Toivotko, että lapsesi saa ystäviä? Näin tuet lapsen sosiaalisia taitoja
Pienikin lapsi saa kavereita, mutta tarvitsee aikuisen apua ystävyyssuhteiden luomiseen ja säilyttämiseen. Lapsen sosiaaliset taidot kehittyvät ohjauksessa.
Jokainen vanhempi varmasti toivoo, että hänen lapsensa saisi ystäviä. Sosiaalisesti taitava ihminen osaa luoda ja ylläpitää myönteisiä suhteita toisiin niin, että suhteet ovat hyviä sekä hänen itsensä että muiden näkökulmasta. Hän osaa ilmaista ja hallita tunteitaan, ja hän myös ymmärtää ja tunnistaa toisten tunteita.
Sosiaaliset taidot rakentuvat pikku hiljaa arjessa sen kautta, miten lasta ohjataan ja kasvatetaan. Taitojen karttuessa lapsi oppii liittymään toisten joukkoon, jakamaan ja vuorottelemaan.
Sosiaaliset taidot ovat vaativia, ja niitä voi kehittää koko elämänsä ajan – aikuinenkin mokailee, joten lapseltaan ei kannata vaatia liikoja. Taitojen harjoittelu alkaa jo vauvavaiheessa.
Lue myös: Vauvauinti kehittää vauvan motoriikkaa ja sosiaalisia taitoja
Keskustele: Kysymyksiä lapsen sosiaalisista ja kognitiivisista taidoista
Vie vauva muiden vauvojen seuraan
Vauva tunnistaa lajitoverinsa eli muut vauvat ja on kiinnostunut heidän seurastaan. Lapsen kanssa kotona olevalle tekee hyvää hankkiutua toisten äitien ja lasten pariin vaikka vauvamuskariin tai leikkipuistoon. Suvun ja ystäväperheiden tapaaminenkin tukee lapsen sosiaalista kehitystä.
Olisi tärkeää, että vanhemmat tunnistaisivat vauvansa temperamentin, jotta he osaisivat ottaa sen arjessa huomioon. Herkälle ja hitaasti lämpiävälle vauvalle jatkuvasti vaihtuvat uudet tilanteet voivat olla liikaa, ja ne voivat tuottaa vauvalle pelkoa ja ahdistusta.
Lapsen temperamenttia ei saa tukahduttaa: jos hän on hidas tutustumaan, hänelle voi antaa vähemmän kontakteja ja enemmän aikaa sopeutua vaihtuviin tilanteisiin.
Lue myös: Vauva kasvaa ja kehittyy
Keskustele: Onko teidän vauvoilla paljon ”vauvakavereita”?
Taapero opettelee perussääntöjä
Taaperoikäinen eli 1–3-vuotias nauttii kukkuu-leikeistä ja muista yksinkertaisista leikeistä tuttujen aikuisten ja lasten kanssa. Hän on yhä kiinnostuneempi muista lapsista ja leikkii mielellään rinnakkain muiden kanssa. Leikkitreffejä kannattaa siis järjestää jo tässä vaiheessa.
Yhteisleikit eivät ehkä vielä suju, mutta iloiset kohtaamiset ovat tärkeitä. Taapero tutkii ja aistii maailmaa uteliaasti, ja hänellä on jo lempileluja. Leikkeihin kannattaa mennä mukaan.
Yksivuotias ei vielä tiedä, miten toista ihmistä kuuluisi koskettaa ja saattaa siksi purra tai lyödä. Hänelle voi kertoa rauhallisesti, miksi toista ei saa kohdella näin. Samalla voi opettaa muita tapoja herättää toisen huomio.
Taapero elää kiihkeää kielen kehityksen vaihetta, joten olisi tärkeää, että hänelle juteltaisiin paljon ja myös sanoitettaisiin lapsen tunteita, kun häntä esimerkiksi ilahduttaa tai harmittaa jokin asia.
Lue myös: Näin tuet ujoa lasta
Keskustele: Miksi taapero puree ja miten saan sen loppumaan?
Kaksivuotiaat leikkivät rinnakkain
Kaksivuotiaana lapsi leikkii edelleen rinnakkain muiden kanssa, mutta helpot yhteisleikit voivat jo sujua etenkin tuttujen lasten kanssa. Autoleikit ja nukkejen kärryttely yhdessä ovat hyvä alku. Useimmiten lapsen on helpointa leikkiä hänelle tutussa ympäristössä.
Hiekkalaatikkoleikeissä lapsi voi napata toisen lapsen lapion, koska on siitä kiinnostunut. Jakamista vasta opetellaan, joten aikuisen olisi hyvä tarkkailla vierellä ja puuttua tilanteisiin rauhallisesti, etsiä vaikka molemmille oma lapio ja kertoa, mitä sillä voi tehdä. Yhdessä lapioiminen on jo yhteisleikin alku.
Kolmivuotiailla alkaa olla myös mielikuvitusleikkejä, joissa esineet ovat jotain muuta kuin mitä ne oikeasti ovat. Yhteisleikki alkaa kehittyä, jos sille luodaan hyvät olosuhteet. Lapsi voi vielä tässä vaiheessa myös väsyä leikkiin varsin nopeasti.
Pari-kolmevuotiaan sosiaalisuutta voi tukea tapaamalla muita lapsia. Tämä on tärkeää etenkin, jos kyseessä on ainoa lapsi.
Lue myös: Näin autat lasta saamaan kavereita
Keskustele: Ainoat lapset eivät osaa jakaa?
Nelivuotias innostuu sääntöleikeistä
Neli- ja viisivuotiaat leikkivät jo monimutkaisempia sääntöleikkejä, ja kaveripiiri saattaa laajentua. Ystävyyden taitoja punnitaan, kun leikeissä pitäisi jakaa omia tavaroita, odottaa vuoroa ja hyväksyä häviämistä.
Jos leikit sujuvat hyvin, vanhempi voi jo välillä seurata kaverusten touhuja taka-alalta. Haastavissa tilanteissa karikot selvitetään jo ennen kuin päästään riitaan asti. Tällainen valmentava vanhemmuus tukee lapsen kaverisuhteita, samoin kotona saatu lämpö ja vastavuoroisuus.
Ystävyyden taitoja voi tässä vaiheessa harjoitella myös pohtimalla, miltä itsestä ja toisesta tuntuu eri tilanteissa, ja kuinka olisi hyvä toimia, jos jokin asia harmittaa. Lapsen suosiota kaveripiirissä lisää, jos hän osaa etsiä sopuisia ratkaisuja riitatilanteisiin. Lapsen kanssa on hyvä jutella myös siitä, miten toiset saavat häntä kohdella: tämä opettaa lapselle jämäkkyyttä.
Liian kova kontrolli ja rajojen asettaminen tuovat yleensä ongelmia mukanaan. Kaverisuhdeongelmista kärsivien lasten vanhemmista moni toimii kuin erotuomari: asioihin puututaan vasta, kun nahistelu yltyy ilmiriidaksi, ja riita ratkaistaan esimerkiksi lähettämällä lapset eri huoneisiin.
Hyvin ankara kasvatus voi tutkitusti myös johtaa siihen, että lapsi kiusaa muita tai hänestä tulee kiusattu.
Uuteen päiväkotiryhmään meneminen voi jännittää lasta. Jos ryhmässä on hyvä yhteishenki, siihen on helpompi liittyä. Ryhmän aikuisten ei pidä sallia sitä, että joku suljetaan ulos leikeistä, vaan asiaan pitää puuttua aktiivisesti. Samalla opetellaan hyväksymään erilaisuutta.
Lue myös: Lukeminen kasvattaa lapsen sosiaalisia taitoja
Keskustele: 4-vuotiaan leikkimisestä
Kouluikäinenkin tarvitsee vanhempiaan
Kouluikäisen vanhemmat ovat mahdollistajia: jos lapsilla on jokin idea, jonka he haluavat toteuttaa, niin heidän kanssaan voisi miettiä yhdessä, kuinka sen voisi tehdä. Muuten tässä vaiheessa vanhemmat tarkkailevat jo lasten kaverisuhteita taka-alalta.
On hyvä, jos vanhemmasta saa pelikaverin tarpeen tullen tai jos äiti ja isä lähtevät yleisöksi lasten esitykseen. Vanhempien pitäisi myös tarpeen tullen selvittää hankalia riitatilanteita lapsia syyllistämättä.
Poissaolevat, lapsensa oman onnensa nojaan jättävät vanhemmat vaikuttavat tämän tulevaisuuteen. Yksinäisyyskin voi periytyä: eristäytyvien vanhempien lapsilla on usein yksinäisyyden kokemuksia.
Lapsiryhmissä torjutuiksi joutuvat helpoimmin aggressiiviset lapset, joilla on kypsymättömyyttä, itsehillinnän puutetta ja tuskaisuutta. Käytöksen taustalla on yleensä vanhempien moninaisia ongelmia ja jopa lapsen kokemaa kaltoinkohtelua.
Muutama tai yksikin hyvä ystävä voi riittää lapselle – jos taas ystäviä ei ole, lapsen minäkuva kärsii ja hän altistuu masennukselle. Hyväksyntä ja ystävyyssuhteet lisäävät lapsen myönteistä käsitystä itsestään ja suoriutumista myös taitoa vaativista tehtävistä.
Lähteet: Kasvatustieteen tohtori Marita Neitolan haastattelu ja Neitolan väitöskirja Lapsen sosiaalisen kompetenssin tukeminen – vanhempien epäsuorat ja suorat vaikutustavat (Turun yliopisto 2011).
Lue myös: Näin suojelet lasta ulkonäköpaineilta
Keskustele: Kuuluuko vanhemman leikkiä lapsen kanssa?
Jaa oma kokemuksesi