Lapsi 19.12.2018 Päivitetty 13.08.2019

2-vuotias Kasper aloitti päiväkodin – näin ensimmäinen viikko sujui

Kasper, 2, aloittaa päiväkodin, ja ainakin äitiä jännittää. Seurasimme Kasperin päiväkotiuran ensimmäisiä päiviä. Samalla selvisi, mitä kaikkea aloituspäivinä pitää ottaa huomioon.

Teksti
Liisa Järvinen
Kuvat
Heli Hirvelä / Otavamedia
2 kommenttia

– Eikkii auto!

Niinpä niin, mikä olisikaan tehokkaampi jäänmurtaja Kasperille päiväkodin tutustumispäivänä kuin pikkuautot, joilla hän rakastaa leikkiä.

On perjantaiaamupäivä, ja Kasper ja minä olemme järvenpääläisessä päiväkoti Pollessa. Kasper aloittaa päiväkodin runsaan viikon kuluttua, ja nyt on hänen ensimmäinen harjoittelupäivänsä.

Istahdan patjalle pienen huoneen nurkkaan ja seuraan, kun Kasper menee innoissaan kaivamaan koria, joka on täynnä pikkuautoja. Hän asettelee autoja parkkitalon katolle ja vilkuilee uteliaana samassa huoneessa häärääviä lapsia.

– Kasper tuntuu menevän rohkeasti mukaan muiden leikkeihin, lattialla huoneen ovensuussa istuva lastenhoitaja Mira Kallio toteaa.

Mira on jo Kasperille ja minulle tuttu edelliseltä päivältä, jolloin hän kävi meillä kotona. Kun Mira astui eilen eteiseemme, Kasper hautasi kasvonsa jalkoihini. Ujostelu meni ohi, kun Mira istahti Kasperin huoneen lattialle, ja pian poika jo esitteli hänelle Duplo-eläinkokoelmaansa.

Kun tänään aamulla tulimme päiväkotiin, Kasper sanoi Miralle hennosti: ”Moi!” Uskon, että poika sopeutuu päiväkotiin hyvin. Hän on luonteeltaan sosiaalinen ja nauttii toisten lasten seurasta.

Seuraavan viikon aikana käymme päiväkodissa vielä neljänä aamupäivänä. Olemme Tallitupa-ryhmän mukana sisäleikeissä, ulkoilussa ja aamupiirissä. Yhtenä päivänä Kasper jää lounaalle ja pääsee sen jälkeen harjoittelemaan myös päiväunien nukkumista. Muutaman kerran myös jätän Kasperin yksin leikkimään tunniksi ja istun sillä välin sohvalla toisessa kerroksessa. Rakennuksesta en saa poistua, koska lasta ei voi jättää päiväkodin vastuulle ennen varsinaisen varhaiskasvatuksen alkamispäivää.

Viikon päätteeksi sunnuntai-iltana pakkaan päiväkotikassiin kuravaatteet ja vaihtovaatteita. Maanantaina Kasper aloittaa päiväkotiuransa.

päiväkodin aloittaminen

Äiti, Liisa Järvinen saa lähtöhalin.

 

Maanantai: Odotettua kivuttomampi alku

Hoitoaika: 9.00–15.30

Aamu: Heräämme ajoissa, jotta ensimmäisenä aamuna ei tulisi kiire. Kasper lähtee mielellään, kun kerron, että nyt mennään päiväkotiin. Päiväkodissa poika hymyilee ja muikistelee suutaan ujostellen nähdessään Miran. Hän antaa minulle halauksen ja vilkuttaa ikkunasta vakavana.

Miltä tuntuu: Yllättävän hyvältä. Olen iloinen, että saan Kasperilta halauksen ja vilkutuksen, joista on muodostunut meille tärkeä eroamisrituaali.

Tulen hakemaan poikaa iltapäivällä ja huikkaan: ”Moi Kassu!” Kasper vilkaisee minua ilahtuneena, kun kuulee tervehdykseni. Hän leikkii hiekkalaatikolla kuorma-autolla muutaman muun lapsen kanssa.

Mira kertoo, että päivä on mennyt hyvin.

– Kasper on syönyt, nukkunut pitkät päiväunet ja leikkinyt paljon.

Huokaan helpotuksesta. Päiväunien nukkuminen oli yksi suurimpia huolenaiheitani, ja mietin, miten Kasper tottuu nukkumaan samassa huoneessa parinkymmenen muun lapsen kanssa. Kotona olemme opettaneet hänet siihen, että viemme hänet sänkyyn ja hän nukahtaa sinne itsekseen.

Kasper on aina ollut kova nukkumaan. Kolmen tai jopa neljän tunnin päiväunet eivät ole hänelle tavattomia. Kun Kasper jäi yhtenä harjoittelupäivänä nukkumaan, siitä ei tullut mitään. Kasper vain kikatti ja nousi koko ajan sängystä pois. Minä istuin sängyn päädyssä. Tilanne saattoi olla pojalle hieman outo: vieressä tuntemattomia lapsia kerrossängyissä ja Mira lukemassa satua.

Kun lopulta päätin poistua huoneesta, hän nukahti melkein heti. Minä taisin olla se pahin häiriötekijä.

Mutta nyt Kasper ei lotkauta korvaansakaan, kun ilmoitan, että on aika lähteä kotiin. Lopulta nostan hänet syliini. Hän yrittää protestoida, mutta saan kiinnitettyä hänen huomionsa muualle höpöttelemällä isoveljestä, joka pitää hakea pihan toiselta puolelta. Kasper heiluttaa Miralle, ja kävelemme autolle.

Olen tyytyväinen. Vaikuttaa siltä, että Kasper solahtaa päiväkotiarkeen odotettuakin kivuttomammin.

päiväkodin aloittaminen

Kasper innostui liikunnallisista leikeistä.

Tiistai: Miksi lapsi ei ole huomaavinaan?

Hoitoaika: 8.30–15.45

Aamu: Mieheni vie Kasperin päiväkotiin. Poika menee suoraan leikkimään autoilla. Kasper ei halua edes katsoa isäänsä, saati halata tai vilkuttaa. Isä poistuu paikalta vähin äänin.

Miltä tuntuu: Jään aamun jälkeen miettimään, onko ihan normaalia, että lapsi ei ole huomaavinaan vanhempaansa eron hetkellä. Tarkoittaako se, että lapsi ei ole valmis olemaan erossa?

Kukkuu! Kasperilla on meneillään hauska kurkisteluleikki naapuristamme tutun pojan kanssa, kun tulen hakemaan häntä kotiin. Kasper nauraa ja vilkaisee minua.

– Ei uskoisi, että Kasper on vasta aloittanut päiväkodissa, Mira sanoo.

Kasvattajat tekevät muistiinpanoja kunkin lapsen päivästä, jotta hakutilanteessa kuka tahansa ryhmän kasvattajista osaa kertoa, onko lapsi nukkunut ja syönyt, tai jos lapsi on vaikka kolauttanut päänsä. Vanhemmille on tärkeää saada kuulla lapsen päivästä, etenkin jos lapsi ei vielä itse osaa kertoa.

Kasperille ruoka on uponnut, unet maistuneet ja leikit sujuneet hienosti. Vaikuttaa siltä, että poika on kuin onkin ollut valmis aloittamaan päiväkotiuransa. Ainakin hän on sopivassa iässä, sillä valtaosa Pollessa aloittavista on 1,5–3-vuotiaita.

Kasperin leikkikaverit kurkisteluleikissä ovat 5- ja 6-vuotiaita. Eskarissa olevan isoveljensä myötä Kasper on tottunut vanhempiin lapsiin, ja täällä päiväkodissakin eri-ikäisiä lapsia kannustetaan leikkimään keskenään. Päiväkodissa ulkoillaan kaikilla säillä, ja eri-ikäiset lapset kohtaavat pihalla.

Tallitupa-ryhmässä lasten ikähaarukka on 1–5 vuotta. On huomattu, että siitä on etua lapsille.

– Isommat oppivat ottamaan pienet huomioon, ja pienemmät ottavat mallia isoista, Mira selittää.

Kasper ei taaskaan haluaisi keskeyttää hyviä leikkejä, ja joudun nostamaan hänet syliini. Saan estettyä orastavan kiukun kiinnittämällä Kasperin huomion läheisellä tiellä ajavaan rekkaan.

päiväkodin aloittaminen

Hiekkalelut kiinnostivat Kasperia niin, ettei hän jäänyt ikävöimään äitinsä lähtöä.

Keskiviikko: Ei, en halaa!

Hoitoaika: 9.00–16.00

Aamu: Kasper sanoo napakasti, että ei, kun ehdotan päiväkodilla halausta. Kun olen nousemassa ylös kyykystä, hän syöksähtää kaulaani, eikä halua päästää irti. Mira saa houkuteltua Kasperin leikkimään. Vilkutusta en saa.

Miltä tuntuu: Hankala vieminen jää harmittamaan, ja mietin muutaman kerran päivän aikana, miten Kasperilla mahtaa sujua.

Kasper on päiväkodissa 20 tuntia viikossa. Tunnit jakaantuvat joka toinen viikko kolmelle päivälle maanantaista keskiviikkoon ja joka toinen viikko kahdelle päivälle maanantaista tiistaihin.

Kasper leikkii karusellissa, kun tulen. Keskiviikko on päiväkoti Pollessa liikuntapäivä. Kasperin rakastamat hiekkalelut pidetään varaston lukitun oven takana, ja lapset kannustetaan liikunnallisiin leikkeihin.

Kiipeilytelineiden, liukumäkien ja keinujen lisäksi lapsilla on käytössä päiväkodin potkupyöriä ja kolmipyöräisiä menopelejä. Ohitseni huristaa nauravia lapsia vihreillä pyörillä, joissa on takanakin istuin.

Mira kertoo, että Kasper on tänään siirretty nukkumaan nukkarin viereiseen pikkuhuoneeseen patjalle.

– Ryhmässä on vain muutama lapsi, joka nukkuu vielä päiväunet, ja haluamme antaa heille rauhan.

Ryhmä on jaettu virkkuihin ja torkkuihin, joista ensimmäiset kuuntelevat vain sadun ja lepäilevät puolisen tuntia. Torkut, joihin Kasper kuuluu, jäävät nukkumaan, kun virkut nousevat ylös. Vaikka Kasper on yleensä sikeäuninen, kuulostaa hyvältä, että uni ei tällä uudella järjestelyllä pääse häiriintymään.

Päivä on muutenkin mennyt taas hyvin. Kasper on leikkinyt paljon eskarissa olevan isoveljensä kanssa. Toivoinkin, että Kasperin päiväkotiin sopeutumista helpottaisi se, että hän näkee ulkoilutilanteissa veljeään.

– Pikkusisarukset menevät usein täällä isompien sisarustensa perässä, Mira sanoo.

Kasperilla on hauskaa karusellissa, ja hän lähtee minua karkuun, kun kerron, että nyt on aika on lähteä. Saan hänet kiinni ja kaappaan syliini. Kasper alkaa itkeä ja rimpuilla. Kuulen itkun yli sen verran, että päivä on mennyt hyvin.

Hävettää kantaa huutava lapsi päiväkodin pihan poikki, vaikka tiedän, että itku johtuu ikävän purkautumisesta. Loppupäivän Kasper on tiiviisti kiinni minussa, ja teemme yhdessä ruokaa hänen istuessa työtasolla. Illalla uni tulee nopeasti – päiväkotiarki selvästi väsyttää.

päiväkodin aloittaminen

Lastenhoitaja Mira Kallio opastaa Kasperia ruokailutilanteessa.

Maanantai: Vieraskoreus alkaa karista

Hoitoaika: 8.45–15.30

Aamu: Kasper ei halua halata vaan menee suoraan leikkimään. Pienen vilkutuksen kuitenkin saan.

Miltä tuntuu: Vähän ikävältä, koska en saa aamulla halausta.

”Äiti!”

Ensimmäistä kertaa Kasper reagoi iloisesti, kun tulen hakemaan häntä.

Mira kertoo, että Kasper on jo uskaltanut sanoa vastaan, kun häntä on kehotettu viemään lelut paikalleen. Se on hyvä merkki siitä, että Kasper tuntee olonsa turvalliseksi.

– Vieraskoreus alkaa hävitä, Mirakin toteaa.

Vaikka Mira on käynyt meillä kotona ja ollut eniten Kasperin kanssa ensimmäisinä päivinä, hän ei kuitenkaan ole Kasperin niin sanottu omahoitaja, jollainen esikoisellani oli aikanaan. Nykyään kasvattajille ei ole korvamerkitty tiettyjä lapsia.

– Tavoitteena on, että lapset tulevat tutuiksi kaikkien kasvattajien kanssa, Mira selventää.

Järjestely kuulostaa järkevältä. On hyvä, että lapsella on ympärillä useita aikuisia joihin turvautua. Kasperin Tallitupa-ryhmässä on kaksi lastentarhanopettajaa ja neljä lastenhoitajaa, joiden vastuulla on 38 lasta. Iso ryhmä on kuitenkin tuskin koskaan samassa tilassa.

Päiväkodin toimintatapa on pienryhmätoiminta, jossa lapset jaetaan leikkimään eri tiloihin. Tallituvalla on käytössä yhteensä kuusi huonetta.

– Käytävilläkin saa leikkiä, ajella vaikka polkuautolla, Mira sanoo.

Lapsi saa itse valita haluamansa leikin käytävän seinällä olevasta leikinvalintataulusta. Taulussa on valokuva kustakin leikistä, ja kullakin on oma nimetty tilansa, esimerkiksi kotileikki on ruokailutilana toimivan huoneen seinustalla.

Jokaisella lapsella on nimikoitu magneetti, joka kiinnitetään tauluun halutun leikin kohdalle. Kaikki lapset eivät voi valita samaa leikkiä. Esimerkiksi autoleikissä saa olla kerrallaan vain neljä lasta, jotta leikkitilanne pysyy rauhallisena. Kun leikki on ”täynnä” tai tila ei ole käytössä, kasvattaja kiinnittää leikkitauluun sen kohdalle ison punaisen ruksin.

– Lapset harjoittelevat keskittymään siihen leikkiin, jonka valitsevat, Mira selittää leikkitaulun ideaa.

Vaikka Kasper on ottanut minut iloisesti vastaan, lähteminen ei taaskaan tulee kysymykseenkään. Kannan hänet huutavana autoon ja hymyilen väkinäisesti vastaantuleville vanhemmille ja kasvattajille.

päiväkodin aloittaminen

Kasperin päiväkotiura alkoi lupaavasti, vaikka lähdöt ovatkin välillä hankalia.

Tiistai: Itkua ja rimpuilua

Hoitoaika: 9.00–16.00

Aamu: Isä vie Kasperin, joka takertuu syliin. Mira saa houkuteltua Kasperin vilkuttamaan ikkunasta, ja Kasper heiluttaa isälle surkea ilme kasvoillaan.

Miltä tuntuu: Ristiriitaiselta. Kasper tuntuu sopeutuneen päiväkotiin erinomaisesti, mutta vienti- ja hakutilanteiden haasteet mietityttävät.

”Ryhmässä on vatsatautia ja kihomatoja”. Ulko-oveen kiinnitetty keltainen lappu ei jää huomaamatta, kun menen hakemaan sisältä Kasperin tavaroita. Hyi, pitääpä muistaa pestä käsiä ahkerasti.

Olen jo esikoisen päiväkotiuran myötä tottunut siihen, että lapsiryhmissä taudit tarttuvat herkästi ja kulkeutuvat myös kotiin. Niin kihomadot kuin täitkin ovat perheessämme tuttuja vieraita.

Huomaan myös, että Kasperin naulakon yläpuolelle on ilmestynyt hänestä otettu nauravainen kuva, jonka avulla lapsi osaa ripustaa vaatteensa oikeaan paikkaan.

Vaikka Kasperilla on päiväkotiuraa takana vasta pari viikkoa, hän tuntuu oppivan koko ajan uutta. Päiväkodissa lapset opetetaan omatoimisiksi: pukeutumaan, riisuutumaan, pesemään kädet, viemään likaiset astiat tarjoilukärryyn.

Tajuan, että Kasper yrittää kotonakin vetää sukkia jalkaan ja riisua ulkohousuja. Käsien peseminenkin tuntuu tulevan jo luonnostaan. Myös potan käyttäminen on alkanut kiinnostaa Kasperia aivan uudella tavalla nyt, kun päiväkodissa potalle istahdetaan vähän väliä.

Päivä on taas kerran sujunut ongelmitta. Tällä kertaa Kasper lähtee helposti mukaani, ja ehdin jo iloita. Matkalla autolle hän kuitenkin hermostuu jostain, ja kannan hänet taas huutavana autoon.

Toivon, että hakutilanteet helpottuisivat. Itkevän ja rimpuilevan lapsen raahaaminen autoon jättää kurjan olon melkein koko loppupäiväksi. Enää ei kuitenkaan hävetä ihan niin paljon. Ehkä pitäisi olla iloinen, että lapsi reagoi – sehän on vain terve merkki ikävästä.

Juttua varten on haastateltu päiväkoti Pollen varhaiskasvatuksen esimiestä Suvi Lindbergiä.

Kommentit (2)

Näin korona aikaan kuulostaa kyllä todella erikoiselta kasvattajien kotikäynnit…

Huomaattehan, että lastentarhanopettajan nimike on nykyään varhaiskasvatuksen opettaja :)

Vastaa käyttäjälle Kerttu Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X