”Nyt tältä nallelta irtois jalka ja sitä sattuis kovaa” – toimi näin, kun lapsen leikki muuttuu ilkeäksi
Miksi ihmeessä lapsi haluaa leikkiä satuttamisleikkejä ja miten niitä voi ohjata tervejärkisemmiksi?
Kun lapsi haluaa leikkiä leikkejä, joissa lelut satuttavat toisiaan tai pudottavat toisiaan nukketalon katolta, vanhempi menee hämilleen. Varsinkin jos nämä aina vain toistuvat, ja lapsi pyytää aikuistakin osallistumaan niihin.
– Lapsi harjoittelee leikkiessään paitsi tunteiden kokemista ja nimeämistä sekä itsesäätelyä, myös syy-seuraussuhteita ja säännönmukaisuuksia. Satuttamista sisältävät leikit ovat osa tätä eli luonnollinen osa lapsen leikkiä, lohduttaa erityisluokaopettaja, psykoterapeutti Heli Tuikka.
Eli kun lapsi irrottaa barbilta jalan, hän samalla paitsi leikkii, myös kokeilee syy-seurassuhteen toimintaa: kun teen näin, tapahtuu tällä tavalla.
Aikuisen tärkeä tehtävä näissä leikeissä on toimia tunteiden sanoittajana ja empatiakyvyn opettajana. Yleensä satuttamisleikkejä alkavat leikkiä pienet, 3–4-vuotiaat lapset ja heidän itsesäätelynsä ja tunnetaitonsa ovat vielä opettelun aivan alkuvaiheissa.
Miltä nallesta tuntuu?
Lasten leikeissä aina, mutta varsinkin satuttamiselementtejä sisältävissä leikeissä aikuisen on oltava läsnä ja herkällä korvalla kuunneltava, mikä on leikin sävy.
– Jos huomaa, että leikissä jokin ikävä raja ylittyy – esimerkiksi saman nallen yli jatkuvasti vaan ajetaan – aikuinen voi tarttua siihen. Hän voi kysyä lapselta, että ootko ajatellut mitä tälle nallelle oikein tässä leikissä tehdään. Miltä nallesta mahtaa tuntua?
Ylipäätään jos leikissä on mukana jatkuvaa hakkaamista ja satuttamista sekä aggressiota, on hyvä pyrkiä selvittämään, mikä tunnetila lasta ajaa näihin leikkeihin.
– Lapsi heijastaa sekä maailmankuvaansa että omia hankalia tunteitaan leikkiin; leikin kautta ja legoukkojen avulla niitä on helpompi käsitellä. Lapsi ei välttämättä osaa itse nimetä tai sanoittaa näitä tunteita, ja siinä aikuisen on oltava apuna, Tuikka muistuttaa.
Leikille uusi, parempi loppu
Entä jos lapsi pyytää vanhempaansakin mukaan pudottelemaan legoukkoja nukketalon katolta ja ajamaan nallen yli puuautolla? Niihin ei huvittaisi leikkikaverina osallistua.
– Jos leikin pääidea tuntuu olevan, että siinä satutetaan tai rikkomalla rikotaan jotakin, en lähtisi siihen mukaan, Tuikka sanoo. – Päinvastoin tällaiset leikkiehdotukset voi kääntää toiseen suuntaan ja muuttaa toiseksi leikiksi.
”Oliko tämä mielestäsi hyvä ja kiva leikki?”
Eli jos nukelta on vedetty jalka irti, se viedäänkin lääkäriin hoidettavaksi. Samalla lääkäri tutkii myös nallen, ettei sille vain käynyt autokolarissa kuinkaan.
Seuraavaksi voidaan tutkia kaikki muutkin nuket. Ja kas, satuttamisleikistä tuleekin lääkärileikki!
Tilanteita sanoittamalla tulee herätelleeksi lapsen empatiakykyä. Jos lapsi esittelee kuinka repii nukelta käden, aikuinen voi surra kurjaa kohtaloa ja ehdottaa käden pikaista paikkaamista.
– Saattaisin jopa kysyä lapselta, oliko tämä hänen mielestään hyvä ja kiva leikki ja miettiä yhdessä sitä, mitä jos ensi kerralla käsi jäisikin paikalleen, eli tavallaan keksiä leikille uusi, parempi loppu, Tuikka lisää.
Tämä lasten terapiassakin käytetty metodi eli leikille uuden lopun keksiminen tarinoiden ja kuvien avulla voi olla käyttökelpoinen etenkin, jos jokin tietty satuttamisleikki toistuu toistumistaan.
Jos leikissä dinosaurukset jatkuvasti litsivät ja tuhoavat toisiaan, voi yhdessä lapsen kanssa loihtia tilanteeseen uuden käänteen joka ratkaisee riidat ja voittaa vihollisuudet. Sitten koko dinolauma voi mennä yhdessä pitsalle.
Fantasia ja todellisuus sekoittuvat lapsen leikeissä
Vaikka aikuisen silmiin pienen lapsen nallenlyömisleikit saattavat näyttää hirveiltä, niistä ei silti kannata alkaa nuhdella lasta niin, että hän alkaa hävetä leikkejään.
Tuikka muistuttaa, että pieni lapsi vielä keksii asioita jotka eivät ole totta. Lapsen maailmassa fantasia ja sadut sekoittuvat todellisuuteen tavalla, josta me aikuiset emme enää muista mitään.
– Ei voi tuomita lasta kauhistelemalla että teet hirveän väärin, koska lapsella ei ole vielä täydellistä kuvaa siitä mikä on oikein. Hän vasta opettelee sitä, aikuisten avulla.
Leikin kautta lapsi muutenkin opettelee ja käsittelee asioita, joita näkee ja kuulee kokemuspiirissään. Televisiosta, tietokonepeleistä, aikuisten keskusteluista ja monista arjen tilanteista lapsi havaitsee paljon sellaista, mitä ei kunnolla ymmärrä, ja leikki on hänen keinonsa käsitellä näitä, joskus ahdistaviakin asioita.
– Kiinnostus satuttamisleikkeihin on yleensä vain ohimenevä vaihe. Kun leikin annetaan tapahtua hyvällä tavalla ohjatusti, vaihe monesti menee aivan itsestäänkin ohi, Tuikka muistuttaa.
Jaa oma kokemuksesi