Onko lapsella vaikeuksia sopeutua ryhmään? Taustalla voi olla ADHD, autismi tai Touretten syndrooma
Kun lapsi ei sopeudu millään päiväkotiryhmään, taustalla voi joskus olla ADHD, autismi tai Touretten syndrooma. Säännöllinen rytmi, turvalliset rajat ja kiitokset onnistumisista auttavat vaikeuksien kanssa painivaa lasta.
ADHD näkyy jo ennen kouluikää
Levottomuus, keskittymättömyys, vaikeus sopeutua yhteisiin sääntöihin ja aggressiivisuus kielivät yleensä lapsen vaikeuksista. Häiriköinnin taustalla saattaa olla uhmakkuus- ja käytöshäiriöitä tai tarkkaavuus- ja yliaktiivisuushäiriö ADHD.
Alle viisivuotiaan käytöksestä voi asiantuntijankin olla vaikea tunnistaa, mistä on kyse, ja siksi avun saanti toisinaan venyy.
ADHD:n ydinoireita ovat keskittymättömyys, ylivilkkaus ja impulsiivisuus. Oireet tulevat näkyviin jo ennen kouluikää, ja yleensä ne pannaan merkille sekä kotona että päiväkodissa. Lapsen on vaikea kuunnella ja noudattaa ohjeita sekä hoitaa loppuun asioita, jotka ovat hänellä kesken.
Oireyhtymän taustalla voi olla elimellisiä, perinnöllisiä ja psyykkisiä syitä, ja se on noin 4–5 prosentilla lapsista. Sen puhkeamiseen liittyy geneettinen alttius, mutta kasvuympäristö voi joskus pahentaa oireita.
ADHD:n hoidossa olisi tärkeää, että apu tulisi ajoissa. Lasta voidaan auttaa tukemalla hänen tarkkaavuuttaan ja ohjaamalla häntä toivottuun käyttäytymiseen; tähän tarvitaan aikuisen tukea.
Lääkehoito on tutkimusnäytön perusteella vaikuttavin hoito esikouluiästä lähtien, mutta arjen tukitoimet ovat silti hyvin tärkeitä.
Lue myös: Onko lapsella ADHD? Näistä merkeistä tunnistat
Autistinen lapsi vetäytyy kontaktista
Autismiin voi kuulua se, että lapsi ei ota tavalliseen tapaan kontaktia muihin, ei ehkä katso silmiin, ja rutiinit muodostuvat hyvin tärkeiksi hänelle. Matkiminen voi olla vähäistä, ja samat liikkeet voivat toistua ja toistua.
Kielen kehitys voi viivästyä, ja lapsi voi olla ali- tai yliherkkä ärsykkeille. Liikkumisen kehityskin voi viivästyä. Noin puolella autistisista lapsista ei kuitenkaan ole kehitysviivettä, mutta taidot ovat silti epätasaiset. Nukkumisessa, syömisessä ja tarkkaavuuden säätelyssäkin voi olla poikkeavuuksia.
Vaikea-asteinen autismi tunnistetaan yleensä jo pienessä lapsessa, mutta lievempiasteinen (johon ei liity kehitysviiveitä) voi jäädä huomaamatta ja tulla diagnosoiduksi vasta 9–10-vuotiaana; autismin huomaaminen on toisinaan iso haaste ammattilaisillekin.
Jos lapsella on autismikirjon häiriö, häntä voidaan auttaa tukemalla kommunikaatiota ja ohjaamalla aktiivisesti vuorovaikutukseen. Autismikirjon häiriöitä on noin 0,8–1 prosentilla lapsista. Jopa 70 prosentilla autisteista on myös ADHD.
Aspergerin oireyhtymä luetaan osaksi autismin kirjoa. Oireyhtymään liittyvät usein normaalit kielelliset ja kognitiiviset taidot, ja lapsella voi olla jokin erityinen mielenkiinnon kohde, johon hän uppoutuu loputtomasti.
Autistista lasta voidaan auttaa muokkaamalla arki sellaiseksi, ettei se kuormita liikaa.
Lue myös: Autistisen lapsen äiti: ”Havahduin siihen, että Juho ei leikkinyt kuten muut lapset”
Tuntematon Touretten oireyhtymä
Ryhmään sopeutumattomuuden taustalla voi olla myös Touretten syndrooma, joka on neuropsykiatrisista häiriöistä ehkä tuntemattomin. Siihen voi liittyä voimakkaita kiukkukohtauksia, univaikeuksia ja nykiviä pakkoliikkeitä, joille lapsi ei voi mitään.
Touretten oireyhtymään kuuluvat myös hallitsemattomat äännähdykset, jotka voivat olla luonteeltaan hyvinkin erilaisia – sanoja, naksahduksia, maiskutuksia, niiskutuksia, yskähdyksiä. Joskus harvoin tahdottomat sanat ovat kirosanoja tai rivouksia.
Oireyhtymää hoidetaan kognitiivisella terapialla ja järjestämällä ympäristö sellaiseksi, että lapsen vointi ja stressi vähenevät. Touretten oireyhtymää hoidetaan myös lääkkein.
Oireyhtymään pätee sama kuin muihinkin neuropsykiatrisiin häiriöihin: mitä aikaisemmassa vaiheessa lapsi saa apua, sen parempi.
Touretten oireyhtymä on noin 0,5–1 prosentilla lapsista.
Aina ei tarvita diagnooseja
Jos lapsi häiriköi eikä sopeudu ryhmään, kyse voi olla toki muustakin kuin neuropsykiatrisesta häiriöstä.
Lapsella voi olla esimerkiksi oppimisvaikeuksia, jotka turhauttavat häntä, tai kodin tilanteesta juontuva käytöshäiriö. Lapsi voi oireilla rajustikin vaikka sitä, että hänen vanhempansa ovat elämäntilanteensa vuoksi kuormittuneita eivätkä jaksa tukea lastaan riittävästi ja huolehtia hänen henkisestä hyvinvoinnistaan.
Lähteet: Taysin lastenpsykiatrian apulaisylilääkärin Leena Pihlakosken luento Lääkäripäivillä 12.1.2017.
Psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttusen artikkelit ADHD ja Nykimishäiriöt (Duodecim)
Jaa oma kokemuksesi