Lapset tarvitsevat enemmän arjen aktiivisuutta ja raskasta liikuntaa – lisää ”nujuamista” ja parempaa tilasuunnittelua, ehdottavat tutkijat
Pienten lasten aktiivisuussuositukset täyttyvät ajallisesti, mutta raskas liikunta jää liian vähäiseksi. Nujuamista ei saa vältellä, sanoo tutkija.
Pienet suomalaislapset liikkuvat ajallisesti mitattuna riittävästi. Raskas liikunta pikkulapsilla on kuitenkin liian vähäistä.
Lue myös: 4 keinoa: Näin kannustat lasta liikkumaan
Jyväskylän yliopiston tutkijat esittävät päiväkoti- ja kouluikäisten lasten liikkumista koskevassa tiedotteessa, että niin arkista kuin raskasta liikuntaa voisi lisätä pienillä teoilla. Arkiliikunnan turvaamiseen vaikuttavat ennen kaikkea vanhempien toiminta sekä laajemmat rakenteet, kuten liikenne-, kaupunki- ja tilasuunnittelu.
Raskas liikunta puolestaan vaatii sitä, etteivät vanhemmat rajoita lasten touhuamista liikaa siksi, että he pelkäävät lasten loukkaavan itsensä.
– Pientä rajojen koettelua turvallisessa ympäristössä kannattaa lapsen päivissä olla, sanoo tutkijatohtori Donna Niemistö tiedotteessa.
Raskas liikunta on lapselle tärkeää
Liike ja leikki ovat lapsille mieluisia. Pienistä lapsista 93 prosenttia kokee olevansa iloinen liikkuessaan. Lapset pitävät siitäkin, että aikuinen lähtee leikkiin mukaan ja osoittaa kiinnostusta liikuntaan.
Arjen aktiivisuuden ohella raskas liikunta on lapsen kehitykselle monesta syystä tärkeää.
– Kuormittavia leikkejä ei pidä vältellä, painottaa Niemistö.
– Trampoliinilla hyppelyt ja muut nujuamiset ovat tärkeitä niin fyysisen aktiivisuuden kuin esimerkiksi lapsen motoristen taitojen kehityksen kannalta.
Lue myös: Ulkoleikit lapsille – 8 suosikkia, jotka eivät katso säätä tai vuodenaikaa
Jos kuormittavaa liikuntaa välttelee, lapsi ei ehkä opi hahmottamaan kehonsa rajoja ja omia kykyjään. Lapsen olisi hyvä oppia toimimaan itsenäisesti vauhdikkaissa tilanteissa paitsi oman turvallisuutensa, myös sosiaalisten syiden vuoksi. Lasten yhteiset leikit voivat olla vauhdikkaita.
– Perusopetuksessa ja varhaiskasvatuksessa yksi hyvä puoli on se, että aikuinen on lähellä, jos jotain pientä haaveria tapahtuu liikkuessa. Tilanne voidaan heti käydä läpi ja lapsi saa parhaimmillaan tilanteesta tärkeän oppimiskokemuksen, Niemistö sanoo.
Julkisilla tiloilla on suuri merkitys
Jotta raskas liikunta ja yleisestikin fyysinen aktiivisuus tulisivat luonnolliseksi osaksi lasten arkea, on ne otettava myös tilasuunnittelussa huomioon.
– Paljon näkee sitä, että vauhdikkaampaa liikettä ei sallita koulujen ja varhaiskasvatuksen tiloissa. Yleensä tähän on syynä turvallisuus ja ryhmän hallinta, toteaa Niemistö.
Tiedotteessa huomautetaan, että aikuisiakin kehotetaan katkaisemaan pitkiä paikallaan olemisen jaksoja. Päiväkotien ja koulujen tiloissa on paljon eroja siinä, miten tämä mahdollistetaan koululaisille.
– Koulut poikkeavat toisistaan merkittävästi työskentelytilojen suhteen: toisilla on pulpetit ja penkit, toisilla on enemmän tilaa ja vaihtoehtoja, kuten palapelimattoja ja kuntopalloja, sanoo väitöskirjatutkija Jani Hartikainen.
Koululaisen fyysisen aktiivisuuden määrällä ei ole merkittävää eroa avoimen ja perinteisen luokkatilan välillä, mutta tutkimuksissa on havaittu, että paikallaanoloa pilkkovia taukoja on avoimissa tiloissa enemmän.
Ruutuhyppelyn voisi tuoda taukoja varten myös sisätiloihin, tutkijat huomauttavat. Liikuntasalitkin olisi hyvä avata oppituntien ulkopuoliseen käyttöön.
Tekemistä on myös vanhempien asenteissa. Kuten muissakin länsimaissa, Suomessa lasten itsenäinen liikkuminen paikasta toiseen on vähentynyt viimeisen 30 vuoden aikana.
Väitöskirjatutkija Jonne Silonsaari korostaa, että liikenne- ja kaupunkisuunnittelu ovat ensiarvoisen tärkeitä työkaluja lasten liikkumisen tukemisessa. Nykyinen liikennejärjestelmä on kehitetty autoilua ajatellen, ja se on luonut vahvan kyyditsemiskulttuurin. Lapsia kuskataan kouluun, kavereiden luokse ja harrastuksiin.
– Liikenne- ja kaupunkisuunnittelua ohjaavat prosessit eivät kovin hyvin tunnista lapsille ominaisia ja merkityksellisiä liikkumisen tapoja. Vastuuta lasten itsenäisestä liikkumisesta ei pidä vierittää vain lasten itsensä ja heidän vanhempiensa harteille, vaan heitä tulee tukea myös rakenteellisella tasolla.
Mitä jos liikunta ei kiinnosta lasta?
Fyysinen aktiivisuus tai raskas liikunta eivät innosta kaikkia lapsia yhtä paljon. On osoitettu, että lapsen temperamentti voi olla yhteydessä lapsen liikunnallisiin mieltymyksiin ja motorisiin taitoihin.
Jani Hartikainen painottaa Jyväskylän yliopiston julkaisussa, että lapsen yksilöllisyys pitää huomioida.
– On tärkeää antaa lapsen kokeilla erilaisia juttuja. Jos lapsi ei ole kiinnostunut liikuntaharrastuksista tai kilpailusta, yksi keino lisätä arjen fyysistä aktiivisuutta on etsiä paikkoja arkiliikunnan lisäämiselle.
Arkiliikunnan lisäämisessä vanhemman oma esimerkki on erittäin tärkeä. Perhe voi lisätä aktiivista tekemistä yhteisiin hetkiin vaikka kävelylenkille tai luontoretkille lähtemällä.
Jaa oma kokemuksesi