Lapsen kehitys 11.06.2015 Päivitetty 25.10.2021

Avoin kirje uhmaikäiselle

Rakas uhmaikäinen. Olet niin rakas – ja niin uuvuttava. Rakastan sinua.

Teksti
Mervi Alatalo
Kuvat
Getty Images

Tämä on avoin kirje sinulle, kaksivuotiaani. Siis sinulle, joka heräsit tänä aamuna puoli kuudelta ja halusit ensin käydä pissalla ja sen jälkeen pelata shakkia. Anteeksi, että ärisin. Lupaan hankkia sinulle shakkipelin ja opettajan viimeistään eskarissa.

Ärisin myös keskeyttäessäni leikkisi. Tiedänhän minä, että rakastat hiekkaa ja autoja. On varmaan nautinnollista leikkiä hiekkaleikkejä keskellä olohuonetta. Mutta kun se oli meidän ainut suolarasiamme. Ja suolaa oli lopulta kaikkialla. Mennään yhdessä hiekkalaatikolle.

Entäs se, kun väitit silmät kirkkaina koristelleesi joulupipareita. Joulu meni aikoja sitten, mutta sinä ihana, rakas, luova hulluni keksit levittää valkoista tahmaa tietokoneelle, kirjahyllyyn, työpöydälle ja lattialle. Rakas, se ei ollut sokerikuorrutetta, se oli liimaa. Leivotaan tänä viikonloppuna jotain. Sinä saat koristella.

Sinulla on loistava mielikuvitus. Harvalle olisi tullut mieleen heittää puisella kauhalla potasta löylyä pitkin kylppäriä – ja eteistä. Löyly oli pissaa. Anteeksi, että ärisin myös, kun halusit taas vetää vessan seitsemän kertaa peräkkäin  ja laitoit kädet taas ihan kiinni kylppärin hanaan ja ruiskutit ympäriinsä. Vettähän se vain oli.  Myös silloin, kun lorotit sitä käsisuihkulla vessasta eteisen puulattialle.

Anteeksi, että ärisin, kun kaadoit pussillisen popcornin jyviä lattialle. Myönnän, että minustakin niistä lähti kiva ääni.
Silloin en sentään ärissyt, kun halusit haistaa kukkaleimasinta. Kukallinen nenäsi oli niin söpö.

Kommentit (1)

oi mun lapseni, jos saisin sinut takaisin vaikka vain päiväksi kiittäisin sinua kauniisti että olet olemassa. sinä nukuit pois liian aikaisin täytit vain 21 ja joskus olit todella villi ja todella veit hermoni. mutta sinä ehdit elää ja olla aktiivinen. minä olen kiitollinen kun olit elämässäni, teit sen kauniimmaksi vaikka olitkin villikko ja vilkas. mutta kun sinä sentään elit ja rakastit minua niinkuin lapsi äitiään. terkuin äitisi joka ei ehtinyt koskaan kiittää sinua rakkaudestai vaan kuolema korjasi sinut ennen… pörri.

Vastaa käyttäjälle mummeli Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X