Kun lapsi ei leiki, syy löytyy usein kielenkehityksestä – näin aikuinen voi auttaa leikin rikastamisessa

Leikkitaitojen viiveisyys on yksi yleisimmistä syistä, miksi leikki-ikäiset ohjautuvat toimintaterapiaan.

Jos lapsi ei ole kiinnostunut leikkimisestä, syitä ryhdytään usein etsimään perheen arjesta ja vuorovaikutuksesta.

Yhtä lailla syy voi löytyä lapsen kielenkehityksestä tai aistitiedon käsittelyn pulmista, kertoo toimintaterapeutti Annukka Moilanen.

Itse asiassa on aika harvinaista, että lapsen leikkitaitojen puutteet johtuvat psyykkisistä syistä, hän toteaa.

Jos lapsi on aiemmin leikkinyt innokkaasti ja keskittyen, muttei yhtäkkiä enää jaksa tai halua leikkiä, tämä voi viitata lapsen stressiin tai masennukseen.

– Leikkitaitojen viiveellä puolestaan tarkoitetaan sitä, että lapsen leikit eivät ole juuri koskaan sujuneet kovin hyvin. Leikit saattavat olla hyvin yksinkertaisia tai yhteisleikeissä toisten lasten kanssa on toistuvasti hankaluutta, Moilanen kertoo.

– Leikkimisen pitäisi olla kivaa ja ihanaa. Osalle lapsista leikki on työlästä eivätkä he halua sitä.

Leikki-ikä tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä, että leikkiminen on tässä ikävaiheessa lapsen tärkein toiminto. Sitä ei voi korvata ohjatuilla harrastuksilla eikä animaatioelokuvien katsomisella.

Lue myös: Isä ei suostunut menemään kauppaan Spidermanin kanssa – 5 omituista asiaa, joihin lapset mieltyvät paatoksellisesti

Lapsi tarvitsee vapaata leikkiä, jossa hänen ajattelunsa, motoriikkansa ja vuorovaikutustaitonsa pääsevät kehittymään.

Leikkitaidot ovat sitä, että lapsi on kiinnostunut leikkivälineistä, hän kykenee luomaan leikkiinsä juonta ja osaa olla sopuisasti vuorovaikutuksessa leikkikavereiden kanssa kolmen vuoden iästä lähtien.

Lue myös: Taitoja kehittävät leikit 3-vuotiaalle: 10 hauskaa leikkiä, joita lapsi rakastaa

Leikkitaidot ja leikin kehitys kulkee käsi kädessä kielellisen kehityksen kanssa.

Jos kielenkehityksessä on viivettä, myös leikit saattavat olla yksinkertaisempia. Lapsen voi olla vaikea kehittää leikkinsä juonta, jos hänen kielellinen ajattelunsa ja sen myötä myös mielikuvituksensa on vielä kehittymätön.

Aikuinen voi auttaa leikin rikastamisessa, jos lapsen leikit ovat kaavamaisia ja hän esimerkiksi toistuvasti järjestää pikkuautoja riviin sen sijaan, että rakentaisi autoille korjaamon tai rallikisan.

– Aikuisen kannattaa mennä mukaan leikkiin ja tutkia maailmaa uteliaana lapsen kanssa. Leikin rikastaminen voi olla sitä, että aikuinen kysyy: Jos nämä kaksi autoa olisikin kavereita, mihin ne menis? Nukkeleikissä voi esimerkiksi kysellä: Mistä tämä vauva tykkäis? Mitä ruokaa me tehdään vauvalle?

Lapsi tarvitsee vapaata leikkiä, jossa hänen ajattelunsa, motoriikkansa ja vuorovaikutustaitonsa pääsevät kehittymään.

Aistisäätelyn pulmat voivat vaikeuttaa yhdessä leikkimistä

Myös aistitiedon käsittelyn vaikeudet voivat olla syynä siihen, että leikkitaidot ovat heikot ja tästä syystä leikki ei suju toisten kanssa. Silloin lapsi voi kokea herkästi toisten lasten lähestymiset liian hyökkäävinä.

Pulmana voi olla myös se, että lapsi ottaa fyysistä kontaktia toisiin niin rajusti, että toiset lapset kokevat sen pelottavana.

– Myös haasteet leikin ideoinnissa ja keskittymisessä sekä motorisen kehityksen viiveet voivat hankaloittaa leikkejä ikätovereiden kanssa. Jos lapsella on kielellisen ilmaisun haasteita, toisten kanssa kommunikointi yhteisleikeissä voi tuntua vaikealta, Moilanen sanoo.

– Jos lapsi ei lähde mukaan yhteisleikkiin tai leikissä on toistuvasti sosiaalisen vuorovaikutuksen pulmia, hän tarvitsee aikuisen tukea leikkitaitojensa kehittämiseen.

Jo sillä voi olla suuri vaikutus lapsen leikkiin, että vanhemmat järjestävät aikaa leikkimiseen, ovat kiinnostuneita leikeistä, näyttävät lapselle arvostavansa leikkiä ja ovat lähettyvillä tukemassa, jos leikki ei suju.

Jos lapsella on aistisäätelyn vaikeuksia, hän saattaa kuormittua ympäristön ärsykkeistä. Ylivirittyneenä yhteiseen leikkiin asettuminen ja keskittyminen voi olla vaikeaa.

Moilanen kertoo, että ylivirittyneelle lapselle voi ennen leikkihetkeä tarjota esimerkiksi syvätuntoaistimuksia tai vastusta vastaan toimimista, joiden tiedetään jäsentävän ja rauhoittavan keskushermostoa.

– Näitä aistimuksia voivat tarjota esim. karhunhalaus, hieronta, puolapuissa tai tangossa roikkuminen tai vaikka portaiden kiipeäminen.

Kotiliesi.fi: Tervapata, 10 tikkua laudalla, peili – muistatko nämä 10 nostalgista pihapeliä?

Otsikkoa päivitetty 5.4.