Tiesitkö, että lähes jokaisella vauvalla on syntyessään länkisääret? Pihtipolvet seuraavat usein länkisäärivaihetta – lääkäriin vasta näissä tilanteissa
Länkisääret ja pihtipolvet ovat tuttu näky monen pikkulapsen kohdalla. Yleensä ne korjaantuvat itsestään lapsen kasvaessa.
Lapsen alaraajojen muoto muuttuu jatkuvasti kasvun myötä. Jossain kohtaa kehitystä vanhempia saattaa huolestuttaa raajojen muoto, mutta yleensä huolta ei ole.
Lapsen länkisääret
Länkisääret ovat tyypillisesti kaikilla vastasyntyneillä.
– Se on täysin normaali, fysiologinen löydös, toteaa lasten ortopedi, professori ja ylilääkäri Jaakko Sinikumpu.
Länkisääristä puhutaan silloin kun polvet ovat kaarella ulospäin.
– Parin, kolmen vuoden kuluessa reisiluun ja sääriluun välinen kulma oikenee ja valtaosalla tuon ikäisistä ja sitä vanhemmista lapsista on vähintään muutaman asteen pihtipolvikulma, sanoo Sinikumpu.
Yleensä länkisääret erottuvat silloin, kun lapsi ensimmäisiä kertoja nousee pystyyn. Länkisääret voivat aluksi huolestuttaa vanhempia, mutta useimmiten kyseessä on ohimenevä vaihe.
Länkisääriä on Sinikummun mukaan kuitenkin hyvä tarkastella, sillä huomattava länkisäärisyys voi olla merkkinä siitä, että alaraajojen biomekaaninen toiminta ei ole oikea.
– Toisin sanoen kehon paino ei siirrykään lonkkanivelestä reisiluun kautta polven keskipisteeseen, eikä siitä edelleen sääriluun kautta nilkan keskipisteeseen, vaan painojakauma vinoutuu. Pitkällä aikavälillä tämä on alaraajan isoille nivelille kuluttavaa ja voi aiheuttaa kipua.
Länkisääret erottuvat yleensä silloin kun lapsi ensimmäisiä kertoja nousee pystyyn.
Joissakin tapauksissa silmiinpistävää länkisäärisyyttä esiintyy ravintoköyhän ruuan vuoksi.
– Jos D-vitamiinia ei saa riittävästi tai se ei imeydy, kalsiumin ja fosfaatin määrä elimistössä vähenee. Näistä voi seurata riisitauti eli luuston heikentymä, jonka yksi silmiinpistävin löydös ovat länkisääriksi käyristyneet alaraajat. Puutteellisesta ruokavaliosta johtuvat alaraajojen akselivirheet ovat Suomessa onneksi harvinaisia, sanoo Sinikumpu.
Lapsen pihtipolvet
Länkisäärivaiheen jälkeen lapsen alaraajoissa esiintyy normaalisti pihtipolvisuutta. Pihtipolvissa polvet ovat taipuneet sisäänpäin.
Pihtipolvisuus on pahimmillaan noin kolmen vuoden iässä, minkä jälkeen alaraajat vähitellen suoristuvat. Kouluikään mennessä jalkojen asento on yleensä tasoittunut.
– Isommilla lapsilla lievä pihtipolvikulma on normaalia, sanoo Sinikumpu.
Alaraajojen muoto on usein myös perinnöllistä.
– Joissakin tapauksissa pihtipolvipotilaalla voi olla muitakin alaraajojen asentovirheitä, kuten reisiluun ja sääriluun kiertohäiriö. Tietyissä tapauksissa pihtipolvikulma voi edesauttaa polvilumpion epävakautta ja sen pyrkimistä sijoiltaanmenoon polven ulkosyrjälle, sanoo Sinikumpu.
Miten länkisääret ja pihtipolvet todetaan ja koska pitää mennä lääkäriin?
Jos lapsella on pihtipolvet tai länkisääret, lapsen alaraajoihin liittyvän huolen voi aluksi ottaa esille neuvola- tai koululääkärikäynnin yhteydessä. Asia on hyvä ottaa puheeksi etenkin silloin, jos lapsi kompastelee paljon tai on kömpelö.
Kouluikään mennessä jalkojen asento on yleensä tasoittunut. Jos näin ei ole, kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen.
Lapsen ylipainoa tulisi välttää, sillä se ei tee nivelille hyvää.
Alaraajojen tutkiminen tehdään riisuttamalla lapsi pikkuhoususilleen, ja tarkkailemalla alaraajojen asentoa lapsen seistessä tukevasti kahdella jalalla.
– Molemminpuolinen, tyypillisesti käyttäytyvä lievä länkisäärisyys, joka ei pahene, edellyttää harvoin lääkärin tutkimuksia, toteaa Sinikumpu.
Jalkojen virheasennot voivat pitkällä aikavälillä olla rasittavia nivelille ja aiheuttaa esimerkiksi nivelrikkoa.
Sen sijaan oireileviin alaraajoihin osaa lasten ortopedi parhaiten antaa vastauksia.
– Oireilevat alaraajat, vamman kuten murtuman jälkeen, taikka nivel- tai luutulehduksen tai jonkin muun sairauden jälkeen alkanut tai yhä lisääntyvä pihtipolvi- tai länkisäärilöydös voi vaatia kirurgista hoitoa, sanoo Sinikumpu.
Samassa yhteydessä ortopedi tutkii myös jalkaterät, nilkat, polvet ja lonkat, sekä tutkii mahdolliset alaraajojen pituuspuolierot.
– Vammasta, sairaudesta tai kehityshäiriöstä johtuvan kasvuhäiriön ensitutkimuksia on röntgenkuvaus, ja mahdolliset muut tarkemmat tutkimukset määritellään tapauskohtaisesti, kertoo Sinikumpu.
Lue myös: Taaperon hassut jalat voivat huolestuttaa – näin tunnistat, onko kävelyssä oikeasti ongelma
Lähteet: Haastattelu, lasten ortopedi, professori ja ylilääkäri Jaakko Sinikumpu ja Terveyskylä
Jaa oma kokemuksesi