Vanhempi, toimi näin, jos kaverit pahoittivat lapsen mielen päivähoidossa: ”Yksi vanhemman tehtävistä on olla tunnesäiliö”
”Et osaa värittää”, saattaa kolmevuotias tokaista ryhmässä toiselle lapselle kesken piirustushetken.
Loukkaavat sanat saattavat jäädä harmittamaan ja palata mieleen vielä myöhemmin, kun illalla kotona kaivetaan väristyskirja esiin. Jos lapsi kertoo vanhemmalle pahoittaneensa mielensä päivähoidossa, miten kannattaisi reagoida?
Ennen muuta on hyvä pysähtyä ja kuunnella, sekä vastaanottaa tunteet, lastenpsykologi Jenny Halin selittää.
– Yksi vanhemman tehtävistä on olla tunnesäiliö. Yleensä me aikuiset heti mietimme, mitä asialle pitäisi tehdä ja miten lapselle kuuluisi vastata ja puhua. Mutta usein tärkeintä on vain kuulla, mitä lapsella on mielen päällä, ja ottaa hänen tunteensa kannettavaksi. Pieni lapsi ei jaksa kantaa tunteitaan vielä yksin, eikä kuulukaan.
Lue myös: Psykologi vietti kuukauden päiväkodissa varhaiskasvatusta tutkien: ”Mainettaan parempaa työtä”
Kun ikävät tapaukset toistuvat, puhutaan kiusaamisesta
Kuuntelemisen jälkeen lapselle voi esimerkiksi vain todeta, että kuulostaapa ikävältä. Sitten voi selvittää, miten lapsi toimi itse tilanteessa ja myös luvata vielä puhua asiasta hoitopaikan aikuisten kanssa.
Aina kiusaaminen päiväkodissa ei ole kantautunut työntekijöiden korviin. Jos kuitenkin ikävä tilanne sattuu aikuisen läsnä ollessa, hänellä on vastuu puuttua siihen.
– Päiväkoti-ikäiset lapset elävät usein hetkessä. Itsesäätelytaidot ovat vielä vajavaiset ja kehittymässä, eli asioita sattuu ja tapahtuu. Siksi lapset eivät myöskään pysty hyvin irrallaan kontekstista selvittämään tilanteita, joten parasta olisi tarttua niihin heti paikan päällä, Halin toteaa.
Harvoin pienten lasten kohdalla yksittäistapauksilla on mitään vakavia seurauksia, mutta jos mielen pahoittamiset toistuvat, silloin niihin pitää kiinnittää huomiota. Toistuvuus onkin avainsana siinä, voidaanko puhua kiusaamisesta päiväkodissa.
– Harvemmin päiväkoti-ikäisten välillä syntyy kiusaamista, Halin huomauttaa.
Vasta kouluikäiset muodostavat enemmän sosiaalisia kytköksiä, ja koulussa aikuiset eivät myöskään ole yhtä tarkalla silmällä valvomassa lasten toimintaa.
Nukkumaan mennessä murheet usein muistuvat mieleen
Monesti pienet lapset eivät jää pitkäksi aikaa pyörittelemään murheita mielessään. Jos kuitenkaan ne eivät unohdu, nukkumaan mennessä tunteet ja muistot usein nousevat pintaan. Kiusaaminen päiväkodissa voi tulla näkyväksi näin.
Mikäli päiväsaikaan kurjia tilanteita on jo puitu yhdessä, voikin lempeästi muistuttaa lasta siitä ja todeta, ettei ole mitään hätää.
Tunteita ei tarvitse mitätöidä, mutta rauhoittelu on paikallaan, Halin neuvoo.
– Kannattaa keskittyä keholliseen rauhoittamiseen eikä niinkään puhumiseen. Voi hyssytellä tai vaikka hieroa, mikä rauhoittaa nukkumaan mennessä.
Kolhut tuntuvat vähemmän, kun lapsi saa aikuisilta kehuja
Entä kannattaako lasta myös rohkaista puolustamaan itseään, jos esimerkiksi piirustusta pilkataan uudestaan?
Halin toteaa, että siihenkin voi ohjata lasta, tosin aremman lapsen kohdalla se tuskin on paras neuvo. Muutenkin paremmin vasta koululaisten kohdalla toimii lapsen kannustaminen pärjäämään itse hankalissa tilanteissa.
– Puolustaminen ei tietenkään tarkoita sitä, että lapsen tulisi haukkua kaverin piirustusta takaisin. Tärkeää on keskittyä omaan tekemiseen, eli puolustaa omaa työtään: minusta tämä on hieno.
Itsensä puolustaminen sujuu myös luontaisemmin, kun lapsi kuulee vanhemmilta myönteisiä asioita itsestään ja saa kannustusta. Silloin kaikki pienet kolhut eivät myöskään vaikuta häneen liikaa.
– Lapsen minäkuva ja itsetunto kehittyvät suhteessa omiin vanhempiinsa. Siksi on tärkeää, että vanhempi lapsen murheen kuultuaan myös kehuu, ihailee ja kannustaa lastaan, kun tämä opettelee uusia taitoja, Halin tähdentää.
Jaa oma kokemuksesi