiin 12 vuodeksi vankilaan maan- ja valtionpetoksesta.

Kun turvattomien äitien Lastenlinna ja ensimmäiset neuvolat aloittelivat toimintaansa, Pärssinen istui Hämeenlinnan vankilassa. Hänet kuitenkin armahdettiin neljän vuoden vankeuden jälkeen ja valittiin uudelleen kansanedustajaksi 1929, heti kun hän sai kansalaisluottamuksensa takaisin.

Pärssinen oli lapseton, mutta hän otti tuomionsa jälkeen sellikaverinsa lapsen kasvattityttäreksi. Vankilassa ollessaan hän kirjoitti runoja kangastilkkuihin ja lähetti sukulaislapsille käsin piirrettyjä joululehtiä.

Valtakunnallinen ensikoti-idea oli Hilja Pärssisen sydämenasia, josta hän teki eduskunta-aloitteen jo 1907.

Hän kuitenkin sairastui rintasyöpään ja vähän ennen kuolemaansa hän keräsi paperinsa ja sanoi luonaan asuvalle siskontyttärelle: ”Nyt lähdetään Miina Sillanpään luo.” Pärssinen kuoli 1935.

Miina Sillanpää jatkoi Ensi- ja turvakotiasiaa ja niiden perustaminen meni hänen nimiinsä.

Suomen orpolapsi-katastrofi

Lapsikuolleisuuden lisäksi Suomen toinen suuri ongelma oli sisällissodan jälkeinen orpolasten hurja määrä. Suomessa oli yli 20 000 punaorpoa, joiden asemasta poliitikot yli puoluerajojen kantoivat huolta.

– Suomessa ei ollut lainkaan lastenkoteja, vaan huutolaisjärjestelmä. Orvot myytiin taloihin, jotka suostuivat halvimmalla huolehtimaan heistä. Huutolaislapset eivät olleet perheenjäseniä, vaan he joutuivat tekemään kovasti töitä pienellä ruokamäärällä. Toisin sanoen he olivat lähes orjan asemassa, Marjaliisa Hentilä kertoo.

Suomen ensimmäisen presidentin puoliso Ester Ståhlberg oli aktiivinen kirjailija, toimittaja ja opettaja.

Hän vaati, että turvattomat ja kaduilla kerjäävät orpolapset täytyy saada hoitoon ja kouluun, ja myös lastenkoteja tulee perustaa. Orpolapsia tulisi myös välittää perheenjäseniksi hyvin toimeentuleviin perheisiin maaseudulle.

Ester Ståhlbergin Koteja kodittomille lapsille -järjestö, nykyinen Pelastakaa Lapset Ry aloitti toimintansa samoihin aikoihin Ylpön ensimmäisen neuvolan kanssa, vuonna 1922.

– Syynä järjestön perustamiseen oli juuri orpolasten tilanne. Punaorpojen suuri määrä on ollut Suomen sosiaalihistorian pahin katastrofi, summaa Hentilä.

MLL:n apu otettiin vastaan kiitollisena

Sisällissodan jälkeen Mannerheimin nimellä oli työläisperheissä ikävä kaiku. Historian kirjoitusten mukaan kansan kahtia repeytymistä yritettiin korjata.

Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja sen tarjoama ilmainen neuvonta otettiin kuitenkin työläisperheissä ilahtuneena ja kiitollisena vastaan.

– Suurin osa suomalaisista ei ollut poliittisesti sitoutuneita, Hentilä toteaa.

– Sosiaaliturvan uudistuksista oli Suomessa yksimielisyys, koska niitä oli valmisteltu kymmenen vuotta komiteoissa ennen sisällissodan syttymistä. Sodan päätyttyä valmistellut uudistukset toteutettiin.

Suomalaiset rakensivat sosiaaliturvaa pyyteettömällä vapaaehtoistyöllä.

Arvo Ylppö ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto tekivät mittaamattoman arvokasta työtä äitiyshuollon ammatillistamisessa. Suomalaiset rakensivat sosiaaliturvaa myös pyyteettömällä vapaaehtoistyöllä.

Uuden sukupolven terveellistä ravitsemista ja lastenhoitoa neuvoi laaja kansalaisjärjestöjen joukko.

Elannon osuuskaupoissa oli äidinmaidon jakelupisteitä, jotta lapsia ei ruokittaisi keinotekoisilla äidinmaidon korvikkeilla.

Miina Sillanpään johtamista kotitalousvalistuskursseista kehittyi Kotineuvontaliitto, nykyinen Kuluttajaliitto. Marttojen ja maatalousnaisten liittojen rinnalla toimi myös osuuskauppojen Naiset mukaan -yhdistys.

Lähteet: Työväen arkisto, Aura Korppi-Tommola: Terve lapsi – kansan huomen (MLL 1990) sekä Marjaliisa Hentilän ym. teos Uuden ajan nainen (Siltala).

Elokuussa ilmestyy Marjaliisa ja Seppo Hentilän uutuuskirja Tasavallan ensimmäiset – Ester ja K. J. Ståhlberg 1919–1925 (Siltala).

Jaa oma kokemuksesi

Kirjoita kommentti

Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti*

Nimi*

Sähköpostiosoite*

Tallenna nimeni, sähköpostiosoitteeni ja kotisivuni tähän selaimeen seuraavaa kommentointikertaa varten.

Δ