Kokki Meri-Tuuli Väntsi ei jaksa stressata ruokasuosituksista: ”Meidän perheellemme suositukset eivät sellaisenaan sopineet”
Kokki Meri-Tuuli Väntsi puolustaa ”keräilyerää” ja ymmärtää lapsensa nirsoilua.
Värikkäässä, itähelsinkiläisessä ruokailuhuoneessa ruokatoimittaja ja julkkiskokki Meri-Tuuli Väntsin kuopus, 11-kuukautinen Max, lopettelee aamupuuroaan. Isoveli Alfred, 4, on jo päiväkodissa.
Maxin täytyy saada pitää lusikkaa toisessa kädessä. Vapaalla kädellä hän pyydystää sormin ”täkyjä”, joiksi Meri-Tuuli ja puoliso Jaakko kutsuvat marjoja ja muita puuron päällisiä.
Maxin neljänviljanpuuro on valmistettu muutama päivä sitten mikrossa.
– Valmistan kerralla ison puuron, jota säilytän jääkaapissa. Kun laitan Maxin annoksen lautaselle, lisään pari ruokalusikallista vettä joukkoon ennen sen lämmittämistä mikrossa. Kuuma vesi höyrystyessään lämmittää kiinteytynyttä puuroa, ja se muuttuu juoksevammaksi.
Mikron hankkimista Meri-Tuuli kuvailee mielettömäksi elämänmuutokseksi. Pitkään Meri-Tuuli oli kuitenkin sitä mieltä, että pieneen, yhdeksän neliön keittiöön ei mikroa saa sopimaan.
– Keksin koko ajan uusia juttuja, joita mikrolla voi tehdä. Esikoinen kelpuuttaa hyvin jääkaapista kaivetut eiliset makaronit, jotka muuttuvat mikrossa nahkamaisiksi ja sellaisiksi, että niitä joutuu jäystämään.
”Apa on luonnostaan vegaani”
Meri-Tuulilla ei ole ollut odotuksia siitä, millaisia syöjiä hänen lapsistaan tulee.
– Olisi ihanaa, että esikoiseni olisi monipuolinen syöjä, mitä hän ei ole. En kuitenkaan voi sille mitään, että hänelle ei maistu kotioloissa liha, kala, kana, juusto tai kerma. Apa on luonnostaan vegaani. Hedelmät, vihannekset ja hiilarit uppoavat hyvin.
Päiväkodista on kuitenkin kantautunut tieto, että siellä Alfred syö kaikkea kohtuullisesti. Niin kauan kuin lapsi terve, reipas ja iholla on hyvä väri, Meri-Tuuli ei aio olla huolissaan. Hänellä on ymmärrystä nirsoilevaa lasta kohtaan.
– Vanhempina määräämme monesta, kuten siitä, mitä ruokaa minäkin päivänä on. Päiväkodissa lapsi ei voi kapinoida, mutta kotona voi harjoitella omaa päätösvaltaa ja pidättää oikeuden siitä, mitä kurkustaan nielee.
Meri-Tuuli Väntsin perhe kokkaa muutaman kerran viikossa isomman aterian. Arki-iltaisin jääkaapista kaivetaan keräilyerä tai jotain muuta nopeaa.
Meri-Tuuli Väntsi: ”On ok, että mummulassa on eri säännöt kuin kotona”
Meri-Tuuli kertoo olleensa itsekin ennakkoluuloinen lapsi. Nirsosta lapsesta voi kuitenkin kasvaa ruoan ja makujen rakastaja. Tällä hetkellä Meri-Tuuli työskentelee osa-aikaisena myyntineuvottelijana sekä muun muassa aikakausilehtien ruokakuvauksissa stailaten annoksia ja kehittämällä reseptejä.
– En pienenä syönyt kalaa, äyriäisiä enkä mitään lihaa, jossa oli läskiä. Kelpuutin kyllä kanan rintafileen ja pihvin sisukkaana. Alakouluikäisenä oli vaihe, jolloin halusin lisukkeeksi aina tummaa riisiä, joten opettelin keittämään sen itse.
Meri-Tuulin vanhemmat tottuivat siihen, että perheessä tehtiin monta eri ateriaa, sillä yksi kolmesta siskosta oli kasvissyöjä, yksi nirso ja kolmannelle soseutettiin kaikki ruoka.
– Vanhempani olivat kovia herkuttelemaan, ja koirallekin piti kokata oma safka. Meillä saattoi valmistua keittiössä viisi eri ateriaa samaan aikaan.
Niinpä mummolassa ei pidetä nirsoilevaa esikoista outona, vaan isovanhemmat kokkaavat hänelle oman annoksen. Myös melonihai kuuluu Meri-Tuulin vanhempien luona vierailuun.
– Apan kaverin syntymäpäivillä oli melonista koverrettu hai, joka oli täynnä tuoreita hedelmiä. Apa parkkeerasi itsensä juhlien ajaksi hain viereen, ja söi onnellisena rakastamiaan hedelmiä. Niinpä äitinikin alkoi tehdä hänelle melonihain joka kyläilyllä.
Isänäidin luona Apa ja mummu grillaavat nakkeja, ja jäätelölokerosta saa hakea mielin määrin jäätelöä. Joka kerta he leipovat mummun mainioita mokkapaloja, jotka ovat niin herkullisia, että ne olivat hääkakkuna Meri-Tuulin ja Jaakon häissä.
Tilanne kuulostaa tutulta monille vanhemmille: isovanhempien luona herkutellaan. Joillekin se saattaa kääntyä kiistakapulaksi.
– Mielestäni on ok, että mummulassa on eri säännöt. Apa tietää, että kotona pitää kysyä lupa, jos haluaa herkun.
Reissussa on ruokailtava rennosti
Meri-Tuulin mielestä monet jännittävät turhaan kyläilysyömistä lasten kanssa. Reissut isovanhempien luo, retket ja matkat ovat useimmille poikkeustilanteita, ja lapsi selviää niistäkin, kunhan hän laittaa suuhunsa edes jotain.
Kun perhe matkaili Sri Lankassa, Alfred söi Meri-Tuulin mukaan pääasiassa voileipäkeksejä ja banaania.
– Olimme neljä viikkoa reissussa, ja lapsi selvisi siitä hyvin. Matkoilla voi tulla yllätyksiä, ja jos ravintolaan meno myöhästyy parilla tunnilla, aina voi antaa vaikkapa hedelmän ja pientä välipalaa, jotta lapsi pysyy kylläisenä.
Rutiineista ja tietyistä kellonajoista on syömisen suhteen varsinkin matkoilla turha ottaa paineita.
– Yleensä lopputulema on kuitenkin se, että rutiineista ei pysty täysin pitämään kiinni. Jos yrittää hirveästi nähdä vaivaa niiden toimimiseksi, tulee yleensä vain pahoittaneeksi oman mielensä, ja tunnelma kiristyy.
– Koen reissussa syömisen jopa helpommaksi kuin arkiruokailun, jolloin kaikkien pitäisi istua yhtä aikaa pöydän ääressä tiettyyn kellonlyömään.
Tosin arkenakaan Meri-Tuuli ei halua hampaat irvessä suorittaa rutiineita.
– Apasta on kasvanut joustava tyyppi. Syöminen ei meidän perheessämme ole tunnista tai kahdesta kiinni, ja välillä mennään nukkumaan kymmeneltä, välillä kahdeksalta.
Ruoka-alan ammattilainen ei muutenkaan perusta esimerkiksi neuvolasuositusten orjallisesta noudattamisesta. Illallista ei ole pakko syödä viideltä, jos lapsi saa ennen sitä välipalan.
– Neuvolasta annetaan ruokailuaikasuositukset, jotta kaikilla olisi jokin lähtökohta, josta oman perheen ruokakulttuuria kannattaa lähteä rakentamaan. Meidän perheellemme suositukset eivät sellaisenaan sopineet.
– En ole myöskään pitänyt kiveen kirjoitettuna, saako leivässä olla suolaa tai haittaako, jos 8-kuinen vauva maistaa vähän emmentalia.
Meri-Tuuli Väntsi ja Apa nauttimassa ulkoilusta.
Meri-Tuuli Väntsi: ”Keräilyerä” on toimiva arkiateria
Kun hoitovapaalla oleva Jaakko hakee vauvan kanssa esikoisen kotiin, lapset syövät välipalan. Meri-Tuuli ehtii töistä kotiin noin kuudeksi, joten perhe kerääntyy yleensä seitsemän aikoihin ruokapöydän ympärille. Silloin vanhemmat tavallisesti järjestävät pöytään ”keräilyerän”.
– 80 prosenttia perheemme syömisistä ei ole sellaisia, joilla on nimi ja joista voisi ottaa Instagramiin kuvan tai jakaa reseptin. Ei meillä olisi aikaa siihen, että joka päivä syötäisiin reseptin mukaan tehty ateria. Aina ruoista jää tähteitä ja jämäannoksia, jotka keräilen jääkaapista.
Vapaapäivinä tai rauhallisempina iltoina Väntsin perheessä kokataan varsinainen ateria alusta asti.
Ruuan suhteen Meri-Tuuli kannustaa pienten lasten vanhempia luovuuteen. Ateria kannattaa valmistaa siitä, mitä kaapista sattuu löytymään ja tarvittaessa täydentää sitä.
– Olin paahtanut edellisenä päivänä kurpitsaa uunissa ja kipaisin kaupasta hakemaan vielä ahvenfilettä, jotta vauva saisi täysipainoisemman aterian.
Meri-Tuulia miedon makuinen ja pehmeä yhdistelmä ällötti, mutta siitä tuli vauvan ehdoton suosikkiruoka.
– Hän syö maiskutellen lautasen tyhjäksi ja jopa nuolee sen.
Höyryttäminen on loistava tapa valmistaa ruokaa vauvalle
Vauvojen kanssa Meri-Tuuli on myös havainnut hyväksi valmistaa ruokaa höyryttämällä.
– Nyt ehdoton vinkki kaikille, joille on tulossa ensimmäinen lapsi: höyrykorissa ruoka kypsyy nopeasti, ja ravintoaineet eivät liukene veteen.
Palsternakkatikut ovat läpikypsiä viidessä minuuttissa.
– Silti rakenne pysyy hyvänä. Keitettynä ne olisivat hajonneet.
Kannattaa kuitenkin olla tarkkana, että kasviksia ei höyrytä liikaa. Kuten ei aikuisellekaan, ei vauvallekaan kannatta tarjota ylikypsiä ruokia.
– Kokkaaminen höyryllä on myös turvallista, kun ei tarvitse kaataa kiehuvaa vettä lavuaariin siivilöidäkseen valmiita ruokia vauvan pyöriessä jaloissa. Kori vain nostetaan höyrystä, kun ruoka on valmista.
Höyryttäminen inspiroi Meri-Tuulta jopa niin paljon, että hän on alkanut haaveilla uudesta kirjaprojektista.
– Haluaisin kirjoittaa keittokirjan aiheesta. Esimerkiksi höyrytetty fenkoli maistuu melko varmasti niin aikuisille kuin lapsille.
Lue myös: Pitääkö lautanen syödä tyhjäksi? Meri-Tuuli Väntsi puhuu suunsa puhtaaksi 6 ruokailuväitteestä
Kommentit (2)
Pitääkö tuon kakaran olla puolialasti ruokapöydässä ja sitten vielä lälliä ruokaa käsineen??? Ihme touhua nykyään, että kakarat ramppaa puolialasti kotona. Varmaan päiväkodissa myös, vai??
Ja melko tampio ollakseen olevinaan kokki, jos puuroa pitää keittää se jankkokasa jääkaappiin ja sitä sitten lantrata viikon mittaan mikrossa. En jumaliste tiedä itkisinkö vai nauraisin…
Voi pyhä Sylvi tuskimpa sinäkään istuit selkäsuorana ja käärit spagettia haarukkaan tuossa iässä
Lapset on lapsia.