Minun tarinani 12.01.2016 Päivitetty 16.09.2021

Miten ihmeessä tästä selviää? Kahdeksan lasta ja vanhemmilla vuorotyöt!

Kiire ja ajan puute ajaa monet lapsiperheet stressiin. Kahdeksan lapsen äiti kuitenkin kokee, että kiireeltä voi välttyä pienillä teoilla sekä asennemuutoksella. Hän tekee vuorotyötä sekä hoitaa talon ja lasten harrastukset ilman koti- tai siivousapulaisia. Silti hänellä ei ole kiire.

Teksti
Matilda Katajamäki
Kuvat
Vessi Hämäläinen / Otavamedia

Oletko ihmetellyt, miten suurperheiden vanhemmat saavat 24 tuntiinsa mahtumaan ruuanlaiton, pyykkäyksen, harrastukset ja vanhempainillat? Lisäksi pitäisi vielä yleisesti huomioida kaikkia lapsiaan.

Kysyimme alan asiantuntijoilta.

Lue myös: Irti kiireestä: 5 vinkkiä rennompaan arkeen
Keskustele: Kuinka monta lasta haluat?

Rauhallisuus löytyy vanhempien omasta olemuksesta

Helsinkiläisten Nina ja Keijo Äyhynmäen perheessä on kahdeksan lasta – ja tämän lisäksi molemmat vanhemmat ovat vuorotyötä tekeviä linja-autonkuljettajia.

Heinäkuisena torstaina perheen kotona Helsingin Vuosaaressa on leppoisa tunnelma: kaksi isointa lasta on töissä, kolmas rippileirillä ja kaksi pienempää poikaa pihalla kavereiden kanssa.

Rauhallisuus huokuu myös vanhempien olemuksesta. Nina sanoo, ettei hänen elämänsä tunnu stressaavalta.

– Tietenkin ajoittain tulee härdellitilanteita. Silloin pitää vain miettiä, missä järjestyksessä asiat pitää hoitaa. Suurperheessä kaikki osallistuvat kotitöihin kykynsä mukaan. Kaksivuotias Maijakin osaa jo viedä lautasensa tiskikoneeseen. Roskahuolto on sälytetty viisitoistavuotiaalle Villelle (joka kyllä ajoittain lipsuu siitä, huomauttaa Keijo-isä) ja isommat tytöt huolehtivat pyykeistä ja tiskikoneesta.

Ruokaa Nina tekee isoilla padoilla. Hän käyttää puolivalmisteita kuten keittojuureksia, mutta valmisteltavaa jää silti paljon. Nina pyrkiikin siihen, että illallisesta jäisi lounas seuraavan päivän kotona olijoille.

Lue myös: 7 periaatetta, joista sinäkin joudut vanhempana luopumaan
Keskustele: Meillä on 8 lasta, kysykää!

Eroon turhasta tavarasta

Pienetkin asiat säästävät aikaa: sukat laitetaan pesukoneeseen sukkanipsuilla, jotta kenenkään ei tarvitse lajitella kymmenen ihmisen sukkia. Tavaran vähyys säästää hermoja. Perheen koti on reilun sadan neliön kerrostaloasunto Itä-Helsingissä.

Joskus Nina ja Keijo puhuvat siitä, kuinka he saisivat samalla rahalla Porvoosta isomman rivitalon.

– Mutta siellä aika menisi matkustamiseen. Täällä meillä on kaikki viiden minuutin päässä.

Vaikka kodissa asuu yhdeksän henkeä (esikoinen Mia asuu jo poikakaverinsa kanssa), koti on väljä. Missään ei ole tavararöykkiöitä. Koriste-esineistä on luovuttu, ja Nina myy muutenkin kaiken tarpeettoman heti pois kirppiksellä.

Lasten vaatteita ei säästetä, koska ne odottaisivat seuraavaa käyttäjää vuosia.

Lue myös: Näin pidät lapsiperheen kodin siistinä
Keskustele: Miten karsia pois turhat tavarat?

Kaikille lapsille omat jutteluhetket

Entä lasten saama huomio vanhemmilta? Nina kokee, että jutteluhetkiä tulee päivän mittaan tarpeeksi jokaisen kanssa. Kun kaksi pienintä nukkuu päiväunia, Nina puuhaa viisivuotiaan Jaakon kanssa. 12-vuotiaalla Katjalla on vilkas kaverivaihe menossa: häntä pitää välillä muistaa nykäistä hihasta ja kysyä kuulumisia.

– Itse tykkään ottaa lapset mukaan kotihommiin, Keijo leikkii ja puuhaa enemmän. Nina on ollut kaksi ja puoli vuotta hoitovapaalla. Syksyllä Nina palaa töihin ja Keijo jää pariksi kuukaudeksi koti-isäksi. Lokakuussa Jaakko, Maija ja Eikka aloittavat tutussa vuoropäiväkodissa.

Nina aavistelee, että alku saattaa olla hieman tiukkaa.

– Jos lapset alkavat sairastella kovasti, meillä on varalla se kortti, että toinen meistä ryhtyy osittaiselle hoitovapaalle.

Kummankaan puolen isovanhemmat eivät ole auttamassa arjessa, eikä heillä ole muitakaan lastenhoitajia. Tämän Nina ja Keijo ovat hyväksyneet alusta asti. Ystäväverkosto on, ehkä vuorotöiden vuoksi, jäänyt pieneksi.

Lue myös: Milloin tehdä toinen lapsi? Asiantuntija neuvoo
Keskustele: Mitä kotitöitä teidän lapset tekee?

”En kilvoittele äitiyden saroilla”

Ninan stressitöntä elämää edesauttaa suuresti se, että hän ei kilvoittele täydellisyydestä äitiyden eri saroilla, kuten imetyksessä tai synttärien järjestämisessä. Hän on onnellinen siitä, että hän ehti saada neljä lasta ja löytää oman tapansa olla äiti ennen internetin tuloa.

– Harmittaa esikoisten äitien puolesta, jotka ottavat paineita siitä, miten kaikesta mahdollisesta pitäisi suoriutua ja millaiset vaatteetkin lapsella kuuluisi olla.

Suurperheessä vanhempien on mahdotonta viihdyttää lapsiaan kaiken aikaa. Jos joku valittaa, ettei ole tekemistä, Nina sanoo, että voit istua tuossa ja olla vaan. Pian lapsi yleensä keksii jotain.

– Pidämme lasten saatavilla paljon harrastusvälineitä, kuten jalkapalloja ja rullaluistimia. Nina ja Keijo itse eivät harrasta mitään säännöllistä.

Keijo metsästää satunnaisesti hirviä ja rassaa mopoja Villen kanssa. Nina taas kokee, että työ on hänen omaa aikaansa: bussin ratissa hän saa olla omissa oloissaan ja tauoilla syödä rauhassa. Mutta onko vanhemmilla kotona omia, rauhallisia hetkiä?

– Eilenkin juuri oli sellainen. Meillä laskeutuu hiljaisuus viimeistään puoli yhdeksältä. Sen jälkeen katsoimme Keijon kanssa rikosjuttua boksilta ja mussutimme karkkia. Oli ihanan hiljaista.

Lue myös: Lapsilähtöinen kasvatus – järkevää vai ei?
Keskustele: Kaduttaako vanhemmuus?

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X