Omaan huoneeseen – älä odota liian pitkään! ”Ennen herätyksiä oli pahimmillaan 15 min välein”

Vauvan siirtäminen omaan huoneeseen nukkumaan voi sujua helposti, kun hän on kuuden kuukauden ikäinen. Omassa huoneessa nukkuminen voi rauhoittaa kaikkien yöunia.

Teksti Johanna Jantunen
Kuvat iStock
Riippuu hyvin paljon lapsen temperamentista ja luonteesta, miten vauvan siirtyminen omaan huoneeseen nukkumaan on hyvä toteuttaa.
Riippuu hyvin paljon lapsen temperamentista ja luonteesta, miten omaan huoneeseen siirtyminen kannattaa toteuttaa.

Jos kodista löytyy oma makuuhuone lapselle, se voi olla helpointa ottaa käyttöön, kun vauva on puolen vuoden ikäinen.

– Vauvat sopeutuvat muutokseen melko mutkattomasti tuossa iässä, Pikkujätissä uniohjaajana työskentelevä terveydenhoitaja Sari Tammikari kertoo.

Yli kuuden kuukauden ikäiset vauvat alkavat myös reagoida ympäristössä oleviin ärsykkeisiin herkemmin kuin nuoremmat vauvat. Siksi he saattavat herätä uniltaan, kun vanhemmat käyvät nukkumaan tai kun vanhempi liikkuu tai ääntelee unissaan.

Toinen sopiva sauma omaan huoneeseen siirtymiselle on vauvan eroahdistusvaiheen jälkeen. Eroahdistusvaihe tulee vauvoille yleensä 7–12 kuukauden iässä. Sen aikana vauvan siirtäminen omaan huoneeseen voi olla haastavaa.

Aikaisemmin kuin puolivuotiaana vauvan sängyn siirtämistä omaan huoneeseen ei suositella. Alle kuuden kuukauden ikäisen vauvan on turvallisinta nukkua vanhempien kanssa samassa huoneessa, sillä tutkimusten mukaan se vähentää kätkytkuoleman riskiä.

”Kannattaa sallia viereen tuleminen joksikin aikaa.”

Omaan huoneeseen siirtoa ei suositella myöskään silloin, kun perheeseen syntyy sisarus. Siirto tulisi tehdä joko hyvissä ajoin ennen sisaruksen syntymää tai sisaruksen syntymän jälkeen, kun tilanne on rauhoittunut.

– On muistettava, että monissa perheissä vietetään aluksi kuherruskuukautta sisaruksen syntymän jälkeen, ja esikoinen voi aloittaa haastavan käytöksen vasta useamman kuukauden jälkeen sisaruksen syntymästä.

Lisäksi muuttojen ja isojen elämänmuutosten yhteydessä yksin nukkuminen voi myös olla haasteellista.

– Tällöin vanhemman kannattaa sallia viereen tuleminen joksikin aikaa tai mennä itse nukkumaan lapsen huoneen lattialle, kunnes tilanne tasaantuu.

Kaikkien unet voivat parantua, kun vauva nukkuu omassa huoneessa

Lapsen siirtyminen omaan huoneeseen nukkumaan voi parantaa koko perheen yöunia. Jos vanhemman uni on hyvin herkkää ja ohutta, hän saattaa nukkua levollisemmin, kun jokainen vauvan päästämä inahdus ei pääse herättämään.

Vauvakaan ei välttämättä enää heräile toistuvasti öisin tai varhain aamuyöstä, kun hän saa nukkua omassa rauhassaan.

– Etenkin aamuyöllä vauvojen uni on ohutta, ja vanhempien huoneessa aamukolmelta havahtunut vauva voi herätä kunnolla ja aloittaa varsinaisen elämöinnin.

Päätöksessä voi olla kyse myös siitä, onko vanhempien makuuhuoneessa tilaa pinnasängylle vai ei.

Riippuu kuitenkin vauvasta, kuinka herkästi esimerkiksi erilaiset äänet ylipäätään häiritsevät hänen untaan.

– Osa vauvoista on erityisherkkiä ja vaativat jo varhain riittävästi tilaa ja rauhaa nukkuakseen hyvin. Toiset vauvat ovat patatyyniä nukkujia, eivätkä häiriinny, vaikka taloa kaadettaisiin ympäriltä.

On hyvä huomioida, että huonosti nukkunut vauva ei välttämättä ala automaattisesti nukkua omassa huoneessaan paremmin. Tällöin kannattaa ensin tarkistaa, että tietyt perusasiat ovat kunnossa, ja sitten harkita unikoulua.

Omassa huoneessa nukkuminen voi helpottaa vauvan unikoulun pitämistä. Esimerkiksi pistäytymisen ja tuoliunikoulun tyyppiset unikoulut, joissa vanhempi poistuu nukkumapaikasta tietyn kaavan mukaan, on yksinkertaista toteuttaa vauvan nukkuessa omassa huoneessaan.

Vauva omaan huoneeseen nukkumaan – näin onnistut

1. Ota huomioon lapsen temperamentti

Riippuu hyvin paljon lapsen temperamentista ja luonteesta, kannattaako siirtyminen omaan huoneeseen toteuttaa nopeassa vai rauhallisessa tahdissa. Herkät ja pelokkaat lapset voivat tarvita pitkän siirtymäajan ja päivisin tehtävää kylmäharjoittelua, eli omaan sänkyyn ja huoneeseen tutustumista.

– Tosin vanhemman täytyy muistaa olla johdonmukainen ja luottavainen, ettei hän lietso lapsen pelkoa kokemansa oman huolen kautta.

Joillekin lapsille toimii mutkaton ”kerrasta poikki” -taktiikka, eli että lapsi alkaa tietystä yöstä lähtien nukkua omassa huoneessaan ilman vanhemman seuraa. Tällaiset lapset ovat yleensä joustavia ja pelottomia luonteeltaan.

Mitä vanhempi lapsi on, sitä enemmän hänen luonteenpiirteensä vaikuttavat siirtymiseen.

2. Huomio myös oma olotilasi

On tärkeä huomioida myös vanhemman temperamentti sekä väsymystila, kun pohditaan lapsen siirtämistä omaan huoneeseen.

– Vanhempi voi olla niin uupunut ja turhautunut esimerkiksi lapsen yölliseen mekastukseen, että siirto on parasta tehdä nopeasti.

Tai sitten vanhempi kokee suurta eroahdistusta, vaikka lapsi olisikin valmis siirtymään omaan huoneeseensa.

– Nämä eivät ole koskaan yksiselitteisiä asioita vaan monimutkaisia kokonaisuuksia, joissa on tarkkaan pohdittava, mikä tuottaa parhaan tuloksen koko perheen kannalta.

3. Kun vauva tai taapero siirtyy omaan huoneeseen, pitäydy vielä pinnasängyssä

Vauvan ja taaperon on hyvä nukkua vielä omassa huoneessaankin pinnasängyssä, vaikka juniorisänkyyn siirtyminen voisi houkutella vanhempia.

– Alle 3-vuotiailla ei vielä ole välttämättä ymmärrystä pysyä juniorisängyssä, vaan he voivat poistua sieltä monta kertaa illan ja yön aikana. Tähän auttaa kyllä yleensä järjestelmällinen sänkyyn palauttaminen ilman poikkeuksia.

Lue myös: Pinnasängystä lastensänkyyn – älä vaihda liian varhain! Näin siirtymä sujuu helpoiten

4. Jos huoneessa nukkuu jo isosisarus, toimi näin

Vauvan tai taaperon siirtäminen samaan huoneeseen isosiskon tai -veljen kanssa voi mietityttää. Jos vanhempi lapsi on nukkunut yönsä hyvin, voivatko hänen unensa mennä pipariksi, jos pikkusisarus itkeskelee?

Yleensä lapset kuitenkin nukkuvat mielellään toistensa kanssa samassa huoneessa.

– Isomman sisaruksen kanssa kannattaa jutella asiasta etukäteen ja kertoa, että siirtymävaiheeseen voi liittyä itkuisuutta ja muutamat yöt voivat olla levottomampia. Mutta lisäksi hänelle tulee korostaa, että vauvalla ei ole mitään hätää: hän vain opettelee uutta taitoa. Tämä rentouttaa isompaa sisarusta.

Kuuden kuukauden iässä on usein helppo siirtää vauva omaan huoneeseen nukkumaan.

Lapsen kanssa on hyvä viettää omassa huoneessa aikaa päivällä, jotta huone on tuttu ja turvallinen.

Joskus yöheräilyt tihenevät, kun vauva siirtyy nukkumaan isomman sisaruksen kanssa. Tämä johtuu yleensä siitä, että vanhempi huolestuu isomman sisaruksen unesta ja  alkaa reagoida vauvan ääntelyihin herkemmin yön aikana, jotta itkua ei tulisi.

– Näin toimien ajaudutaan helposti umpikujaan. Jos kestää muutaman hankalamman yön, tilanne tasoittuu vähitellen ja vauvakin alkaa nukkua täysiä öitä.

Jos sisarus herää vauvan elämöintiin yöllä, voi lohduttautua sillä, että hän kyllä kestää muutaman huonomman yön. Vakava univaje vie pidemmän aikaa kehittyäkseen.

– Mitä johdonmukaisemmin vanhemmat jatkavat ja antavat sisarukselle kahdenkeskistä aikaa, sitä nopeammin tilanne tasoittuu.

Lue myös: Onko vauvasi heräily enää normaalia? Katso tästä minuutilleen, milloin pikkulapsella on uniongelma

Kommentit

7 kommenttia
Avatar

Minun ainokainen siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan 13-vuotiaana. Samassa sängyssä nukuttiin kunnes poika oli 2-vuotias.

Avatar

Minä jotenkin vierastan näitä ”kannattaisi ja pitäisi” – ohjeita lasten suhteen. Aivan kuin se olisi itseisarvo saada lapsi äkkiä pois vanhempien luota öiksi. Samaan törmää äitien keskuudessa että ajatellaan ettei lasta kannata opettaa siihen ja siihen ja kyllä se oppii kun jaksaa vaatia. Ja ollaan sanomassa että mitäs et opettanut. Meillä on menty esim nukkumisasiassa hyvin lapsen tarpeiden mukaan ja siirrytty seuraavaan vaiheeseen hyvillä mielin. En päättänyt jo alkujaan että meillä nukutaan tietyllälailla piste. Mahtaa asiassa olla juuret omassa lapsuudessa jolloin meillä nukuttiin hyvin joustavasti ja niin että kaikilla oli hyvä. Välillä pedissä 3 lasta ja 2aikuista jne…Oma 12v saa edelleen tulla yökylään jos haluaa eikä omassa huoneessa ole pakko olla yksin. Äitini oli sellainen neuvolakapinallinen joka viisveisasi 70-luvun tarkoista kasvatus ohjeista ja en saanut mehua tms pikkuvauvana. Syliä saimme ja läheisyyttä runsaasti kuten omanikin.

Avatar

Esikoinen siirtyi kaksiviikkoisena omaan huoneeseen nukkumaan turvallisuutensa vuoksi, koska kävelin öisin unissani hoitelemaan samassa huoneessa nukkuvaa vauvaa miten sattuu. Välillä vauva löytyi sängystämme, vaikken muistanutkaan siirtäneeni häntä sinne. Välillä puuttuivat vaipat tyystin tai jotain muuta outoa oli tapahtunut. Neuvolassa opastivat laittamaan vauvan omaan huoneeseen nukkumaan ja näin salaperäiset yölliset hoitelut unissani loppuivat. Kaikki saivat paremmin nukuttua. Käsittääkseni tämä ei ole aiheuttanut minkäänlaisia traumoja esikoiselleni. Kuopus pääsi sairaalasta siskonsa kanssa samaan huoneeseen nukkumaan ja hänkin vaikuttaa ihan tasapainoiselta. Kaikilla on aina ollut oma turvallinen ja ihana sänky. Ja kaikki ovat saaneet hoitoa ja lohdutusta tarpeen mukaan. Vain kerran kaks on tarvinnut painajaisten takia mennä yöllä apuun ja muuten yölliset heräilyt ovat liittyneet sairasteluun. Tämä on toiminut meillä, toisilla joku muu.

Avatar

Näitä suomalaisia lastenkasvatusohjeita kun lukee, en yhtään ihmettele, miksi Suomessa on niin paljon mielenterveysongelmia. Puolivuotias on vielä todella pieni ja tarvitsee vanhempiensa tukea myös yöllä. Oma vauvani kurkistaa nukkuessaan aina, missä on ja missä turvallinen aikuinen on ja kun kaikki on kunnossa, jatkaa hyvillä mielin uniaan. Vauvavuosi menee nopeasti ohi ja ainakin itse hyväksyn sen, ettei pariin ekaan vuoteen voikaan olla täysin levännyt. Nukkumisen aika on sitten myöhemmin. Nyt voi korvata huonoja öitä nukkumalla päiväunia vauvan vieressä.

Tokihan vauva ”paremmin” nukkuu yönsä omassa huoneessaan, kun vanhemmat eivät enää herää joka tuhahdukseen, vaan joutuu opettelemaan itse itsensä lohduttamista. Ja samalla on luotu taas yksi välttelevästi kiintynyt suomalaislapsi, joka ei aikuisellakaan osaa pyytää apua ongelmiinsa, vaan kantaa masennuksen ja muut murheet yksin. Tähän vielä päälle pienen vauvan yökyläilyt ja muut lapsen riepottelut vanhempien ehdoilla. Periaatteessa en haluaisi puuttua muiden kasvatustyyleihin, mutta hieman enemmän lapsentahtisuutta ja lasten ehdoilla elämistä toivoisin, niin ehkä tulevaisuudessa olisimme vähemmän masentunut kansakunta.

Avatar

Olisiko sinulla laittaa jotain tutkimustietoa näiden väitteidesi tueksi? Että omaan huoneeseen siirtyminen ja itsenäisen nukahtamisen opettelu aiheuttaa kiintymyssuhdeongelmia? Luulisi, että enemmän ongelmia syntyy, jos kaksi vuotta valvoneet aikuiset hoitavat lapsia. Ei päiväunet ole mahdollisuus, jos on muita lapsia tai käy töissä.

Avatar

Meillä nukkuvat 11v. ja 8v. pojat yhä kainalossa ja sitä rakastaa kaikki. Haikeudella odotan, milloin haluavat omiin sänkyihin, mutta vielä ei ainakaan ole näköpiirissä. Ja, ovat erittäin pärjääviä, onnellisia, vahvoja ja maailmaan luottavaisia pieniä ihmisiä noin muuten, mutta jos me aikuiset tykätään olla lähellä toista ihmistä, miksi ei lapsi tykkäisi. Kukin taablaa tyylillään.

Avatar

Minun kohta neljävjotias nukkuu edelleen vierellä. Vauvana hän nukkui omassa sängssä (parisängyn vierellä) mutta kun laita otettiin pinnasängystä pois koin sen helpommaksi että hän nukkuu vierellä. Parivuotiaasta saakka on nukkunut rauhallisesti heräämättä kertaakaan yöllä mutta ensimmäiset pari vuotta oli herätyksiä vähintään kolmesti yössä. Olen lukenut artikkeleita jossa viitataan tutkimuksiin jotka puhuvat perhepetien puolesta. Artikkeleissa ei kuitenkaan avata tutkimuksia tarkemmin. Lapset ovat yksilöitä ja äidit tietävät usin parhaiten mikä heidän perheilleen on sopivinta niin nukkumisen kuin imetyksenkin suhteen. Neuvoja tulee ovista ja ikkunoista 😀

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä